Lehtirannan Wolflimit

Tällä viikolla ei sitten ole niin pal mitään tapahtunut. Viikko oli enemmissä määrin lepoviikko... ainakin poikien kannalta. On sitä kuitenkin mummin luona ennätetty käymään viihdyttämässä kolmen Hoon koplaa ja Sirpan luona tapakouluttamassa Kassua ja lääppimässä/ kuolaamassa belgi palleroita. Saanen esitellä Foolproofin J-pentueen Harmi, Riesa, Jäynä & Jekku sekä heidän ihastuttavan äiteensä Kiusan. Palleroillahan on lempinimiä jo Rieskasta Takkamattoon, mutta eikös rakkaalla lapsella kuulu olla monta nimeä?? Ja tässä vaihessa kaikki jotka potevat pientäkin pentukuumetta, niin suosittelen joko sulkemaan koneen tai suojaamaan sen. Hieman täytyy kehua pentusia... Kaikki sormet ovat edelleen tallella ja kengän nauhaa pureskeltiin, mutta sitäkään ei saatu poikki purtua, nenässä ei ole korun mentävää reikää. Elikkäs pentuset olivat oikein hyvä käytöksisiä... taisi kyllä juuri unilta herääminen vaikuttaa asiaan ja kauaa ei temuttu, kunnes taasen mentiin nokosille. Heillä oli siesta

Huh huh mikä viikko jälleen takana... Vieläkin saa hikeä pyyhkiä otsalta. Viikko alkoi Kassun komeilulla lehden palstoilla. Tiistaina ilmestyi paikallislehti somero, jossa oli helatorstain mätsäristä tehty juttu. Torstai olikin sitten oikein treeni päivä, kun treenattiin aamulla ja illalla. Aamulla kun aikaisin herää, niin on aikaa treenata. Tosin tällä kertaa otettiin ihan tottista. En sitten tiedä oliko Kassu vielä niin uninen vai mikä oli, mutta se oli kadottanut tyystin liikkeestä istumisen, eikä seisomaan nousukaan tahtonut onnistua. Illalla sitten olikin näyttelytreenien vuoro ja meidät pestattiin häiriöksi. Kiusattiin urakalla Lennua tekemällä kaikki kevätjuhlaliikkeet edellä mutkitellen ja takana hiostaen. Kassu näyttää kieltä Lennulle. Joskus tämäkin parivaljakko yllättää ja osaa ottaa ihan iisisti. Taisi lämpö ja tiukat näyttelytreenit viedä mehut kaksikosta, niin ettei jaksanut enään riehua. Perjantaina olikin Kassulla kesän ensimmäinen pesispeli. Viime kesänä

Taas on tohinaa riittänyt... kesällä kun saisi muutaman lisätunnin vuorokauteen, talven pimeistä ja tylsistä tunneista, olisi ääri mukavaa. Tossusankari Alku viikko tapeltiin tossusankari Kassun kanssa, hoidetaanko tassua vai ei. Tosiaan tassun pohja oli ärsyyntynyt ja punoitti melko lahjakkaasti. Jäljistä päätellen ilmeisesti jokin hiekan jyvä tai vastaava oli hiertänyt ison anturan juuressa, josta ärsyynnys oli varmaankin nuolemisen johdosta levinnyt. Kotikonstein tämä sentään selätettiin ja sitkeällä taistelulla aamuin illoin. En sitten tiedä mikä Kassua tökki tuossa hoidossa, kun vain bacibacktia tupsuttelin varpaiden väliin ja sukka laitettiin suojaksi, jottei nuolisi. Sukkakin sai olla paikallaan (ihme kyllä), paitsi sitten keskiviikkona päivällä ihan itse oli sen riisunut. No tassu oli sentään parantunut, eikä sitä olla nassutettu, ainakaan todistettavasti. Helatorstaina lähdettiin Pitkäjärvelle mätsäröimään ja tukemaan vanhempain yhdistyksen rahan keruuta. Jostain kumma