Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Rally-toko merkityt tekstit.

Kesä meni syksy tuli

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä. Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn.  Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista. Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen. Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin. Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana. Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan. Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saat...

Huono vai hyvä tuuri??

Voi vain kysyä, kun on meidän viikonlopusta kyse. Aloitetaan lauantaina olleista rally-toko kisoista ja ajatuksista ennen niitä. Rally-toko kisojen kisakirjeen ilmestyessä oli toivo jo melkein menetetty kisojen ja tulosten suhteen. Lähes 30 alokas luokan kisaajaa ja rataan tutustumiset peräkkäin ja koko ryhmä kisasi yhtenä ryhmänä... ja meillä viimeinen suoritus vuoro... siis piiitkä odotus tiedossa ja tähän kaikkeen kun lätkäistiin sää ennuste, niin epätoivo oli valmis. Menihän sitä aikaa ennen, kuin päästiin suorittamaan ja valmistautuminen ei ihan nappiin mennyt. Kovin aikaisin en Kassua viitsinyt herätellä autosta helteeseen... no ehkä olisi kannattanut. Kostea pohjainen mehevälle tuoksuva nurmikko oli vastustamaton!!! Se aika mitä jäi keskusteluun ennen suoritusvuoroa, niin ei riittänyt saamaan nenää irti nurmikosta. Alku mentiin suht tahmeasti, kun maa veti puoleensa ja olikohan maan mahtava vetovoima syynä, että eteen istuminen päätettiin suorittaa edessä makaamalla. N...

Onnistunut viikonloppu

Nyt voi tyytyväisenä huokaista onnistuneelle viikonlopulle. Aloitetaan tutuimmasta eli näyttely rintamasta. Lauantaina kantautui Liettuan Moletaista loisto uutisia. Kassun tytär Meri (Iso Karhu Gerd) jatkoi voitto kulkuaan ja nappasi Ropin kera toisen Liettuan junnu sertin ja täten valioitui Liettuan junior muotovalioksi. Huhtikuulta oli jo odottamassa Viron junnu serti. Muutama viikko yli yks vuotis synttäreiden saa Merin nimen eteen liittää EE & LT JMVA tittelit. Kassu on myös ennättänyt olemaan aktiivinen ja näyttämään taitojaan. Tällä kertaa tosin taitoja näyteltiin hieman vieraammilla kentillä. Helatorstain fiasko rally-toko kisoista sisuuntuneena sain extempore päähän piston ja yrittää saada paikka Nummella järjestettäviin rally kisoihin. Innostus lakaistiin maton alle, kun sain tiedon, että ollaan seitsemännellä varasijalla... no joo, eipä tarvi haaveilla. Viikkoa ennen kisoja saimme tiedon, että saimme paikan sittenkin... ööö oliks mä jonnekin ilmoittautunutkin... y...

Kiireinen toukokuu

Huh kiirettä... Heti vapun päivänä tuli pakattua kamat kasaan ja lähdettyä reissuun. Reissu oli harvinaislaatuinen, kun yleensä koiranäyttelyyn lähdetään koira mukana, mutta tällä kertaa Kassu jäi kotiin ja matkakaveriksi lähti kamera. Ensimmäinen pysähdys oli jo Koskella, jossa oli menopelin vaihto. Ennen matkan jatkamista kuitenkin ennätin käydä rapsuttelemassa suloisia karvapalleroita. Vastassa oli iloiset cotton pennut ja yksi nelikosta poikkeava, kun partis tyttö Carma koikkelehti iloisesti vastaan.  Retkikuntamme suuntana oli Tampere Kv. Pääosa näyttelypäivästä tuli vietettyä kessu kehän laidalla, kun kolmisenkymmentä kessua pyörähti kehässä ja kaikista tuli kuvakin napattua. Tampere Kv kuvat TÄÄLLÄ . Kuvaamisen ohessa tuli toimittua myös koiratolppana, kun kehään meno vuoroaan odottavia koiria tuli pidettyä kiinni. Helatorstaina tuli Kassun kanssa korkattua viralliset kilpakentät rally-tokon osalta. Tosin näistä kisoista ei jälkipolville jäänyt paljoa...