Lehtirannan Wolflimit

Jotkut varmasti jo onkin odottaneet mikä oli viikonlopun näyttelyn tuomio. Erinomaisen verran saimme kunniaa ja hyvän arvostelun. Kerrankin jopa Roopekin oli melko mallikelpoisesti. Jopa niin mallikelpoisesti, että siitä oltiin saatu räpsäistyä kuva. Koira juu oli kuvauksellinen mutta voiko ihminen olla niin epäkuvauksellinen . Kyllä taas hävettää netistä löytyvät kintut, ei niillä ainakaan missikisoja voiteta. Tuomarina oli tanskalainen erikoistuomari Gert Christensen, joka antoi erin, mutta jätti vetskujen kaksoseksi. Arvostelu: 9 vuotias. Urosmainen pää ja ilme. Ruskeat silmät. Hyvin kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Massava (hyvällä tavalla) runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin ikäisekseen. Hyvä karvapeite. Hyvä luonne. Jotkut jotka tietävä sisäpiiri tietoa niin varmasti huomasivatkin jo arvostelusta ettei hampaista ollut mitään puhetta. Eli pääsenpähän sanomaan "kun koirasta tulee valio tai tiettyyn ikään, ei hampailla ole väliä&q

Aika juoksee silmissä ja kello pyörähtää, kun sille selän kääntää. Onneksi nyt on ollut jonnin aikaa ukkostamatta, mutta kuulopuheen mukaan tällä viikolla sen ukko ylijumalan pitäis taas zalamavaunuillaan karauttaa ilmojen halki. Joo tiedetään helle sulattanut viimeisetkin järjen rippeet. Mutta asiaan. Pojat ne on taas ennättäneet, vaikka lämmintä on pitänyt enemmän kuin vilpoista. Otetaan ensimmäisenä Iwan poika käsittelyyn. Perinteinen hukkakaura tarkastus on suoritettu. Tosin Pimpula päätti olla tekemäti sitä, syystä että 1. herra hukkui kaurapeltoon (just ja just nenä ylettyi pinnalle). 2. se hermostui nenään tökkiviin kauroihin ja alkoi syömään/ tuhoamaan niitä 3. sai pikaisen pois passituksen pellolta, kun alkoi kauraa kaatumaan urakalla No pellolta pois passitus ei herra ylitarkastajaa häirinnyt. Pääsipähän ottamaan aurinkoa heinikkoon ja kun alkoi tulemaan liian kuuma niin siirtymään auton takaboksiin valvomaan tarkastuksen loppuun. No entäs tapaus Misse. Tu

Eilen kävimme Roopen kanssa Karjaan näytelmissä. Edelleen oltiin hieman paksuja, mutta oli sitä painoa tarpeeksi lähtenyt. Kotiin saimme tulla VSP-Vet pokaalin ja ruusukkeen kera. Vielä puuttuu se roppi, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä ja jos ei tänä kesänä niin ensi kesänä sitten. Täytyyhän sitä harrastuksissa jotain tavoitteita olla. Asiasta toiseen...  Kuviakin olisi jos vaan jollakin olisi aikaa niille jotain tehdä. Eilinenkin loppupäivä meni ukkosmyrskyä katsellessa. Tsäku kyllä oli toista mieltä. Hän päätti maastoutua vuodesohvan viereen maton päälle (hyvä ettei alle). Jotain tarvitsisi keksiä Tsäkun ukkospelkoon. Pilleri purkki on jo pöydän kulmalla, mut ei niitä voi herralle syöttää, kun sen on melkein vuorokauden pönttö ja tossut sekaisin. No täytyy mennä eläinlääkärin luonnonrohtokaappi tonkimaan ja siinä sivussa luontaistuote kauppa tyhjentämään rohdoksista. Jos minulta kysytään niin nämä hiivatin ukkoset saisi jo riittää. Kolme päivää putkeen ukkosti, väl