Lehtirannan Wolflimit

On taas ollut menoa ja meininkiä. Edellis viikonloppuna ennätettiin olemaan jälleen Sinikan aksa koulutuksessa ja heti perään sunnuntaina aksa epikset, joissa tällä kertaa talkoo hommissa. No pääsi Kassukin kisa paikalle haistelemaan hajuja ja tervehtimään sisko plikka Darmaa. Viikolla Saku Sammakko ryömi talvikolostaan haistelemaan kevään tuoksuja ja teki yllätys hyökkäyksen Kassun kimppuun. Nyt alkoi meidän pystien keräys, kun niille on ihan oma kaappikin. No kai tuonne muutakin, kuin vain pystejä, mutta ne nyt saivat sukeltaa ensimmäisenä lasien taakse. Perjantaina käytiin Evaa tervehtimässä ja ovella oli vastaanottokomitea. Kassukin osasi kerrankin olla hiljaa. Ainoastaan isolle mustalle pukille (kauempana kuvassa) piti hieman jurista, kun tuli lähempää katsomaan, mikä pieni harmaa pörrökasa paikalle saapui. Eilen lauantaina riittikin hulinaa, kun neljä Waatalaista ja kaksi vahvistusta kokoontuivat. Osan porukasta oli karsinut jylläävä flunssa aalto. ...

 Niin se aika rientää ja pihan/valtakunnan kuningas vanhenee jälleen vuodella. Kahdeksan vuotta siitä on aikaa..... On lauantai aamu ja kaikki vallanmainiosti. Tattis vyöryy rantapallonsa kanssa tyytyväisenä ja kerjäilee rapsutuksia, olemalla itse laupeus. Mikäs tässä on lähteä Tampereen Kv näyttelyyn. Tampereen matkaan mukana lähtivät rastafaarit Tuli ja Cottoni.  Kehä ei edes ennättänyt alkamaan, kun kotomiehenä ollut soitti... Nyt se taitaa alkaa. Kehään ei ennättänyt kuin nipin napin Tuli, kun jo toinen puhelin soitto tuli; ensimmäinen syntyi jo, ja Tattis näyttää hampaitaan mulle ja vei pennun makkariin parempaan jemmaan. Koirat liukuhihnalla kehään ja minä kehän laidalla puhelin tukihenkilönä ja tilanne tietoja kehään huutaen. Näyttelystä vauhdilla lähtö olisi varmasti ollut paljon helpompaa, jos ei olisi ollut rastafareja mukana. Tuli kyllä suostui juoksemaan pitkin käytäviä, mutta hienohelma Cottoni... Siinä riitti varmasti ihmisillä kat...

Juttua jo ollutkin, että käytiin heti kuun alusta Parkanossa pyörähtämässä. Outilla oli taasen kamera mukana ja Kassukin oli tallentunut filmille. Kiitos kuvista Outi. Parkano 1.2.2014 Jun eri1 sa pu1 sert rop Kuvaaja Outi Arola. Rop-kehä. Rop Waatan Daucus & Vsp Eerondaali New Gaga Kuvaaja Outi Arola Lauantaina 15.2 lähdettiin porukalla valloittamaan Saloa. Suuntamme oli Salon koirahallilla pidetty mätsäri. Matkalla koukattiin Terhin kautta ja napattiin Terhi & Kide (W. Cladina) matkaan mukaan. Salossa joukkomme vahvistui vielä uusimmalla Varsinais-Suomen tulokkaalla, kun Elmo (W. Elymus) Kristiinan kanssa liittyi joukkoomme. Tällä kertaa ei tullut menestystä, mutta paljon kokemuksia... varsinkin Kidelle ja Elmolle. W.Elymus "Elmo" Kide ja Kassu Terhin kanssa. Ryhmärämä kokonaisuudessaan. Kide, Kassu ja Elmo. Sunnuntaina aamuyöstä käännettiin auton nokka kohti Jyväskylää ja lähdettiin tuomarikoulutusnäyttelyyn. Tuomarina oli Tuula Pratt, ...

Tähän vuoteen mahtuu paljon muistoja ja päivämääriä. Vuosi ei ole ollut kaikinpuolin iloinen, mutta höystetään juttu iloisilla kuvilla. Vuosi alkoi helpotuksella, kun Tsäkurin vointi alkoi kääntymään selkeästi parempaan suuntaan. Maanantaina 9.1 yllättäin Tsäkurin sydänpetti ja tuli aika luopumisen. Onneksi herra ei ennättänyt kauaa kärsimään. Olin monta kertaa todennut, kun Tsäkurista aika jättää niin tulee aika uuden koiran. Rotu ai vain vielä ollut selvillä. Heti keväästä olisi ollut pentu tarjolla, mutta se ei täyttänyt ehtoja mitä tulevalta koiralta halusin. Kevät alkoi reippaissa merkeissä. Suunniteltiin jälkikurssia ja kesän näyttelyitä Roopen kanssa. Muutamassa näyttelyssä kävimme alku kesästä ja juhannuksena vietimme Roopen 10v synttäreitä. Synttäreistä polkaistiin näyttelykausi kunnolla käytiin, kun pääsimme ilmaiseksi veteraani luokkaan moneen näyttelyyn. Heinäkuussa kävimme Roopen kanssa lääkärissä 10v tarkastuksessa ja mahavaivojen tähden. Mitään vikoj...

Roopea käytiin vain katsomassa. Rakkautta ensi silmäyksellä. Ei se meille pitänyt tulla, kun jo yksi koira oli. Sisaruksen uuteen kotiin viennin ajaksi Roope tuli hoitoon. Se "hoito" venyi 10 vuoden mittaiseksi. Ruma ankanpoikanen, josta ei belgiä tule. Niin me vain maailmalle näytimme ja Roopesta kasvoi mitä komein uros belgi. Koti koirahan Roope oli, mitä nyt jotain takapiha harrastuksia oli. Kun pääsimme paremmin kulkemaan pitkin Suomea, niin aloimme harrastamaan näyttelyjä. Näyttelyjä harrastimme loppuun asti. Välillä oli taukoa kastroinnin tähden, kun eturauhanen alkoi vaivata. Näyttely sääntöjen muuttuessa pääsimme uudelleen kehiin. Viimeisen näyttelyn kävimme vain kuukautta aiemmin Roopen pois menoa. Käyttöpuolella kisaaminen alkoi kiinnostamaan, kun saimme sertejä näyttelyistä. BH-kokeen verran kisasimme. Näkö tuli esteeksemme kisauralla. Roopella todettiin vuonna 2007 harmaakaihi ja siitä lähdin näkö alkoi heiketä siinä määrin, että päätimme luopua kisa haa...

Tsäkur saapui 2006 "joululahjaksi". Nallenappisilmä, nauravapoika, tuo kaikkien "ainakin välillä tuntui siltä" tuntema sydänten valtaaja. Tsäkuriin tutustuin ja ihastuin sen hoidossa käydessä. Niiltä reissuiltaan herra jäi minulle ja muutti luokseni. Meillä oli paljon opittavaa, kuten sisällä oleminen, josta ei oikein koskaan opittu pitämään suuremmissa annoksissa. Vaikka auto oli ollut se maailman kamalin paikka Suomeen tullessa, niin silti se oli maailman ihanin paikka loppu elämän ajan. Ei tarvinnut kuin hieman jäädä ovi auki niin herra oli jo autossa. Vieraita koirian emme ikinä oppineet hyväksymään, varsinkin ne sakemannit jotka piti listiä siltä seisomalta. Iwanin kanssa opittiin tulemaan toimeen vasta vanhempana. Monta kertaa ollaan paikkailtu taistelu vammoja koirista sekä erottelijoista. Vaikka välillä tapeltiin niin että oli anturat halki ja kynnet irronneena, ei tahti hidastunut ja kynnetkin aikanaan kasvoi takaisin. Ne kaikki aidan kaltereihi...

Tahtoisin sen tunnustaa kukaan ei oo yhtä tärkeä tätä yötä kun kanssasi kuljen uskalla en liikahtaa enkä lumousta särkeä kaiken muun tästä huoneesta suljen Iho muistaa jokaisen kosketuksen mieli noiden sanojen merkityksen sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää Hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää hyvä on hiljaa olla tässä mennyttä en luonas enää nää syliisi unohdun ihoosi painaudun hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu Pimeys yön sakenee tulet lähemmäksi minua väkevämmin kuin ikinä elän pelkoni pois pakenee riittää kun vain katson sinua silloin menneelle voin kääntää selän Suvi Teräsniska - Hento kuiskaus Nyt sinun on hyvä olla villinä ja vapaana. Ei tarvitse pelätä ja tuntea kipua. Vie terveiset vanhoille pojille viiksekkäille.

Suuri PERSOONA on poissa. Juokse villinä ja vapaana. Paikkaasi ei täytä yksikään ja hymyäsi ei unohda kukaan. Pidä taivaan lammasvarkaat kurissa Tsäkur. Tsäkur  6.6.1999 - 9.1.2012 Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan, jotta lähempänä mua ois hän Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan, että näen tähden lentävän Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin toivoa voit'silloin mitä vaan Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin Kävisipä pian tuulemaan Tyyni oli eilen yö mut kohta kuitenkin Tuuli henkäisi ja tuntee sain Joku liikkui lähelläni koski poskeain Tutun tassun tunsin ihollain Enkä enää epäillyt vaan tiesin, että voin Niin kuin pieni lapsi nukahtaa Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on Ja jalkojemme alla sama maa Tuuli tuule sinne missä muruseni on Leiki hetki hänen turkillaan Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin Kerro, häntä muistan yhä vaan (Mu...