Lehtirannan Wolflimit

Syksy on ollut vauhdikas ja loppu vuosi meni hujahti huomaamatta ohitse. Kihniö Mänttä reissusta ennätettiin arkipäivät toipumaan , kun taas jo lastattiin autoa ja lähdettiin reissuun. Tällä kertaa Siljan kanssa otettiin suunnaksi Viro.  Viron reissu ei tuloksillaan kimaltele, vaikkakin molempina päivinä Ransu sai nuorten luokassa erinomaisen, mutta tällä kertaa esittäjä ei ollut tuomareiden mieleen. Ensimmäisenä päivänä sai haukut, kun "yli esittää" koiraa.... kyykkyyn meneminen ja se että yrittää koiran saada käyttäytymään nätisti kehässä ja katsomaan suoraan seistessä oli yli esittämistä (tähän sopisi silmiään pyörittelevä emoji). Toisena päivänä samalla esittämisellä olisi pitänyt enemmän yrittää esittää koiraa.... En sano mitään. Ransu näyttely paikalla Reissu muuten oli riemukas, jos jätetään se lauantai illan ukkosmyrsky pois laskuista. Hotellille päästessä lähdettiin lenkittämään koirat, niin eikö ensiksi Bertram astu johonkin kasvin piikkiin tai vastaavaan ja ala ont...

Vaikka lomat lusittiin ja palattiin arkeen, niin meiltä ei tekeminen loppunut. Loman viimeisinä päivinä vielä ennätettiin samoilemaan metsässä sieniä etsien. Ensi vuonna sitten onkin suppeammat sienimaastot, kun osa meidän luotto paikoista päätettiin hakata puista paljaaksi. Ransu pääsi myös hieman aksailemaan Natkun treeni porukoihin. Välillä jopa pikkumies leiskauttelee oikean agility koiran elkeitä. Ja jottei ihan amatööri hommiks menis, niin pääsi Ransu tuuraajan paikalle Marko Kivihalmeen koulutukseen myös, jossa pikkumies oikein loisti.... kunhan ensiksi saatiin V8 hyrisemään ja kaasu pohjaan helteisessä säässä. Kuun vaihteessa käytiin palluuttamassa uusia pikkukarhuja Siljan luona. Vallan hurmaavat sisarukset. Kuva: Silja B. Kuukausi kun elokuuksi vaihtui, koitti aika iloisen perhetapahtuman, kun Natkun jälkikasvu Waatan S-pentue näki päivänvalon 1.8. Natku voi itseään tituleerata kahden komean pojan ja kolmen kauniin tyttären isäksi. Kuva: Milja L. Elokuun puolenvälin jälkeen a...

Toukokuussa vietettiin synttäreitä koko vuoden edestä, kun Ransu aloitti 10. päivä 1-vuotis synttäreillä, Natku jatkoi 14. päivä 5-vuotis synttäreillä ja Sulo heti perään 15. päivä 10-vuotis synttäreillä. Täällä ei suotta synttäreiden vietolle tuhlata aikaa, kun yhdellä kertaa voi viettää kaikkien synttärit. Ransu pääsi kesäkuun alussa, Natkun paikalla, hieman aksailemaan FPukon kentällä. Pieni mies oli oikein pätevä. Ei huomannut lainkaan, ettei herra ollut aiemmin käynyt kentällä, niin iloisesti mennä tohelsi tutustuen uusiin esteisiin. Kesäkuussa Ransu pääsi hooppailemaan, kun Natkun siivellä pääsi treeneihin mukaan. Pikkumies on alkanut oikein päteväksi harrastuskoiran aluksi. Jälleen mentiin kuin oltaisiin aina käyty. Tosin onhan Mariannen hallin odotustila Ransulle harvinaisen tuttu, kun vuoden päivät on saanut kulkea Natkun mukana hooppers treeneissä, mutta odottelu häkkiä pidemmälle juuri ei ole päässyt. Oikein kivon kun treenaa, niin välillä on hyvä pötkähtää kaverin kanssa se...

Yrittänyttä ei laiteta - vai miten se sanonta menikään? Maaliskuun puolessa välissä oli Koirakerho Tassujen vuosikokous, jossa perinteisesti palkitaan myös vuoden koirat. Kolmatta vuotta peräkkäin sain tuoda Vuoden Näyttelykoira pokaalin kotiin, kun Natku otti toisen peräkkäisen kiinnityksen pokaaliin. Yllätykset eivät tähän loppuneet, kun yllätyksekseni Natku pokkasi myös Vuoden Agilitykoira voiton. Alkujaan lähdin vain hakemaan puruluuta agility kisauran aloittamisesta ja tuikkukippoa Fi Mva arvon saavuttamisesta. Suomen Keeshond yhdistyksen vuoden agilitykessu kisassa tulimme toiselle sijalle. Aina kannattaa ilmoittaa tuloksia, vaikka ne mitättömiltä tuntuisivatkin. Hierottava ollaan ennätetty olemaan, kun Outi pistäytyi kopeloimaan poikia. Vaikka ollaan Natkun kanssa kovin treenattu, kisattu ja liukasteltu, niin ei oltu saatu jumeja aikaiseksi. Ransu pääsi myös kopeloitavaksi olemattomilla lihaksillaan. Alun häsläämisen jälkeen "pikku"mies rauhoittui siinä määrin, että Ou...

Mihin taas tämäkin kesä on hujahtanut??? Natkun 2v synttärit meni ja hujahti jo toukokuussa. Samalla tuli vuosi täyteen ilman laumanvartijaa talossa. No nämä kaksi harmaata vartijaa ja varsinkin Natku osaa olla vakuuttava sille tuulelle sattuessaan, vaikkakaan ei Kassu huonoksi kakkoseksi jää. Pojat ottivat vakuuttavan vahtikoiranviran haltuunsa ja en kyllä vieraana tulisi ihan heti sormiani tunkemaan samaan aitaukseen, varsinkaan jos tämä räkää suoltava kaksikko olisi kaksinaan vastassa, sen verran vakuuttavasti kaksikko osaa ilmoittaa tulijoista.... loppu viimein kuitenkin roikutaan aidalla rapsutuksia kerjäämässä. Natku pääsi helatorstaina ottamaan pikaiset aksa epis startit ja ihan kivasti pikkuherra meni, vaikka pitkästä aikaa ekaa kertaa oltiin ulkokentällä ja vieraita koiria kentän laidalla. Hieman lähdössä tahdottiin vilkuilla olan yli selän puolella olevia koiria, mutta radalla ne onnistuttiin unohtamaan. Ja onnistuttiin sentään tuomaan muutama raatolelukin palkintoina kotiin....