perjantai 27. joulukuuta 2019

Poikien joulukuun tohinat ja vuosikatsaus

Joulukuun alku puoliskolla Kassu pääsi toistamiseen agility areenoille, kun jälleen Lietoon Att:lle suunnattiin kisaamaan.
Tällä kertaa kisat alkoivat hyppyradalla, jossa ohjaajan täytyi täysin ilman ajatusta poistua mukavuus alueelta ja tehdä valssi, vaikkei ollut niin edes suunnitellut ja sen takia Kassu ohjautui turhan paljon keppien väärälle puolelle. No tästä sitten napattiin vitosen virhe ja toinen virhe saatiin putkelta, kun Kassun jäädessä ihmettelmään yleisöä, niin itse ajauduin turhan edelle juoksu linjalle.
Ennen kisoja meillä oli ollut parin viikon treenitauko, joka sitten näkyikin kahdessa agility radassa turhan suurena intona ja lähdön varastuksena. Ekan agility radan lähdön sain jollain tavalla hanskattua ja epämääräisesti muljautten koiran renkaalle ja sieltä kepeille. Ihan ei rytmiä saatu kiinni ja keppien jälkeen tuli pieni hairahtuminen, josta kielto ja vitonen, muuten rata puhtaasti ja luokka voitto.
Toisella agility radalla oltiin auttamattomasti myöhässä vähän joka paikassa ja kolme vitosta kerättiin... yksi lentokeinusta, yksi riman tiputuksesta ja yksi epämääräisestä kepeille lähetyksestä, kun ei vaan saanut rytmistä itse kiinni. Vaikka vitosia kerättiin, niin silti oltiin ainut koirakko joka teki tuloksen ja sillä lunastettiin luokan voitto. Ensi vuonna kai täytyy lisää startata, kun luokka voitoista lunastettiin pari kappaletta starttilahjakortteja, niin nehän täytyy käyttää.

Joulukuun puolessa välissä Natku täytti 7 kuukautta. Viralliset poseerauskuvat ei valitsevien sateista ja pimeiden sääolosuhteiden vuoksi poseerauskuvat ei ihan osunut 7 kuukautispäivälle, mutta viikko sinne tai tänne.






Sateisten kelien vallitessa pojat ovat viihtyneet kuivassa sisäilmassa. Pakettien teko kun alkoi, niin täytyi poika trion olla tarkkaavaisena vahtimassa, josko sattuisi heillekin jotain tulemaan.


Natku sen sijaan joulun alla keskittyi tonttu kaksikon kanssa touhuamiseen. Milloin oltiin tulossa rappusia ylös tonttujen kanssa tai sitten oltiin kevyt häkissä piilossa, kun tonttu oli mystisesti päätynyt olohuoneeseen. Vahinko vain, ettei piiloutuminen täysin onnistunut, kun jonkun tassut näkyivät kevythäkin verkon alta.



Virallinen joulupotretti kuvakin saatiin otettua. Sisällä rekvisiitan kera tuli huomattavasti jouluisempi kuva, kuin ulkona saven ja vesilätäköiden keskellä.


Jouluaaton koittaessa Natkukin pääsi vihdoin tutustumaan pakettien ihmeelliseen maailmaan. Ihan ei pikku herralle auennut pakettien syvin tarkoitus, mutta suti paketti ilmeisesti tuoksullaan houkutteli repimään kääreet. Pehmo pakettien päälle ei sitten mitään ymmärretty, vaan ihmeteltiin Kassua joka avasi paketit paperit lennellen. No vaikkei pakettien päälle kovin paljoa ymmärretty, niin sisällöt oli mieluisat, myös ne pehmeät, jotka sisälsivät pehmoleluja.




Ei niin kovin ihmeellistä, ettei syötävistä paketeista jäänyt kovinkaan paljoa kuvattavaa, mutta sentään pehmeiden pakettien sisältö säilyi, niin että niistä saatiin kuva otettua lahjojen saajien kanssa.


Loppuvuodesta on taas hyvä kasata vuosi pakettiin lukuina.
17 näyttelyä kaikkiaan (15 Kassun ja 2 Natkun). Kassulle kaikissa näyttelyissä erinomainen ja 4x ROP ja 2x VSP. Natku ROP sekä VSP-pentu.
Koirakerho Tassujen vuoden 2019 agility möllimaksi seuramestaruus. Tassujen seuramestis kisojen lisäksi käytiin loppuvuodesta yksissä agility epiksissä hakemassa vauhtia loppu vuoden virallisiin starteihin.
6 virallista agility starttia Kassulla, joista kaksi hylkyä ja lopuista tulos, tosin ei yhtään nolla tulosta.
Natku ennätti käymään kahdessa match showssa, joista toisessa Kassun kanssa osallistui pari kilpailuun voittaen sen.
Kassun kanssa kerran osallistuttiin rally-toko epiksiin, joista niukinnaukin saatiin tulos.

Tämä vuosi osittain meni laakereilla lepäilyyn ja palautumiseen yhdistystoiminnasta. Josko nyt taas alkaisi riittämään aika, kun on saanut velvollisuuksia järjestettyä pois kontoltaan ja sen myötä myös jäänyt enemmän aikaa omien koirien kanssa harrastamiseen.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Poikien tohinat marraskuussa

Marraskuu alkoi kauniin aurinkoisena ja pienillä pakkasilla. Poikien kelpasi tamplata pellolla, kun ei ollut korviaan myöden ravassa. Tosin omat polut täytyy valita mitä kulkea, ei sitä toisen jäljissä passaa tamplata.


Marraskuun alussa Forssassa pidettiin mätsäri, johon Natku pääsi osallistumaan. Hieman tahtoi keskittyminen herpaantua, kun väkeä oli paljon ja tilaa ei ollut juurikaan kehien reunoilla. Silti hienosti Natku esiintyi. Kassukin pääsi mukaan ja piruuttaa ilmoitin poika kaksikon parikilpailuun. Yllättävän hienosti Kassu ja Natku kipittivät rintarinnan ja lopulta he useammasta parista nousivat ykkössijalle. Tosin palkinto pallilla Natkua ei olisi poseeraaminen kiinnostanut enään tippaakaan, vaan mamman syliin olis tarvinnut päästä.


Lokakuun puolella oltiin jo hieman sovittu, et loppu vuodesta repäistään ja aloitetaan kisaura agilityssa. Marraskuussa Att:llä oli sopivasti kolmen startin kisat. Kaksi ensimmäistä agirataa hyllytettiin uutuuden viehätyksestä, kun piti vieras puomi käydä omatoimisesti tarkistamassa ja omasta jälkeen jäämisestä, kun ei vaan enään ennättänyt. Hyppäriltä sentään saatiin tulos, mutta ei sekään nolla, kun sielläkin piti taas itse soheltaa. Vaikka hypäriltä 5 virhettä saatiin, niin silti luokan kolmanneksi sijoituttiin.
Illalla sitten tulikin riita onko uusi hieno vinkulelu Kassun vai Natkun. Natku oli ihan vakuuttunut, et hänelle tuotiin uus hieno lelu.


Marraskuun loppupuolella vihdoin koitti Ypäjän pentunäyttely, jota oltiin valmisteltu vuoden verran. Monissa näyttelyissä on mukana tullut oltua taustatiimissä, mutta nyt täysin omalla porukalla ensimmäisen kerran järjestettiin ja se tuotti hieman lisä hommaa ja pääsrapsutusta, kun ei kaikki tullutkaan selkärangasta.
Natku toki pääsi itse näyttelyyn mukaan ja kehään pyörähtämään. Natku pääsi hieman poseeramaan, kun narun toinen pää toimi epäkuranttina yleispaparatsina. Kehähuollossa hoidettiin, et varmasti kehien ruokapuoli pelaa ja Natku hoiti omanosuutensa tarkastaessaan tilat ja siivotessaan murenat lattialta.
Kehä pyörähdys tuotti Vsp-pentu sijan... Ilpo tosin olisi saanut olla kuuluttamassa, kun yks kaks jonkun äijän käppyrän ääni kaikuu yläilmoista, niin täytyyhän sille haukkua, vaikka kehää pitäisi kiertää.


Natku pääsi myös tutustumaan talven nikkarointi pajaan, kun pieniä askereita tehtiin kovalla äänellä. Hallissa saadaan varmaan taas keväästä viettää aikaa, kun aletaan tulevaa kesää valmistelmaan.
Natkua tosin ei kauheasti kiinnostanut halli, mutta se mitä tehdään niin kiinnosti kyllä. Meinasi tuosta Natkun nenän päästä tulla häikäisevän kiiltävä, kun hiemakoneeseen meinasi tutustua liian läheltä.


Marraskuun viimeisinä päivinä meilläkin oli lunta maassa. Pojilla oli lystiä kun sai kirmata lumisia teitä ja peljoja pitkin. Tosin aurinko päätti olla varjossa juuri lenkin ajan, joten auringosta ei päästy nauttimaan lenkillä. 



Natkusta kuoriutui lenkillän oikein mannekiini, kun aikansa olisi saanut päästellä höyjyjä, niin kelpasi poseerata kameralle.





torstai 31. lokakuuta 2019

Poikien tohinat syys- lokakuussa

Syyskuun kun alkoi, päätti Natku kokeilla uutta lookia ja asensi päähän pannan. Ei hullumman näköinen uus look ja ottatukkakin pysyi pois silmiltä luuta syödessä.


Syyskuun viileinä aamuina kelpasi ottaa aamutirsat isoveljen kyljessä. Aamun vahtivuorot Natiaisen kanssa sai hoitaa Kassu, kun Iwan veti vielä sikeitä sisällä.


Syyskuun 7 päivä lähdettiin ajelemaan Kihniöön näytelmiin. Natku pääsi turistina mukaan ihmettelemään toimintaa. Kassu pääsi kehässä pyörähtämään ja saikin ainoana Sa:n ja oli lopulta ROP tiukalla Pirjo Aaltosella.
Kehän jälkeen riemulla ei ollut raajaa, kun Natku pääsi siskopuoli Janen kanssa leikkimään.
Ja tokikaan suorinta tietä Kihniöltä ei kotio eksytty, kun pieni koukaus tehtiin Mänttän kautta. Natku pääsi haistelemaan synnyinkotinsa hajuja ja moikkaamaan äitiänsä Gittaa.

Waatan Janione "Jane" Ja Waatan Lolium "Natku"
Syyskuun puolessa välissä Natku pääsi ensimmäisen kerran itse areenoille, kun Saloon suunnattiin mätsäriin. Ei ehkä se helpoin paikka enskertalaiselle, kun parkkihallissa mätsäri pidettiin. Ympärillä oli niin paljon ihmeteltävää ja tuomarin ei olis tarvinnu hampaita ihastella. No saatiin ne hampaatkin näytettyä... ne mitä suussa oli jäljellä. Vaikka koikkaloikka juoksut olikin, niin nätisti jaksettiin seistä pönöttää ja sillä kai yllettiin sinisten toiseksi.


Syyskuun puolessa välissä oli jo hienot piimä hampaat ylhäällä edessä ja niitä kelpasi jänöjussin hypyllä esitellä.


Vaikka tuntui, että koko syksyn satoi, niin osui väliin kauniitakin päiviä, joista pojat nauttivat. Hetkeksi sentään sai poika kolmikon pysäytettyä, jotta sai kuvan napauttua. 


Lokakuussa edelleen jatkui aamuiset vahti vuorot. Useimmiten Natiainen veti sikeitä tyytyväisenä, kun taas Kassu valvoi ympäristöä.


Lokakuun puolessa välissä käytiin aiheuttamassa draamaa ForPk hallin avoimissa ovissa. Natku kyllä käyttäytyi oikein esimerkillisesti ja pääsi hän hieman esittelemään agilityn alkeita avoimien ovien yleisölle. Tosin esittely päättyi verisesti. Ohjaaja sekä apuohjaaja veressä, Natkun kauluri ja palkkapallot veressä ja yleisössä laajenneet silmät. Se oli vain iso poskihammas joka päätti sopivasti irrota, kun palkan kanssa hieman riepoteltiin.


Waatan M-pentue oli päättänyt syntyä heti seuraavana päivänä syyskuisen vierailun jälkeen, joten lokakuussa oli jälleen tiedossa reissua Mänttään päin, kun tulokkaat piti käydä tarkistamassa. Kassua ei niinkään kiinnostanut tiitiäiset, mutta Natkua kiinnosti ja hieman leikin tapaistakin tapailtiin tiitiäisten kanssa.


Lokakuun loppu puolella alkoi olemaan puutarha talviteloilla, joten Natkun jatkoi hortonomi hommiaan sisällä. Ihmekös et pelargonit kukoistaa, kun niille pidetään seuraa ja ihaillaan niitä lähietäisyydeltä. 


Lokakuun lopulla Natku pääsi ensimmäiseen suureen näyttelyynsä, kun lähdettiin Lahden pentunäyttelyyn. No reissussa tuli todistettua, et häkin sisällä ei pienen kuninkaallisen eko sovi olemaan, mutta häkin päältä kelpaa tarkastella alamaisiaan.... ja komentaa liian riehakkaaksi äityviä norjanharmaita... ei passaa riehua, niin että jonkun häkki heilahtaa, pysyy vain ihan omalla alueellaan.
Kehä pyörähdys meni malliikkaasti mitä nyt ehkä juoksua vielä saisi treenata, mutta nyt oli suurimmat koikkaloikat poissa. Lopulta Natku kipitteli Rop-pentu sijalle.
Näyttelyn jälkeen suunnattiin Ullan ja Esan luokka vielä vierailulle. Kiitos Ulla tarjottavista ja seurasta näyttelyssä.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Poikien tohinoita heinä- elokuussa

Heinäkuussa meillä riitti tohinoita ja Natku sai todenteolla reissata koti - halli - koti väliä, kun treenihallin remonttia viimeisteltiin. Jos ei tuohon mennessä ollut tottunut koviin erikoisiin ääniin, niin viimeistään halliremontissa pääsi tutustumaan, kun kivipora jauhaa, sirkkeli vinkuu ja naulapyssy paukkuu. Jottei penskan päivistä olisi tullut liian tylsiä, pääsi aina välillä tauoilla leikkimään kaverin kanssa. Kaveri jolle Natku varmaan aiheutti elinikäiset traumat rääkäisyllään :D Ja joku vielä kysyi, et eihän nyt vaan Natkulle tullut traumoja... no ei, enemmän Pate katteli varoen kakaran suuntaan, ettei se taas vaan päästä rääkäisyään ilmoille.


Heinäkuussa Natkulla riitti myös puutarha töitä. Kiinalainen ruohosipuli oli ilmeisesti Natkun mielestä koko kesän huonolla hoidalla, kun ohimennessään sitä piti aina vähän trimmata.
Puutarhan parhautta oli vesipalju, jossa oli kiva lutrata, niin kauan kuin vettä riitti. Veden loppuessa mentiinkin vesipaljun kanssa pitkin puutarhaa... kasvit ehkä eivät täysin tykänneet, kun niiden yli pyyhälsi harmaa litimärkä karvapallo ja 50 litran palju. Kiitos vain tästäkin vesileikin opettamisesta Leilalle ja Mikalle ;)


Aamuisin ennen pörriäisten heräämistä, kun tuuletettiin huushollia, niin ei tarvinnut pelätä vieraiden pääsevän kävelemään sisään. Ulko-ovella oli tiukka opetus meininki menossa, kun vanha herra Iwan opetti pikku natiaiselle kunnon vahtikoiran otteet. Muutenkin tuo jättiläinen ja natiainen parivaljakko oli hellyyttävää katseltavaa, kun vanhaherra opetti pienemmälle talontapoja sen minkä kerkesi. Ihan aina tosin en päässyt kärryille mikä asia mahtoi olla opetuksen alla :D 


Elokuussa vihdoin saatiin järjestettyä aikaa ja otettua suunnaksi Lahti. Natkulla riitti ihmettelemistä vanhoissa piioissa Sirissä ja Aidassa.... Kassu sen sijaan sai tuntea nahoissaan, ettei liian tungetteleva kannata olla, jos lupaa ei heru. Vanhat piiat pitivät poika kaksikon nuhteessa.

Waatan Daucus "Kassu", Waatan Lolium "Narku", Raitaniityn Sunrise Seeker "Siri" ja Waatan Elodea "Aida"
Natku pääsi myös tekemään tuttavuutta Raksu mummon kanssa. Raksu mummo näytti, et vuohen tahtoa ja käskyä on syytä kunnioittaa tai saa vihaisen tuhahduksen, jollei tuhahdus riitä, niin käydään hieman päällä heilauttamassa, josko alkaisi kakara uskomaan.


Tämän talon kirjoittamaton sääntö ilmeisesti on, että ovimatto tulee laittaa vaihtoon pennun tullessa taloon. Natku piti huolen, ettei vanhasta ovimatosta ollut enään matoksi kelpaavaa pätkää jäljellä. Kassu ja Iwan ovat aikanaan pitäneet huolen silloisista ovimatoista.


Kesän loppupuolella Natkun reviiri alkoi laajenemaan, kun lähdettiin sieniä etsimään. Tosin enemmän Nakerosta oli haittaa, kuin hyötyä sienimetsässä. Vaivalla kun satuit löytämään sieniä, niin joku oli innoistaan tutustumassa löytöön.


Elokuun puolen välin jälkeen oli Tassujen aksaepikset, jotka samalla olivat mestaruuskisat. Kassu kilpailu mölli makseissa ja voitti luokkansa ollen maksi möllien seuramestari. Kilpailevien radalle myös harkittiin osallistuvamme, mutta heinäkuisen keppien aloitus räjähdyksen vuoksi jätettiin kilpailevien rata väliin, kun siellä oli kepit ja vaikealla kulmalla.


Ennätettiin kesällä sentään muutamissa näyttelyissäkin käymään. Porissa Pu4, Raisiossa Pu2 ja Pöytyällä ROP. Raisiossa ja Pöytyällä esittäjä sai extra kunnon kohotuksen, kun Kantoloiden Bellapampiinan esitin. Pöytyällä Bellapampiina tuli VSP:ksi.


Syksyn alkaessa tekemään tuloaan, Natkukin siirtyi sisätiloihin harrastamaan pentukoiran kujeita. Possua oli ihan paras vinguttaa, varsinkin silloin, kun joku yritti olla puhelimassa. Mitä karmeampi ääni sitä innokkaammin vingutetaan.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Natkun ensimmäinen viikko uusissa ympyröissä.

Viikkoon on mahtunut mahdottoman paljon menoa ja viskettä.

Heti alku viikosta lähdettiin hakemaan uusia kokemuksia.
Nähtiin Raksu vuohi, jolle lipaistiin pusu turvan päähän. Jelena mummoon on tehty tuttavuutta ja kanoja käyty ihmettelemässä. Taisi ihmettely kanojen kanssa olla molemmin puoleista, kun leidit ja Olli-kukko terhakkaana tepastelivat tarhaa päästä päähän.


Maanantai iltana myös löydettiin yllättäen keskelle pihaa ilmestynyt järvi. Voi sitä riemua, kun sai vesilätäkössä juosta, pomppia, kaivaa ja läträtä. Raskaiden vesileikkien jälkeen olikin hyvä nukahtaa pyyheliinan sisään kuivattelemaan.


Tiistaina olikin vuorossa jännät äänet. Traktori huristeli pihalla ja illalla vielä käytiin konehallissa ihmettelemässä kompuran laajaa äänialaa. Jos Natkulta kysytään, niin kompura huusi kuin viimeistä huutoaan ja välillä päästäen epämääräisiä suhauksia. No eipä äänet kauaa jaksanut pikku herraa hetkauttaa.

Ollaan myös ennätetty treenaamaan yksin autossa oloa, kun ollaan oltu kahdestaan liikenteessä. Mikäs siinä odotellessa, jos kotiin päästessä pääsee kauppakassia tullaamaan.


Keskiviikko olikin shokkihoitoa Natkulle. Pieni natiainen revittiin makoisilta yöunilta neljän jäljestä aamu pisulle ja puoli kuuden aikaan auton nokka olikin jo menossa kohti uusia seikkailuja. Pikku Natku pääsi ensimmäisen kerran "päivähoitoon", kun töissä piti mennä käymään. Natku tosin aamu hepulin jälkeen oli päättänyt ottaa kahden tunnin tirsat eli kauheasti hän ei vierailullaan ennättänyt hoitajiaan viihdyttämään.

Torstaina jälleen lähdettiin seikkailemaan. Natku pääsi tekemään tuttavuutta Hilma ja Hulda kissoihin. Hilma ja Hulda ei ihan ymmärrä pienen karvaisen pallon päälle ja enemmän ihmettelevät karvapalleroa. Natkun nukkuessa Hilma ja Hulda käyvät vaivihkaa haistelemassa ihmeellistä myttyä.
Torstaina ennätettiin käydä ilahduttamassa yhtä avustettavaa ja matkalla pysähdyttiin eläinkauppaan ja ihmettelemään kaupungin hulinaa katutasosta.


Perjantai iltana päästiin tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun Natku pääsi mukaan Kassun treeneihin opettelemaan paikallaan olevassa autossa oleilua. Ei ole väliä liikkuuko auto vai ollaanko paikallaan... unta vedetään pollaan, kun häkin luukku on kiinni.
Pääsi Natku myös treenien lopuksi hieman leikkimään kentälle ja tutustumaan putkeen. Putki tais olla kiva, kun muutaman kokeilu kerran jälkeen pikku herra ihan itse hakeutui putkeen.


Lauantaina käytiin tutustumassa pakettiautolla matkustamiseen. Kyllä kuljettaja paikkansa tietää. Kuskinpenkin vapautuessa Natku marssi makoilemaan kuskinpenkille. 


Loppu reissu menikin apparinpenkin alla unta pollaan vetäessä. No toisaalta hyvä, että suostuu olemaan jalkatilassa, koska apparin penkille ei mahdu yhtä ihmistä ja kahta kessua. Tosin kovin kauaa ei pikku Natku mahdu penkin alle nukkumaan.


Viikon aikana on ehditty autoilemaan oikein urakalla. Mäntästä kilometrimittarin pyörähtäessä käyntiin on siihen ennättänyt perjantai iltaan mennessä kertymään reilu 700km.
Mikäs autolla on matkustaessa, kun siellä voi onnellisena tuutua. Automatkailu koostuukin Natkun osalta nukkumisesta mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Hyvä vaan, että pikku herra osaa ottaa lunkisti automatkailun ja on mutkaton matkakumppani.

Niin ja yhteiselokin on alkanut luistamaan. Iwan on todennut, et ei toi pikku kaveri hullumpi oo. Sille voi narskutella kurkun palat pieniksi (natku tosin ei ymmärrä kurkun päälle), pikku mies hieroo mukavasti vanhoja kolottavia jäseniä, kun se leikkii Veikka Gustafssonia kiipeillessän karvavuoren päällä. Taitaa Iwan vähän tykätä pikku miehestä, kun pikku mies saa viedä luut suusta ja Iwan tarjoilee kaiken maailman maku elämyksiä pienennettynä suoraan Natkun nenän eteen.