Lehtirannan Wolflimit

Viikkoon on mahtunut mahdottoman paljon menoa ja viskettä. Heti alku viikosta lähdettiin hakemaan uusia kokemuksia. Nähtiin Raksu vuohi, jolle lipaistiin pusu turvan päähän. Jelena mummoon on tehty tuttavuutta ja kanoja käyty ihmettelemässä. Taisi ihmettely kanojen kanssa olla molemmin puoleista, kun leidit ja Olli-kukko terhakkaana tepastelivat tarhaa päästä päähän. Maanantai iltana myös löydettiin yllättäen keskelle pihaa ilmestynyt järvi. Voi sitä riemua, kun sai vesilätäkössä juosta, pomppia, kaivaa ja läträtä. Raskaiden vesileikkien jälkeen olikin hyvä nukahtaa pyyheliinan sisään kuivattelemaan. Tiistaina olikin vuorossa jännät äänet. Traktori huristeli pihalla ja illalla vielä käytiin konehallissa ihmettelemässä kompuran laajaa äänialaa. Jos Natkulta kysytään, niin kompura huusi kuin viimeistä huutoaan ja välillä päästäen epämääräisiä suhauksia. No eipä äänet kauaa jaksanut pikku herraa hetkauttaa. Ollaan myös ennätetty treenaamaan yksin autossa oloa, kun

Perjantaina 5.7. koitti se päivä, kun talon uusinta asukasta lähdettiin hakemaan. Hetken päähän pistoksesta ei kai voi syyttää, kun pientä naskalihammasta oli jo useamman vuoden katseltu sillä silmällä, mutta kaikkia kriteerejä täyttävää karvapalleroa ei vain ollut tullut vastaan tai siis yhdistelmää, joka olisi kritteerit täyttänyt ja jopa toteutunut. Mistäs muualta pallero lopulta löytyikään, kuin tutusta ja turvallisesta paikasta. Mänttään siis meidän tiemme vei Miljan ja Ahtin luokse. Tarkemmin pallero on Waatan Lolium ja tuttavallisemmin Natku. Pentueen ainokainen poika, joka joutuu kestämään kolmea siskoa ja niiden kotkotuksia. Eli natkutusta on tainnut saada kuulla elämänsä ensimmäiset viikot. Pentusten oli turvallista olla tarhassa ja eritoteen vierailun ajan, kun vahtina korkeuksissa oli Podhalanski Anki ja Kassu päätti myös mennä pihan korkeimmalle tähystys tornille Ankin kaveriksi päivystämään. Suukopua taisi vielä hieman tulla siskojen kanssa, ennen uusi