Siirry pääsisältöön

Tekstit

AGI-H1 meriitti

Me ei tuomareita ja soft esteitä pelätä. Helmikuun ainoat kisat käytiin pyörähtämässä Lohjalla Kivihalmeen radoilla. Odotukset eivät olleet korkealla jo senkään takia, kun joku on ihan hedelmäpelinä lumipenkkojen huumaavista tuoksuista, joita koirahallien ympäristöstä löytyy. Ja mehän ei vaatimattomilla tavoitteilla kisata. Jälleen oli hakusessa hyppy meriitti ja agi radoilta oiva. Melkein pääsimme tavoitteeseemme tällä kertaa, kun kisat aloittaneelta hyppy radalta napattiin se hyppy ratojen kuudes nolla ja sitä myöden AGI-H1 meriitti luokka voitolla (helppo olla voittaja, kun on ainut kisaaja). Loput radat olivatkin agility ratoja, joista ensimmäisellä muutaman pelastuksen saattelemana pääsimme puhtain paperein maaliin ja saatiin jälleen tavoitetta täytettyä yhdellä nolla tuloksella luokka voiton kera (tällä kertaa sentään oli jo kilpakumppaneita).  Jackpot yhtä nollaa vailla, kun lähdimme viimeiselle radalla. Ei vain ohjaajan töppönen tahtonut kulkea, kun puoli hallia sai painella se
Uusimmat tekstit

Tammikuu liukasteltiin agilitya

Kun saatiin tammikuun puolessa välissä avattua agirata 0-tili, niin heti parin viikon päästä suunnattiin jälleen Lietoon hyppelemään. Ei mitenkään mitättömillä tavoitteilla lähdetty kisapäivään, kun hakusessa oli 2 nollaa agi radoilta ja oiva sekä 2 nollaa hyppy radoilta ja meriitti. Nollat lipsuivat hienon hienosti ohitsemme ja ihmeenä olisin pitänyt, jos neljän nollan kanssa kotiin oltaisiin lähdetty. Ensimmäinen agi rata toiseksi viimeiselle esteelle puhtailla, kunnes ihan viime hetkellä Natku päätti etten menekään puomille, vaikka sen oli jo lukinnut. Tältä radalta 5vp ja kolmas sija. Toisella agi radalla yleisön viereen laitettu keinu alkoi ilmeisesti hieman jännäämään ja meinasi jo pompata pois keinulta, mutta pysyi ja tuli alas asti. Tästä tosin rytmi meni hieman sekaisin ja kepeillä epävarmuus näkyi ja oma aavistuksen omainen rytmin muutos veti kepeiltä pois. Ensimmäiseltä hyppy radalta saatiin hengen haukkomista aiheuttanut nolla. Turhan tiukka haltuunotto meinasi vetää hypyn

Vuoteen 2024

Joulu meni ja uusi vuosi tuli. Joululahjaksi Ransu sai ihan the parhaan tonttupehmon. Tonttu paralla vain on ollut kestettävää, kun joku on niin kovin rieponut häntä, jotta lakin reunakin on jo ihan rispaantunut. Uusi vuosi meni paukkuen ja ikkunat täristen. Onhan se kai ihan mukavaa, kun koirat eivät reagoi puolen yön taivas putoaa efektiin, mutta voisivatko he nukkua hieman hiljaisemmin? Epäkesko zetori kaksikko veteli sikeitä ikkunat täristen, kun joku valvoi yläkerrassa kuunnelle pauketta ja zetori kaksikkoa. Kovin pitkälle ei vuosi ennättänyt pyörähtämään, kun jo ensimmäistä kisa ilmoa naputtelin menemään... Ei olisi ehkä niinkään pitkälle ennättänyt ilman paukku pakkasia. Ilmon lähdettyä ja yön yli nukuttua tuli mieleen, että olisi kenties tarvinnut myös kontakteja viime aikoina treenailla, kun agility radoille ilmosin. Ääh lahjattomat treenaa ja soitellen sotaan metodilla jälleen porskutellaan menemään. 13.1.2024 koitti sitten meidän kisapäivä. Kolme kertaa agility rata tiiviill

Vuosi 2023 mitä tapahtunut

Mitä kaikkea onkaan ennättänyt tapahtumaan? Natku (Waatan Lolium) aloitti alkuvuodesta agility kisa uransa. Muutamat kisat käytiin kevään aikana juoksemassa ja plakkariin saatiin ensimmäinen luva hyppy radalta.  Natku palkittiin myös Koirakerho Tassujen vuoden 2022 näyttelykoiraksi. ATT 10.4.2023   Waatan Lolium Vuoden 2022 Näyttelykoira Koirakerho Tassut  Kevään aikana lähdettiin myös hakemaan oppia hoopersiin ja eksyttiin Marianne Asikaisen oppiin. Täytyy todeta, et ihan huikea vuosi on ollut Mariannen opissa. Hoopers lajina on avautunut aivan uudella tavalla ja huikeita onnistumisia ollaan saatu. On onni päästä sellaisen valmentajan oppiin, jonka kanssa ajatus menee synkassa, joka potkii eteenpäin ja huutaa riemusta onnistumisen hetkellä valmennettavien kanssa. Toukokuussa Natku pääsi palkintotoimisto maskottikoiraksi ja samalla kehään pyörähtämään Tassujen ryhmänäyttely viikonloppuna. Ei ollenkaan huonosti pyörähdetty, kun tuloksena paras uros (oli jopa kilpakumppaneita) ja rotunsa

Kesä meni syksy tuli

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä. Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn.  Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista. Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen. Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin. Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana. Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan. Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saatiin

Poseerausta

Lauantaina tuli käytyä Lammin ryhmänäyttelyssä. Nakeroa ei paljoa esiintyminen kiinnostanut, vaan maan vetovoima veti nenää kohti ruohonjuuritasoa. Ilmeisesti Nakeroa täytyy moittia kehässä, jotta hän petraa. Tuomari kun totesi, voisi olla ryhdikkäämpi, niin Natku pörhensi samantien rintakarvojaan ja unohti ruohonjuuritason tutkimisen. Kassu pappa sen sijaan unohdettiin häkkiin köllimään ja sieltä hän joutuikin pölhämystyneenä suoraan areenoille. Pappa oli sen verran uninen, ettei edes muistanut ääntään avata kehässä, vaan vasta kehän jälkeen. Tästä kaikesta huolimatta Natku Avo Eh1 ja Kassu Vet Eri1 Sa Pu3 Rop-Vet Sunnuntaina pappa pääsi filmattavaksi ruusukkeensa ja pyyhkeensä kanssa, niin samalla Natku pääsi harjoittelemaan poseeraamista. Hieman on vielä Natkun kanssa treenaamista, mutta kyllä pikku hiljaa Nakerokin alkaa keksimään mistä on kyse, vaikka vaan paikallaan pönötetään.

Kesä hulinoita

Mihin taas tämäkin kesä on hujahtanut??? Natkun 2v synttärit meni ja hujahti jo toukokuussa. Samalla tuli vuosi täyteen ilman laumanvartijaa talossa. No nämä kaksi harmaata vartijaa ja varsinkin Natku osaa olla vakuuttava sille tuulelle sattuessaan, vaikkakaan ei Kassu huonoksi kakkoseksi jää. Pojat ottivat vakuuttavan vahtikoiranviran haltuunsa ja en kyllä vieraana tulisi ihan heti sormiani tunkemaan samaan aitaukseen, varsinkaan jos tämä räkää suoltava kaksikko olisi kaksinaan vastassa, sen verran vakuuttavasti kaksikko osaa ilmoittaa tulijoista.... loppu viimein kuitenkin roikutaan aidalla rapsutuksia kerjäämässä. Natku pääsi helatorstaina ottamaan pikaiset aksa epis startit ja ihan kivasti pikkuherra meni, vaikka pitkästä aikaa ekaa kertaa oltiin ulkokentällä ja vieraita koiria kentän laidalla. Hieman lähdössä tahdottiin vilkuilla olan yli selän puolella olevia koiria, mutta radalla ne onnistuttiin unohtamaan. Ja onnistuttiin sentään tuomaan muutama raatolelukin palkintoina kotiin.