sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Natkun ensimmäinen viikko uusissa ympyröissä.

Viikkoon on mahtunut mahdottoman paljon menoa ja viskettä.

Heti alku viikosta lähdettiin hakemaan uusia kokemuksia.
Nähtiin Raksu vuohi, jolle lipaistiin pusu turvan päähän. Jelena mummoon on tehty tuttavuutta ja kanoja käyty ihmettelemässä. Taisi ihmettely kanojen kanssa olla molemmin puoleista, kun leidit ja Olli-kukko terhakkaana tepastelivat tarhaa päästä päähän.


Maanantai iltana myös löydettiin yllättäen keskelle pihaa ilmestynyt järvi. Voi sitä riemua, kun sai vesilätäkössä juosta, pomppia, kaivaa ja läträtä. Raskaiden vesileikkien jälkeen olikin hyvä nukahtaa pyyheliinan sisään kuivattelemaan.


Tiistaina olikin vuorossa jännät äänet. Traktori huristeli pihalla ja illalla vielä käytiin konehallissa ihmettelemässä kompuran laajaa äänialaa. Jos Natkulta kysytään, niin kompura huusi kuin viimeistä huutoaan ja välillä päästäen epämääräisiä suhauksia. No eipä äänet kauaa jaksanut pikku herraa hetkauttaa.

Ollaan myös ennätetty treenaamaan yksin autossa oloa, kun ollaan oltu kahdestaan liikenteessä. Mikäs siinä odotellessa, jos kotiin päästessä pääsee kauppakassia tullaamaan.


Keskiviikko olikin shokkihoitoa Natkulle. Pieni natiainen revittiin makoisilta yöunilta neljän jäljestä aamu pisulle ja puoli kuuden aikaan auton nokka olikin jo menossa kohti uusia seikkailuja. Pikku Natku pääsi ensimmäisen kerran "päivähoitoon", kun töissä piti mennä käymään. Natku tosin aamu hepulin jälkeen oli päättänyt ottaa kahden tunnin tirsat eli kauheasti hän ei vierailullaan ennättänyt hoitajiaan viihdyttämään.

Torstaina jälleen lähdettiin seikkailemaan. Natku pääsi tekemään tuttavuutta Hilma ja Hulda kissoihin. Hilma ja Hulda ei ihan ymmärrä pienen karvaisen pallon päälle ja enemmän ihmettelevät karvapalleroa. Natkun nukkuessa Hilma ja Hulda käyvät vaivihkaa haistelemassa ihmeellistä myttyä.
Torstaina ennätettiin käydä ilahduttamassa yhtä avustettavaa ja matkalla pysähdyttiin eläinkauppaan ja ihmettelemään kaupungin hulinaa katutasosta.


Perjantai iltana päästiin tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun Natku pääsi mukaan Kassun treeneihin opettelemaan paikallaan olevassa autossa oleilua. Ei ole väliä liikkuuko auto vai ollaanko paikallaan... unta vedetään pollaan, kun häkin luukku on kiinni.
Pääsi Natku myös treenien lopuksi hieman leikkimään kentälle ja tutustumaan putkeen. Putki tais olla kiva, kun muutaman kokeilu kerran jälkeen pikku herra ihan itse hakeutui putkeen.


Lauantaina käytiin tutustumassa pakettiautolla matkustamiseen. Kyllä kuljettaja paikkansa tietää. Kuskinpenkin vapautuessa Natku marssi makoilemaan kuskinpenkille. 


Loppu reissu menikin apparinpenkin alla unta pollaan vetäessä. No toisaalta hyvä, että suostuu olemaan jalkatilassa, koska apparin penkille ei mahdu yhtä ihmistä ja kahta kessua. Tosin kovin kauaa ei pikku Natku mahdu penkin alle nukkumaan.


Viikon aikana on ehditty autoilemaan oikein urakalla. Mäntästä kilometrimittarin pyörähtäessä käyntiin on siihen ennättänyt perjantai iltaan mennessä kertymään reilu 700km.
Mikäs autolla on matkustaessa, kun siellä voi onnellisena tuutua. Automatkailu koostuukin Natkun osalta nukkumisesta mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Hyvä vaan, että pikku herra osaa ottaa lunkisti automatkailun ja on mutkaton matkakumppani.

Niin ja yhteiselokin on alkanut luistamaan. Iwan on todennut, et ei toi pikku kaveri hullumpi oo. Sille voi narskutella kurkun palat pieniksi (natku tosin ei ymmärrä kurkun päälle), pikku mies hieroo mukavasti vanhoja kolottavia jäseniä, kun se leikkii Veikka Gustafssonia kiipeillessän karvavuoren päällä. Taitaa Iwan vähän tykätä pikku miehestä, kun pikku mies saa viedä luut suusta ja Iwan tarjoilee kaiken maailman maku elämyksiä pienennettynä suoraan Natkun nenän eteen.


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Uusi vipeltäjä talossa

Perjantaina 5.7. koitti se päivä, kun talon uusinta asukasta lähdettiin hakemaan.
Hetken päähän pistoksesta ei kai voi syyttää, kun pientä naskalihammasta oli jo useamman vuoden katseltu sillä silmällä, mutta kaikkia kriteerejä täyttävää karvapalleroa ei vain ollut tullut vastaan tai siis yhdistelmää, joka olisi kritteerit täyttänyt ja jopa toteutunut.

Mistäs muualta pallero lopulta löytyikään, kuin tutusta ja turvallisesta paikasta. Mänttään siis meidän tiemme vei Miljan ja Ahtin luokse.

Tarkemmin pallero on Waatan Lolium ja tuttavallisemmin Natku. Pentueen ainokainen poika, joka joutuu kestämään kolmea siskoa ja niiden kotkotuksia. Eli natkutusta on tainnut saada kuulla elämänsä ensimmäiset viikot.

Pentusten oli turvallista olla tarhassa ja eritoteen vierailun ajan, kun vahtina korkeuksissa oli Podhalanski Anki ja Kassu päätti myös mennä pihan korkeimmalle tähystys tornille Ankin kaveriksi päivystämään.


Suukopua taisi vielä hieman tulla siskojen kanssa, ennen uusiin maisemiin lähtöä, kun päättivät tulla pikku Natkun mutamonttuun kaivelemaan. Natku kuulemma on harjoittanut maansiirto hommia oikein urakalla synnyinkodissaan. Toivottavasti osaa jatkossa jättää kasvimaat rauhaan... ainakin silloin, kun jotain kasvavaa niissä on.



Ennen lähtöä piti vielä viimeiset kurkistukset suorittaa tutulle terassille. Terassilla on varmasti monet rallit vedetty siskojen kanssa.


Matka uuteen kotiin meni suhteellisen mutkattomasti. Hieman alku matkasta itketti... taisi kyllä enemmän potuttaa, kun häkkiin teljettiin suuri persoona. Kovin kauaa ei jaksanut kiukuta, kun uni alkoi maistumaan ja se maistuikin suurimman osan matkasta. Muutaman kerran piti herätä ilmaisemaan oma mielipide häkissä pidosta. Natku tosin sai etuoikeuden päästä takapenkin häkkiin matkustamaan, kun Kassu sai matkustaa takaluukussa.

Illalla kelpasi natustella ensimmäinen ateria, kun oli vahti vieressä ettei kukaan pääse pikku Natkun ruokia varastamaan. Vahdilla tosin taisi itsellä olla mielessä ruokien kähveltäminen. Kassun tehtävä onkin puhdistaa kippo kiiltäväksi ruokailun päätteeksi.


Ensimmäinen yö meni oikein mutkattomasti. Illalla kaksi kertaa kuului viuviu ja sen jälkeen alkoi luun järsintä, jonka ääreen olikin oikein hyvä nukahtaa.

Aamulla olikin jännä hetki, kun alettiin mukaan pakattuja reppuja purkamaan. Natku oli uteliaana tutkimassa reppujen sisältöä ja löytyi sieltä heti kaikkea mielenkiitoista. Naperolle sopivalla tavalla kivoimmat olivat lelut joilla leikkiä. Kaiken maailman kupongit olivat ihan tylsiä, kun niitä ei edes saanut pureskella.


Aamun hieman edetessä lähdettiin tekemään reviiri kartoitusta. Pihan kulmasta löytyi hitokseen kiva koppi, jossa oli vaan hitokseen korkea kynnys. Kulkeminen koppiin tahtoi olla työlästä, kun maavara tahtoi loppua. Kopissa oli valtavasti kaikkee vihreetä, mut ne ei kyl maistunut oikein hyvältä, kun hieman tuli maisteltua ohimennen. Se mitä hieman maisteltiin oli tomaatinlehti.





Aamuisen piharetken jälkeen olikin hyvä syventyä leluilla leikkimiseen. Pessupesukarhu taitaa ulkonäkönsä puolesta olla kessun pennulle rakas lelu, kun Kassu jo aikoinaan siltä järsi tassut pois. Eihän Kassun pentuajoista ole kuin kuutisen vuotta eli rakkaita leluja ei parane hukata, vaikka ne hieman kärsineitä olisikin.


Päivällä uskaltauduttiin jo hieman pyytämään Kassua leikkimään. Kassu tosin ei ihan vielä ole toipunut järkytyksestä, että hänen pahin painajainen kasvattaja mamman luona vierailusta toteutui... monta kertaa helpotuksessa huokaissut, kun lähdetty himaan, mutta nyt sieltä tarttui mukaan tuollainen käärö.



Vanha herra Iwan ei myöskään ollut ihan varma uudesta tulokkaasta. Tosin Iwan taisi luulla uutta tulokasta kissaksi, kun samanlaista mulkoilua ja pitkin seiniä kiertelyä sai aikaiseksi. Meillä kaukasialainen kumartaa ja kissa määrää tahdin, jos Iwanilta kysytään.

Lauantai iltana oltiin jo ymmärretty, ettei tuo käärö tainnut ollakaan kissa. Sitä mitä isommat perässä, niin pienemmät perässä... vai miten se nyt menikään.



Sunnuntaina laajennettiin reviiriä lisää, kun lähdettiin tutustumaan isojen poikien valtakuntaan eli tarha maailmaan.



Tarhasta löytyikin vanha herran Iwan nauttimassa kesäpäivästä. Iwanin kesäpäivän viettoa ei olisi varmaan häirinnyt edes atomipommi... ei ainakaan pieni harmaa karvapommi, joka pomppi ympärillä esittäen erilaisia kuvioitaan.




Tarhasta löytyi myös, joku ihmeellinen syvä vesikuilu... tällä kertaa ainakin tyydyttiin vain ihmettelemään, eikä sukellettu uimaan.


Muuten sunnuntai päivä onkin mennyt nukkuessa, syödessä ja ennen kaikkea maistellessa kaikkea uutta... possunkorva, kaluttu luu, nahkaluu, kynnys, ovenpieli, rappuset, tuolin ja pöydän jalat, kynnysmatto, keittiönmatto, sängynpääty, Iwanin ruokateline, housun lahje, sanomalehti jne. 

Ja joka väliin mä katon... et sä voi olla mulle vihainen, kun mä oon niin SÖPÖ!


lauantai 22. syyskuuta 2018

Kuusi vuotta kessun karvoja....

Joko siitä on puoli tusinaa, kun pieni riiviötä muistuttava karvapallo näki päivänvalon??

Monesti näihin aikoihin ollaan huokailtu kiihtyvää vauhtiamme.
Tänä vuonna sentään voimme todeta, että ollaan osattu ottaa hieman rauhallisemmin.


Monena vuotena mukana kulkeneen mopon kaasuvaijeri taisi löystyä, kun ei vauhtia saatu poljettua ja osattiin höllätä vauhtia ja keskityttiin kaikkeen kivaan.

Mitä vuoden aikana ollaan ennätetty??


Ulkomaat
Synttäreiden jälkeen lähdettiin reissuun Ruotsin maalle.
Hieman muutettiin totuttuja reittejä, kun Vaasan kautta uitimme leirikuntamme Ruotsin puolelle.
Matkan tavoitteina oli Aidalle (Waatan Elodea) serti näyttelystä ja nähdä muutamia belgi uroksia.
No serti jäi ruotsin maalle, eikä sieltä niitä uroksiakaan tahtonut loppu viimein löytyä.
No olipahan meillä Sirpan kanssa jälleen hulvaton reissu.


Keväällä käytiin perinteisellä Tallinnan reissulla.
Aivan mahtava reissu, kun Mikan ja Leilan kanssa seikkailtiin pitkin Tallinnaa.
Ehdottomasti otetaan uusiksi tulevaisuudessa.
Jos reissu oli mahtava, niin oli myös flunssa joka reissun viimeisenä päivänä päätti iskeä.

Rally-toko
Loppu vuodesta käytiin korkkaamassa Avoin luokka hyväksytyllä tuloksella.
Tämän jälkeen ollaankin vietetty kisataukoa ja ollaan käyty muutamissa epiksissä sekä koulutuksissa. Vuosi piti ahkeraan käyttää ylempien luokkien treenaamiseen, mutta aika ei vain tahtonut riittää sekä yber kuuma kesä verotti treeni intoa.
Epikset menivät mukavasti, kun kummastakin yli 90 pistettä, vaikka ihan aina ei ihan samalla aaltopituudella tamplattu ja sitkeällä taistelulla radat läpi kahlattiin.


Agility
Virallisiin asti ei olla päästy, kun ohjaaja ei vain jaksa ymmärtää mittausta.
Sen sijaan ollaan treenaamisen lisäksi epistelty.
Loppuvuodesta voitettiin Forssan Palveluskoirien mölli maksien seuramestaruus 2017.
Aksa on meille se irroittelu laji, jossa saadaan päästellä täysillä.


Mätsärit
Muutamissa mätsäreissä ollaan pyörähdelty.
Loppu vuodesta Kassu pääsi lainahandlereiden pyöritettäväksi, kun Minja osallistui lapsi ja koira kilpailuun, jossa tuli hienosti kolmanneksi ja Nean kanssa pyörähti isoissa aikuisissa.
Poudan kesän ainut kunnon tapahtuma vesisade saatiin niskaan Suviheinä mätsärissä, jossa Kassu "ui" kolmannelle sijalle.



Näyttelyt
Näyttelyiden osalta ollaan himmattu eniten tahtiamme.
Vuoden ehdottomin kohokohta oli erikoisnäyttely.
Asiantunteva ja tiukka rodun ominaispiirteistä oleva tuomari Tracey Presland Australiasta nosti Kassun hienosti suuren suuren valioluokan viidenneksi Sa:n kera.

Pari kilpailussa Kassu ja siskon tyttö Siru (Waatan Hibiscus) nousivat hienosti kolmannelle sijalle.

Päivän sekä koko vuoden ehdoton huippukohta koettiin päivän lopussa.
Täyden 100 Keeshondin joukosta Kassu nousi korkeimmalle sijalle, kun valittiin näyttelyn kauneinta karvapeitettä!
Turkki on meidän kruunumme sekä ylpeyden aiheemme ja tuntui huikealta saada myös tunnustusta siitä. Ensimmäinen kerta tokikaan ei ollut, kun Kassu oli kauneimmasta karvapeitteestä kisaamassa. Kerran ollaan toiseksi asti ylletty ja täpärästi hävitty lopun kaksintaistelussa.


Kesän aikana Kassu pääsi myös laina handleri Mikan kanssa rotukehään ja Nellan kanssa juniorhandler kisaan, jossa tulivat hienosti toiseksi.


Kesän näyttelyt lopetimme hienosti Rop tulokseen ja ryhmässä vielä kuuden parhaan joukkoon.

Kaverikoirat
Vuoden alussa saatiin tunnustusta arvokkaasta vapaaehtoistyöstämme, kun Turun Kv näyttelyssä Kassu palkittiin Suomen Kennelliiton toimesta mitallilla.


Kesällä sen sijaan oltiin Salon Kr näyttelyn ohessa kertomassa toiminnasta ja halukkaiden rapsuteltavana.


Kaverikoira toiminnan ulkopuolella ollaan myös oltu rapsuteltavina.

Keväällä osallistuttiin Musti Run tapahtumaan.
Kassu pääsi Ylen Mennään metsään: polkujuoksu sarjan jaksoon Liesjärven kansallispuistosta haukahtamaan alku juonnot.
Syksyllä oltiin Mansikissa, joka on lasten maatalousnäyttely.
Kassulla riitti innokkaita rapsuttelijoita.



Mennyt vuosi lukuina:
Näyttelyt 13 kpl, joista 11 suomessa ja 2 ulkomailla.
Kaikista näyttelyistä vähintään erinomainen ja suurimmasta osasta Sa:n ja luokka sijoituksen kera.
Rop 1 krt, Vsp 1 krt
Match Showt 4 kpl
Aksa epikset 4 kpl + ForPk seuramestaruus
Rally-toko kisat 1 krt
Rally-toko epikset 2 krt

Ei voi kuin antaa suuren kiitoksen taas yhdestä vuodesta!

Milja ja Ahti voiko teitä ikinä riittävästi kiittää tästä raivostuttavasta duracelpupusta, joka seuraavassa käänteessä jo väläyttää valoittavan hymynsä, joka saa nauramaan.
Mikalle ja Leilalle super kiitos. Yhteistyömme jatkukoon ja puheet jääköön omaan onneensa ;)
Ullalle ja Esalle, kun ovat luottaneet edelleen Aidan meidän retkille mukaan.
Ja meidän super Tuikku mummi ja klaani... Jellu myös ja etenkin maitohanat Raksu ja Ulla-pulla.

Myös kaikille niille, joita ei erikseen mainittu.





sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tusina elettyä elämää


Ikinä, ei ikinä ole niin kiire, etteikö olisi aikaa bilettää erinomaisesta syystä!


* Pimpula, Pampula, Homekorva, the Iwana Julma *
täyttää kaksitoista vuotta


Tuo raivostuttavan rakas karvakorva, joka osaa koetella päivästä toiseen pinnan pituutta. Putsaa varmasti kaiken pöydälle unohdetun ruuan ja tyhjentää sohvat tyynyistä, kun ne ovat parempi sisustus elementti keskellä lattiaa, kuljettaa villasukkia yön pimeinä tunteina uusiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja levittäytyy kulkuväylälle pitkäkseen, jotta muiden talouden liikkuvaisten notkeus pysyisi ennallaan, kun joutuu taiteilemaan ohitse.


Hieman jo takajalka elää omaa elämää ja välillä pää tekee suunnanmuutoksen nopeammin kuin jalat, mutta se ei haittaa norsun lailla posliinikaupassa tömistelyä... tosin kun ruuasta on kyse, niin kaikki raajat ovat nenän johdatuksella menossa samaan suuntaan ja LUJAA!
Sohvalle, pöydälle ja vaikka varmaan katollekin kiivettäisiin, jos vain siitä ruokaa saa.


Talven aikana Iwan on saanut etuoikeuksia ja saanut luopua yö vahtivuoroistaan ja päässyt tupaan sisälle hautomaan luitaan yö aikaan. Eipä kuumuuskaan enään niin haittaa, kun talosta kuitenkin aina löytyy joku vilpoinen nurkka jonne pääsee viilentäytymään.


Tätä nykyä siis ei tarvitse unelmoida edes yksin syömisestä. Pikkuveljen kanssa partioidaan, josko sattuisi tipahtamaan suuhun pantavaa. 


Pieni nökönenä on vuosien varrella kasvanut ja nuuskutellut monet hajut.
Kohtaa jälleen viiksikarvat vipattaa synttärikakun suuntaan.


Suuret ja rakkaat onnittelut Iwanille ja sisarelleen Jelenalle
Muistaen pilven reunalla bilettäviä sisaruksia Leoa ja Olgaa


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Vuoden viimeistä päivää viedään ja tuntuu, ettei vuodesta ole vielä puoltakaan vietettynä.

Kiireinen vuosi takana, vaikkakin harrastus rintamalla ollaan hölläilty kiireiden vuoksi. Blogikin on tästä kiireestä jalkoihin jäänyt ja päivittelyt ovat jääneet, vaikka tasaiseen tahtiin kaikkea on tapahtunut.
Jotenkin vielä on niin tuoreana mielessä alkuvuoden suunnitelmat, kun pohjoismaa turneeta suunniteltiin ja alettiin pikku hiljaa myös toteuttamaan suunnitelmia. Tästäkin kahden viikon kilometrin nielentä reissusta on jo kahdeksan kuukautta.

Näyttely rintamalle oli asetettuna yksi tavoite. Tavoite saada Kassulle kolmas pohjoismaan valionarvo ja sen myöden pohjoismaiden valionarvo. Se täyttyi kuuluisalla pohjoismaa turneella. Vaikkakaan ulkomailla ei ollut tarkoitus tänä vuonna seikkailla, niin silti ennätettiin kolme reissua heittää neljään eri maahan.
Rally-tokon puolella ei sitten tavoitteisiin ylletty läheskään. Ei ole RTK2 takataskussa, mutta hommattiin edes se yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta, kun ns. kotikisoihin osallistuttiin. Palveluskoira liitto teki syksyllä päätöksen kisaajien lisenssistä ja katsotaan nyt sitten lähdetäänkö edes kisaamaan tulevana vuonna, vai harrastellaanko vain.
Agilityn puolella ollaan yritetty jotain tavoitteellista saada aikaiseksi. Nelisen vuotta sitten jo totesin, ettei Kassun kanssa lähdetä ikinä kisaamaan virallisissa, jos ei väliluokkaa tule medien ja maksien väliin. Keväällä jo sain sanani niellä ikinä kisaamisesta, kun agility liitto tiedoitti, että vuoden vaihteesta tulee sääntömuutos ja väliluokka pikkumaksit toteutuu.... kai tarvitsisi ihan oikeista jotain tehdä tavoitteellisesti asian eteen, kun huomisesta lähtien on mahdollisuus pikkumakseihin päästä kisaamaan. Kunhan vain olisi aikaa treenata.....

Yhdistystoiminta ja siinä mukana olo on ihan mukavaa hommaa, mutta kun on monessa mukana, niin se on myös hyvin aikaa vievää puuhaa. Tämän osalta onkin laitettu rikkakihvilä heilumaan ja ruvettu jättäytymään taka-alalle. Onhan yhdistys aktiivina tullut vietettyä viitisentoista vuotta eri yhdistyksissä ja useammassa yhtä aikaa. Silloin kun ei ollut harrastuskoiraa, niin aktiivina toimiminen täytti sen kaiken koiraan satsattavissa olevan ajan. Nyt kun on koira johon panostaa, niin ei tahdo aika enään riittää molempiin.

Iwan se mennä porskuttaa eteenpäin. Alkuvuodesta sairastettiin kennelyskä... no Iwanista se oli ensimmäisen viikon ihan nastaa, kun sai olla yötäpäivää sisällä sohvalla notkumassa, mutta viikon jälkeen alkoi makoilu kyllästyttämään ja pikaisilla ulkoilu lenkeillä keksittiin kaikki pukki hypyistä selälleen heittäytymisiin. Muuten sitä ollaan vuosi selvitty terveinä.
Sulo se on hiirikissan hommia hoidellut ja säännöllisesti tuokin saaliin näytille. Tosin nyt talven kylmien ja märkien kelien saapuessa Sulo on majoittunut sisätiloihin ja kerännyt kunnon vararavinnot luiden ympärille lämmikkeeksi.

Vuosi 2017 lukuina
  • 20 näyttelyä kaikkiaan.
  • 15 kotimaassa, joista kaikissa laatumaininta erinomainen, 4 kertaa rotunsa paras ja 2 kertaa vastakkaisensukupuolen paras.
  • Kotimaan näyttelyistä kolme kertaa yllettiin ryhmäsijoituksille, kaksi kertaa RYP4 ja kerran RYP3
  • 5 ulkomaan näyttelyä, joista kaikista laatumaininta erinomainen. Kerran rotunsa paras ja vastakkaisen sukupuolen paras.
  • Kaksi valionarvoa -> DK & NORD Mva
  • Koirakerho Tassujen vuoden 2016 näyttelykoira
  • 4 kertaa ennätettiin käymään mätsärissä, joissa muutamassa Kassu pääsi tulevaisuuden handlereiden ohjastamaksi.
  • 2 kertaa oltiin aksa epiksissä ja ForPk seuramestiksissä Kassu nappasi mölli maksien seuramestaruuden vm. 2017
  • kerran virallisissa rally-toko kisoissa, joista saldona avoimen luokan hyväksytty tulos

KIITOS VUODESTA  kuuluu monille...
Muutamia mainitakseni

Edelleen Millille ja Ahtille kiitokset super koirasta ja Ahtille suuri kiitos, kun poikaa on kuljettanut pitkin suomenniemeä. Niin ja ei saa unohtaa Nessi mummon viikon eläkeläiskoti rentoutumislomaa. On Nessi jatkossakin tervetullut rentoutumaan Iwan herran seuraan ja opettelemaan sylkemään pillerit pois kitusista.

Leilalle ja Mikalle ihan super kiitokset vuodesta. Puodin ovet ovat aina auki, kun turkki asiat vaivaa. Monta monituista juttutuokiota talon rappusilla... ja Mikalle super kiitos vuoden näyttelyreissu seurasta... tänä vuonna mä en sentään rikkonut mitään ;) (muistaakseni).

Ullalle ja Esalle, kun ovat Aida tyttösen päästänyt reissuille mukaan... vaikkakin välillä meinasi olla helisemässä kun ainais ahne Aida keksi kaiken syötäväksi kelpaavan. Mielikuvitusta sai käyttää mitä kaikkea koira voi keksiä syödä.

Ja unohtaa ei saa Tuikku mummia, Jelenaa ja muuta laumaa. Täytyy elvyttää viikottainen pullakahvi perinne ja jottei Kassu olisi liian fiini, niin täytyyhän sitä päästä vuohen papanoisiin heiniin piehtaroimaan, jotta turkissa olisi pikantti maaseudun tuoksu. Ja meidän poikien valkoinenkulta... kaiken hyvinvoinnin ja kiiltävän turkin rakennusaine, tuo makuhermoja hivelevä vuohenmaito.

Kiitos myös lukuisille muille, joiden nimiä voisi listata vinon pinon. 

Vuosi videolle ollaan koottu tapahtumia ja kuvia vuoden varrelta. Kuvissa ennen julkaisemattomia joukossa, kun eivät ole aikaisemmin blogiin asti ennättäneet päivittymään.



KIITOS!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Viisi vuotta kessun karvoja...

Joko siitä päivästä on mennyt viisi vuotta, kun maailman näki duracel viisikko?


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on viiteen vuoteen riittänyt. 
Monta vuotta jo näihin aikoihin olen ajatellut, että ensi vuosi on temmoltaan rauhallisempi ja niin taas vuoden kuluttua voin vain huokaista jatkuvaa vauhtiamme.


Täten voitaneen kajauttaa onnittelut viisi vuotiaalle Kassulle - Waatan Daucukselle!



Tavoitteita tai suunnitelmia ei menneelle vuodelle juuri laitettu.
Nyt kun katselen vuotta taakse päin voin vain huokaista ja todeta, että monta vuotta mukana kulkeneen mopon jarru on hirttänyt pahemman kerran ja vauhti ei tunnu hidastuvan.

Jos hieman kertaa vuoden tapahtumia....

Heti synttäreiden jälkeen jäätiin hieman lepuuttamaan ja käytiin yhdessä suomen näyttelyssä pyörähtämässä hyvin tuloksin. Aksaan panostettiin ja käytiinkin parit epikset epistelemässä ja napattiin Forssan Palveluskoirien seuramestaruuksista mölli maksien kakkossija.

Jälleen kerran hulluna päähän pistoksena lähdettiin ulkomaille joulun tietämillä.
Tällä kertaa Kassulla olikin uusi seuraneiti mukana, kun reissukaveriksi liittyi Aida (Waatan Elodea).
Joulun alus retkemme suuntautui tällä kertaa itään päin, kun Pietarin tupla Kv näyttelyyn suuntasimme. Sieltä Kassulla oli kotiin tuomisina Venäjän sekä RKF:n valiotittelit.


Heti vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme Turkuun korkaamaan vuoden näyttelytili auki ja tiukalta tuomarilta hienosti Pu2 sija.


Turun jälkeen jäätiinkin pidemmälle näyttely tauolle ja lataamaan akkuja kevään koitoksia varten. Ihan ei vielä tässä vaiheessa ollut selvillä, kuinka hullun tahdilla pusketaan eteenpäin.

Lepotauolla käytiin vähän mätsärissä pyörähtämässä sekä samalla reissulla kilpajuoksemassa ja syömässä makkaraa.
Kassu todisti ettei ole huono juoksemaan kilpaa tai syömään makkaraa, kun kumpaisessakin kisassa nappasi kakkosijan.


Kevään näyttely turneen vauhti käytiin hakemassa kessu erkkarista Seinäjoelta.

Juuri ennen Seinäjoen erkkaria Kassu kävi koppaamassa Koirakerho Tassujen vuosikokouksessa Vuoden 2016 näyttelykoira kilpailun voiton.

Väsynyt Tallinnan reissaaja.

Kun Seinäjoelta oltiin selvitty, niin alkoi tykitys.
Heti seuraavana viikonloppuna oltiin rapakon takana etelässä ja pyörähdettiin Tallinnan voittajassa.
Seuraavana viikonloppuna käytiin aksa episten kautta polkemassa vauhtia tassuihin ja karistelemassa pölyt pois turkista.

Kun oltiin saatu vauhti riittäväksi, niin lähdettiin tuultapurjeissa pohjoismaa turneelle ja jälleen Aida pääsi seuraneidiksi mukaan.
Suuntamme oli Norjan Bergenin kautta Tanskan Roskildeen, joista Kassulla oli tuomisina Tanskan ja Pohjoimaiden valion arvot.

Kassu ja Aida Ruotsin maalla pohjoismaa turneella.

Kun kerta jälleen oltiin vapaapudotuksessa, niin ei vauhtia hidastettu jarruvarjolla.
Heti kun kotiin rantauduttiin, niin Tampereen kautta kurvattiin ns. koti näyttelyyn Koskelle Vsp:n kera ja samaa poljentaa Euralle, josta napattiin RYP4 sija.


Viikon verran haukattiin happea ja tasattiin hengitystä, kunnes taas mentiin.
Hämeenkyrön kautta kuulemaan Ruotsalaisen Esan kommentit ja Vsp samalla reissulla napattiin.
Kun kerta vauhti oli päätä huimaava, niin kommelluksilta ei voinut välttyä ja edessä oli Rauman surullisen kuuluisa kommellusten reissu. Päivän tulokset sentään eivät olleet yhtä surkeat, kun Kassun tytär Meri (Iso Karhu Gerd) nappasi Vsp:n saaden sertin, jolla valioitui Suomeen. Kassu sen sijaan vei Ropin ollen päivän päätteeksi vielä RYP4.


Rauman jälkeen käytiin jäähdyttelemässä Hämeenlinnassa Ropin verran, jonka myötä jäätiin lepäilemään ja keskittymään muiden lajien treenaamiseen.

Kesän mittaan keskityttiin aksan hiomiseen ja hyväksytty sääntömuutos loi paineita. Ensi vuoden alusta tulee pikkumaksit luokka ja minä joka niin olin uhonnut, et mehän lähdetään kisaamaan, jos vain pikkumaksit tulee... nyt sit ollaan tilanteessa, että tarvitsee ehkä tosissaan ottaa uhoamisensa.

Jokunen näyttely loppu kesän aikana kierrettiin hyvin tuloksin.

Näyttely kesän päätös suunniteltiin Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, joka ei voinut paremmin enään päättää huikeaa vuotta. Leirimme juhli hyvillä tuloksilla ja päivän päätteeksi 32 vitos ryhmän koiran joukosta Kassu nousi RYP3 sijalle.

Hyvinkään leirin kessu edustus.

Vauhti on ollut niin luja, ettei blogikaan enään ole ennättänyt päivittymään... tosin on tainnut olla sateisella kesälläkin oma osuutensa, kun ei ulkona ole ennättänyt kuvailemaan poutaisina hetkinä.

Jos nyt lupaan, että ensi vuosi pusketaan vielä huikeammalla vauhdilla, niin josko me osattaisiin ihan oikeasti ottaa jopa iisisti, vastoin lupauksia.... voiko iisisti ottaminen olla mahdollista duracelin kanssa???

Mennyt vuosi lukuina:
Näyttelyt 20 kpl, joista 14 suomessa ja 6 ulkomailla.
Kaikista näyttelyistä vähintään erinomainen sa:lla ja luokkasijoituksen kera!
Rop 5 krt, Vsp 3 krt
RYP3x1 RYP4x2
Match Showt 3 kpl
Aksa epikset 3 kpl

Mielettömän paljon kiitoksia kuluneesta vuodesta.
Ei voi kuin sydämensä pohjasta kiittää kasvattaja Miljaa tästä upeasta duracelista.
Mikalle super kiitokset reissaamisesta pitkin suomea ja Leilalle, kun on sydän syrjällään odottanut mitä ollaan taas ehditty toheltaa reissun päällä.
Ullalle ja Esalle kun ovat luottaneet Aidan käsiini ja päästäneet tytön ulkomaille Kassun kaveriksi.
Ja tietenkin super kiitokset Mummille, Jellulle ja vuohi koplalle... kakkos laumamme matriarkoille.

Suuret kiitokset myös kaikille niille, jotka ovat leirissämme olleet.
Kiitokset lukuisista onnitteluista

Loppuun vielä onnittelut duracel viisikon muille jäsenille
Domille, Darmalle, Sumulle ja Disalle