Siirry pääsisältöön

Tekstit

Aurinko energiaa

Aamun aurinko sarasti metsän takaa ja lupasi hienoa päivää. Kun oli sisä hommat tehtynä, päätti luontoäiti vetää verhot kiinni ja samalla verhojen taakse jäi aurinko. Sentään iltapäivän puolella alkoi verhot rakoilla ja lopulta tuli oikein hieno aurinkoinen keli. Keli oli sen verran hieno, ettei mitenkään päin voinut olla lähtemättä poikien kanssa kävelemään, vaikka piha hommat olisivat odottaneet tekijäänsä. Pieni mutka vain matkaan tuli, kun kameroita ei ollut aikoihin ulkoilutettu ja molemmista akut melkein tyhjät. Hetken aikaa kamera piuhan jatkoja ja vieressä kärsimättömästi odottaen, saatiin akkuun sen verran latausta, että pääsi kamera kaveriksi lenkkeilemään. Tasatahtia takajalat pomppaa ylös, loikkaa eteen ja nuuhkaise piennarta. Kevät on parasta aikaa, kun hiekkatie alkaa sulamaan ja koirat pääsevät täysillä päästelemään, ilman että täytyy pelätä liukastumisia. Rapa toki lentää ja talo muistuttaa hiekkalaatikkoa rapaisten kavereiden jäljiltä, mutta koirilla on lystiä.
Uusimmat tekstit

Agility hienon herkkä laji

Ei kovin suurta tai pientä tarvitse olla, kun se vitonen räpsähtää tilille. Nollat ovat lipsuneet hienon hienosti millien päästä.  Maaliskuun alussa 3.3. käytiin Liedossa kokeilemassa kakkos luokan hyppyratoja kahden startin verran. Ensimmäinen rata meni sähellykseksi, emmekä edelleenkään löytäneet takaa poispäin käännöstä oikealle päin, joka jäi helmikuussa Lohjalle loistavaan suoritukseen. Helmikuun Lohjan kisojen jälkeen ei olla osattu takaa poispäin käännöstä oikealle agilityssä tai hoopersissa, vasemmalle se kyllä onnistuu. Fyssarilla ollaan myös ennätetty käymään puhtain paperein ja muissa kääntävissä ei ole puoli eroja. Toisella radalla kolmanneksi viimeiselle esteelle puhtain paperein, kunnes muutama milli liian vähän koiran ja riman välissä toi riman alas.  Kuvassa rima on vielä hienosti kannattimillaan, mutta sekunnin sadasosassa se pyörikin jo pitkin keinonurmea. Kuvaaja Susanna Raulio Maaliskuun 9 lähdettiin jahtaamaan kolmatta ykkösten agirata nollaa Lohjalle. Todelliseksi

AGI-H1 meriitti

Me ei tuomareita ja soft esteitä pelätä. Helmikuun ainoat kisat käytiin pyörähtämässä Lohjalla Kivihalmeen radoilla. Odotukset eivät olleet korkealla jo senkään takia, kun joku on ihan hedelmäpelinä lumipenkkojen huumaavista tuoksuista, joita koirahallien ympäristöstä löytyy. Ja mehän ei vaatimattomilla tavoitteilla kisata. Jälleen oli hakusessa hyppy meriitti ja agi radoilta oiva. Melkein pääsimme tavoitteeseemme tällä kertaa, kun kisat aloittaneelta hyppy radalta napattiin se hyppy ratojen kuudes nolla ja sitä myöden AGI-H1 meriitti luokka voitolla (helppo olla voittaja, kun on ainut kisaaja). Loput radat olivatkin agility ratoja, joista ensimmäisellä muutaman pelastuksen saattelemana pääsimme puhtain paperein maaliin ja saatiin jälleen tavoitetta täytettyä yhdellä nolla tuloksella luokka voiton kera (tällä kertaa sentään oli jo kilpakumppaneita).  Jackpot yhtä nollaa vailla, kun lähdimme viimeiselle radalla. Ei vain ohjaajan töppönen tahtonut kulkea, kun puoli hallia sai painella se

Tammikuu liukasteltiin agilitya

Kun saatiin tammikuun puolessa välissä avattua agirata 0-tili, niin heti parin viikon päästä suunnattiin jälleen Lietoon hyppelemään. Ei mitenkään mitättömillä tavoitteilla lähdetty kisapäivään, kun hakusessa oli 2 nollaa agi radoilta ja oiva sekä 2 nollaa hyppy radoilta ja meriitti. Nollat lipsuivat hienon hienosti ohitsemme ja ihmeenä olisin pitänyt, jos neljän nollan kanssa kotiin oltaisiin lähdetty. Ensimmäinen agi rata toiseksi viimeiselle esteelle puhtailla, kunnes ihan viime hetkellä Natku päätti etten menekään puomille, vaikka sen oli jo lukinnut. Tältä radalta 5vp ja kolmas sija. Toisella agi radalla yleisön viereen laitettu keinu alkoi ilmeisesti hieman jännäämään ja meinasi jo pompata pois keinulta, mutta pysyi ja tuli alas asti. Tästä tosin rytmi meni hieman sekaisin ja kepeillä epävarmuus näkyi ja oma aavistuksen omainen rytmin muutos veti kepeiltä pois. Ensimmäiseltä hyppy radalta saatiin hengen haukkomista aiheuttanut nolla. Turhan tiukka haltuunotto meinasi vetää hypyn

Vuoteen 2024

Joulu meni ja uusi vuosi tuli. Joululahjaksi Ransu sai ihan the parhaan tonttupehmon. Tonttu paralla vain on ollut kestettävää, kun joku on niin kovin rieponut häntä, jotta lakin reunakin on jo ihan rispaantunut. Uusi vuosi meni paukkuen ja ikkunat täristen. Onhan se kai ihan mukavaa, kun koirat eivät reagoi puolen yön taivas putoaa efektiin, mutta voisivatko he nukkua hieman hiljaisemmin? Epäkesko zetori kaksikko veteli sikeitä ikkunat täristen, kun joku valvoi yläkerrassa kuunnelle pauketta ja zetori kaksikkoa. Kovin pitkälle ei vuosi ennättänyt pyörähtämään, kun jo ensimmäistä kisa ilmoa naputtelin menemään... Ei olisi ehkä niinkään pitkälle ennättänyt ilman paukku pakkasia. Ilmon lähdettyä ja yön yli nukuttua tuli mieleen, että olisi kenties tarvinnut myös kontakteja viime aikoina treenailla, kun agility radoille ilmosin. Ääh lahjattomat treenaa ja soitellen sotaan metodilla jälleen porskutellaan menemään. 13.1.2024 koitti sitten meidän kisapäivä. Kolme kertaa agility rata tiiviill

Vuosi 2023 mitä tapahtunut

Mitä kaikkea onkaan ennättänyt tapahtumaan? Natku (Waatan Lolium) aloitti alkuvuodesta agility kisa uransa. Muutamat kisat käytiin kevään aikana juoksemassa ja plakkariin saatiin ensimmäinen luva hyppy radalta.  Natku palkittiin myös Koirakerho Tassujen vuoden 2022 näyttelykoiraksi. ATT 10.4.2023   Waatan Lolium Vuoden 2022 Näyttelykoira Koirakerho Tassut  Kevään aikana lähdettiin myös hakemaan oppia hoopersiin ja eksyttiin Marianne Asikaisen oppiin. Täytyy todeta, et ihan huikea vuosi on ollut Mariannen opissa. Hoopers lajina on avautunut aivan uudella tavalla ja huikeita onnistumisia ollaan saatu. On onni päästä sellaisen valmentajan oppiin, jonka kanssa ajatus menee synkassa, joka potkii eteenpäin ja huutaa riemusta onnistumisen hetkellä valmennettavien kanssa. Toukokuussa Natku pääsi palkintotoimisto maskottikoiraksi ja samalla kehään pyörähtämään Tassujen ryhmänäyttely viikonloppuna. Ei ollenkaan huonosti pyörähdetty, kun tuloksena paras uros (oli jopa kilpakumppaneita) ja rotunsa

Kesä meni syksy tuli

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä. Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn.  Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista. Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen. Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin. Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana. Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan. Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saatiin