Lehtirannan Wolflimit

Kerrankin oli näyttely matka lyhyt, kun naapuri kylässä Koskella järjestettiin ryhmis, johon pääsi kessutkin osallistumaan. Kessut oli viimeisenä kehässään ja aurinkoista päivää oli luvattu, niinpä aamulla varhain nokka kohti Koskea ja leirin pystytystä. Teltta kamoineen sai jäädä odottelemaan leiriläisiään, kun takaisin kotiin suuntasin. Päivällä kun paikalle ryömi, niin oli teltta poikaa, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ilman pilven häivää. Pikku hiljaa telttakuntamme alkoi saapumaan paikalle. Kristiina ja Elmo (Waatan Elymus) etunenässä ja heti perään Silja ja Luna (Waatan Brassica). Pian perässä tuli "hovikuvaaja" Minna lagotto Lennun kanssa ja handleri Mika. Elmo omi itselleen Kassun toisen yksiön, joka oli juuri Elmoa varten paikalle tuotu. Somasti pojat rinnakkaisissa yksiöissä makoilivat... vaikkakin aina ohi mennessä täytyi muistuttaa olemassa olostaan. Koirien kunnostaminen on niin rankkaa hommaa, et täytyy oikein irvistää ;) En...

Perjantai aamuna alkoi seikkailu vesisateen saattelemana. Salosta hypättiin Kassun kanssa retkikuntamme kyytiin. Joukkueemme koostui neljästä kessusta ja yhdestä amerikan akitasta. Suuntanamme oli länsisataman kautta Viron Haapsalu. Haapsalua kohden ajellessamme vesisade siivitti matkaamme ja ensimmäisen kerran koirat saivat maata jalkojensa alle Haapsalussa, kun taivas alkoi näyttämään selkiämisen merkkejä. Näyttely ja majapaikan etsimisen jälkeen oli vuorossa murua kupuun. Tuurin siivittämänä löysimme kulkupelillemme varjoisan paikan, jotta koirilla olisi mukava oleskella autossa murkinoinnin ajan. Ei ollut ruoka hinnalla pilattu ja maittavaakin oli. Pakkohan ruokaa oli myös hieman kuvattava. Alkupalat Kun muriseva maha oli tyydytetty oli aika ruveta tutustumaan majapaikkaan ja sen ympäristöön. Pieni oli yksiömme, mutta sänky oli ruhtinaallinen. Ei ollut varaa, että Kassu saisi potkittua alas. Meitä hemmoteltiin myös meri näköalalla suoraan huoneemme ikkunasta....

Huh hellettä sopii Salon näyttelyyn. Lauantai päivä tuli vietettyä koirankarvoja nyppiessä silmistä ja suusta, ehkä myös hieman niistä koirista. Hiekan jyvät hampaiden välissä toivat myös oman pikantin lisä mausteensa. Mitenkä niin tuo Moision kuiva hiekkakenttä pölisi. Ei voinut jälleen haukkua Salon näyttelyä osallistuja ryntäyksestä kessujen osalta. Viisi kessua oli ilmoitettuna ja kaikki saman leirin koiruuksia. Ilmoitus kehikselle "kaikki loput neljä on mun handlattavana" toi syvän myötätuntoa huokuvan huokauksen, tosin eipä tarvinnut kehiksen äätänsä rasittaa, kun ei tarvinnut koiria huudella kehään. No palataanpa vielä aikaan ennen kehää. Jp:n kanssa saatiin hyvin teltat vierekkäin parkkeerattua ja Kristiinallekin riitti tilaa Elmon (W. Elymus) kanssa teltasta. Kun leiri oli pystyssä ja pakolliset jorinat joristu, niin päästiin turkkien kimppuun. Kristiina ansiokkaasti seurasi vierestä potilasta kiinni pitäen, kuinka karvat pölisi. Kassu ja Elmo seuras...