Lehtirannan Wolflimit

Kerrankin säät suosii, kun on kotona. Tämä viikonloppu on hyödynnetty ja poikien kanssa ollaan vintattu pitkin kulmakuntaa. Lauantailta olisi tullut hyvää kuvamateriaalia, jos vain olisi ollut kamera taskussa. Pojat siis Tsäku, Imppu ja Misse olivat sulassa sovussa. Kaikki kolme makoilivat tyytyväisinä pihalaatoituksella. Misseä tosin hieman kiinnosti tehdä tuttavuutta, mutta otti väärän kohteen tutustua lähemmin. Tsäkurille riitti Missen ahdistelu, kun hajurako hupeni puoleen metriin. Sen jälkeen Misse onkin taas pitänyt muutaman metrin hajurakoa isoihin poikiin. Jälkikausi tuli korkattua tänään. Tosin kausi tuli korkattua näiden ei niin pk-koirien kanssa, kun Roopehan on oma valtaisesti siirtynyt eläkkeelle ja takapiha treenaajaksi. Tosin tuosta Roopen eläkkeestä en nyt tiedä, kun 12v Tsäkukin jaksaa mennä tohottaa niin, että meinaa lähteä tarhasta ovi lentoon, kun lähdetään jonnekin muualle kuin sisälle. Poikia tosin tuntuu enemmän jäljellä kiinnostaa ne kivat purkit. Jälki

On lenkkeilty ja kahlattu lumihangessa, jopa välillä ryömitty ja kontattu, kun on ollut niin paksulti lunta. Ollaan odotettu kärsimättömän näköisenä, kun joku riehuu lenkillä kameran kanssa, eikä matka jatku. Ollaan odotettu kyllästymiseen saakka. Yritetty vetää kuvaajaa perässä, kun se ei ymmärrä jatkaa matkaa. Hermostuttu kuvaajaan ja vaihdettu auringonotto paikkaa rauhallisemmille vesille. Yritty kaikin tavoin saada nameja, kun se kuvaaja taas kuvaa. Mutta ollaan sitä joskus jaksettu poseerata sen verran, että kuvaaja on saanut onnistuneita otoksia. Ja nautittu kevät auringosta raskaan lenkin päälle, eikä olla jaksettu välittää kuvaajasta, joka taas riehuu sen hiivatin kameran kanssa. No on sitä kaikkea muutakin ennätetty. Kuvaaja on jopa luopunut aina välillä kamerastaan ja vaihtanut sen haravaan, jotta tarhat olisivat puhtaat. On oltu nokikkain, siis Misse ja Tsäkur. Tuo viha rakkaus pari. Tsäkur se ei aina edes huomaa pienen pient

Viimepäivien pörinöitä on pahasti haitannut vesisateet ja uhkaava tulva. Jos oltaisiin pohjanmaalla niin voisi todeta laulun sanoin -- tulvii pohjanmaa --. No se oli vain uhkaava tilanne, josta selvittiin ojan auki kaivuulla, mutta tulva vaara oli ilmeinen poikien tarhoissa, kuten kuvasta ennen ja jälkeen voi todeta. Pojat alkoivat jo vakavasti miettimään yksissätuumin sateen tauottua, mitä asialle voisi tehdä ennen kuin mökin kulma nitkahtaa ja peppuvillat kastuu. Poikien tähystys kumpareetkin alkavat olemaan menneen talven lumia. Tsäkun kumpareella pystyy vielä juuri ja juuri istumaan. Iwanin kumpare onkin mallia uppoava. Tsäku on ottanut rennosti sadepäivät. Vanha herra ei kummoisia enään jaksa hötkyillä, paitsi silloin, kun joku julkeaa häiritä hänen päiväuniaan, eikä edes tuo syötävää mukanaan. Muuten edelleenkään Tsäkun selässä ei ole vikaa... mutten ei voi nukkua noin mutkalla. Iwankin on muuttanut terassikoiraksi, mutta muutama vesitippa ei herraa h

Viime aikoina on saanut väistellä uhkaavasti pörrääviä, erittäin suuria ja karvaisia kevätpörriäisiä. Ensimmäiset lämmittävät auringon säteet, kun lankesivat tämän kylmän ja pohjoiseen hyljätyn maan päälle niin, että sai räystäistä veden tippumaan,  heräsivät nämä kevään suurpedot. Todistus aineistoakin, valokuvien muodossa on saatu näistä pörisijöistä. Ne rakastavat ennen kaikkea auringonpaistetta, näin kevät aikaan. Sisällä ne ahtautuvat ahtaisiin paikkoihin ja yrittävät hyökätä pöydän alta paaha aavistamattoman uhrin kimppuun, joka syö herkulliselle tuoksuvaa leipäänsä. Ne ovat myös hyvin jääräpäisiä ja niillä on pohjaton maha ja ainainen nälkä. He omaavat myös luontaisenkyvyn vahtia ulko-oven liikkeitä.    Vaikka he ovat hellyyttävän näköisiä, niin pitää muistaa ne ovat PETOJA. Että tällaista tänne. Jos vielä hieman kertoilisi muita kuulumisia. Roope sai vihdoin viimein paperit, joiden kanssa mennään näyttelyihin pyörähtämään. No tulipahan maksettua taa