sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Maaliskuun tohinat ja bileet vol1.

Helmikuun loppu ja maaliskuun alku meni Kassun taistelu haavoja parannellessa. Hieman jouduttiin painimaan haavojen paranemisen kanssa, mutta kun löydettiin oikea coktail puhdistukseen, alkoi paraneminen huikealla vauhdilla edistymään.
Kaikkiaan kolme viikkoa saatiin antibiootteja puputella aamuin illoin ja kolmannella viikolla alettiin hiljalleen harventamaan vuorokauden puhditus kertoja. Parhaimmillaan haavoja puhdistettiin neljä kertaa vuorokaudessa.
Kassua ja Natkua ei varmasti haitannut, ettei tarvinnut olla päivisin tarhassa, kun pääsivät Forssaan mukaan ja Immun luokse päivähoitoon kolmen viikon ajan, kun haavoja puhdistettiin. Nyt ei enään Kassusta huomaa, että oltaisiin joku välikohtaus koettu ja karvakin on hienosti alkanut kasvamaan haavakohtiin. Natku episodista eniten otti itseensä. Yksinään mennään suhteellisen ok, mutta Kassun ollessa mukana, tupataan pitämään mökää vastaan tulijoille. Heti kuun alku puoliskolla käytiin kimppa treenaamassa agilityä, jonka päätteeksi lähdettiin lenkille kahden tiukkis belgi neidin kanssa ja 8-viikon ikäisen kääpiöpinseri riiviön kanssa. Tämä oli hyvää opiskelua Natkulle, kun oli kaksi tiukkista ja yksi kirpun kokoinen hömelö, joka kulki välillä kainalokyydillä, kun ei tahtonut vielä tassut pysyä isompien tahdissa.


Kauaa ei ennätetty haavojen parantumisen jälkeen tehdä kisasuunnitelmia, kun tuli korona ja pyyhki kalenterit tyhjäksi. No nyt meillä on aikaa hoidella jumit rauhassa pois, jotta ollaan koronan jälkeen ainakin ruumiillisesti iskussa. Hieman oli Kassun lapaan/ niskaan tullut jumia iskusta, mutta hyvin Outi sai niitä availtua ja jos korona ei sotke suunnitelmia, niin vielä kevään aikana ainakin tarkastetaan, että jumit ovat kadonneet. Tosin yhtään en ihmettelisi, vaikka olisi uusia jumeja... sen verran kovin välillä Natkun kanssa riehuvat, kun seinät vain ryskyy.


Pelargoni 14.3.2020

Maaliskuu on ollut riemujen kuukausi, vaikka korona sen sotki, mutta yhtä asiaa korona ei muuttanut. Iwan teki sen mitä ei vuosi takaperin olisi uskonut. Vielä kerran vanha herra käänsi kalenterin alkuun ja lähti tassuttelemaan uutta ikävuotta.

Tässä talossa muistetaan milloin korona sekoitti pienen Suomen maan ja laittoi oppilaitokset kiinni ja vanhukset neljän seinän sisään. Iwanin historiallinen 14-vuotis syntymäpäivä sattui täsmälleen samalle päivämäärälle 18.3., jolloin oppilaitokset sulkivat ovensa.


Korona paniikin ei annettu häiritä syntymäpäivien viettoa. Kerrankos sitä koira täyttää 14-vuotta ja kaiken lisäksi viettää toisen kerran viimeisiään syntymäpäiviään, joten hus pois korona mielestä ja kannat kattoon, nyt on bileet.
Syntymäpäivän kunniaksi herkuteltiin nakkikakku ruualla. Tosin Iwan söi kahteen kertaan 14 nakki kynttiläänsä, kun ensimmäinen satsi nakkikynttilöitä varastettiin pöydältä. Toinen satsi sentään saatiin kippoon asti ja jopa kuvatuksi.


Synttäri viikon lauantaina vietettiin herran syntymäpäivä kutsut. Iwanin vieraslista ei ollut pitkä, kun ei ole noita kavereita paljoa joiden kanssa suvaitaan istua samassa kahvipöydässä. Palvelija päätti oikein repäistä synttärin kunniaksi ja veresti muistiaan kuinka täytekakku leipaistaan... ei sitten varmaan 10 vuoteen ole tullut tehtyä täytekakkua, vaikka kaikkea muuta tehtykin.





Ja jotta kaikki kaverit (niin karvaiset, kuin vähemmän karvaiset) pääsisivät viettämään herran syntymäpäiviä, niin pakattiin loppu kakku mukaan ja lähdettiin viettämään synttäreiden jatkoja Tuikku mummin luokse. Iwan juhli koko sydämen kyllyydestä ja illasta herra alkoikin olemaan valmis pökertymään yöpuulle riehakkaan juhlinnan päätteeksi.

Edelleen vain Iwanin silmäkulmassa pilkahtelee ilkikurinen pilke ja kun selkäsi käännät sekunniksi on herran hoksottimet ajantasalla ja ollaan kähveltämässä herkut pöydältä. Ei nivelrikko vaivaa yhtään, kun pöydälle tarvitsee kiivetä herkkujen tähden. Välillä tulee tunne, että puolet Iwan filmaa, jotta saa enemmän sympatiaa osakseen ja puijattua palvelusväkeään. Kun hoksottimia vaaditaan, niin ne kyllä löytyvät aina oikealla hetkellä ja ne jalat kulkee yllättävän vikkelästi.


Maaliskuu on sentään hellinyt ulkoilijaa. Kun kerta kalenteri tyhjeni kerta rysäyksellä, niin ollaan nautittu aurinkoisista päivistä. 

Natku hieman harrastanut pupun jahtaamista (puput vie voiton 1-0).


Puutarhassa painimista pihatöiden lomassa.


Kukkimaan alkavan luonnon ihmettelyä.

Sinivuokko 22.3.2020

Peltotiellä/ pellolla juoksentelua ja ojanpenkan tutkimista (Kassua ei kauheasti kiinnosta posaarata kameralle, kun on Natku linssilure).




Krookus 27.3.2020
Piiloleikkejä aina sopivin väliajoin pitää harrastaa.




Joutsenten kaakatuksen seuraamista. Tosin Natku meinas lähteä tormentamaan joutsenet pois pellolta, mutta uskoi kun kiellettiin. Alkaa pikku hiljaa pieni riistakoira oppimaan, et ei mennä, jos ei ole lupaa mennä.





Sulo on valinnut lämpöisen ja turvallisen paikan pihahommien seuraamiseen. Poikien kiusaksi ne eivät mahdu Sulon perässä, kun menevät härnäämään toista... vai onkohan se niin päin, et Sulo härnää poikia?


Täällä tosin alkaa kohta olemaan kaksi turvapaikan anojaa. Kassu tuumaa, et kisa viikonloppukin on helpompi, kun saa osan ajasta koisata häkissä. Kotona vaihdetaan koko ajan paikkaa ja pieni koira ei ennätä ollenkaan nukkumaan, kun pitää tohottaa toiminnassa mukana... tai sit joku pikkuveli käy hyppäämässä kamikaze hypyn niskaan. Illalla useimmiten on pienten kessujen akut hyytyneet ja nukutaan tyytyväisinä etutarhassa.


Leskenlehti 29.3.2020

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Perjantai ei mennyt, niin kuin suunniteltiin.

Ei mennyt meidän perjantai ihan niin kuin suunniteltiin.

Loppu iltapäivästä kun vihdoin sade loppui ja oli vielä valoisaa, niin päätettiin lähteä metsä lenkille Kassun ja Natkun kanssa. Yleensä lenkkeillään pellolla, mutta tuulisen sään vuoksi suunnattiin metsään tällä kertaa.

Lenkissä oltiin jo yli puolen välin, kun saman kylän rotikka sattui metsäpolulla vastaan ja ei niin mukavissa merkeissä kohtaaminen sujunut. Meillä pojat remmissä ja rotikka vapaana. Ei pojilla paljoa muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin haukkua, kun rotikka ryntäsi kohti.

Yleensä itse olen irtokoirien kanssa monot tanassa valmiina monottamaan pois iholta, mutta tällä kertaa myöhästyin sekunnin, kun yritin suojata Natkua ja tämänjohdosta Kassu jäi tulilinjalle. Suoraan Kassun vasempaan lapaan rotikka päätti tintata hampaansa kiinni, mutta päästi yhtä nopeaan irti, kun sai mojovan tällin kankulleen. Tämän jälkeen olikin edessä Jenni vs. Rotikka paini, jonka kyllä rotikka armotta hävisi, kun Pikkumyyn kiukulla roikuin rotikan ketjupannassa ja poskinahoissa kiinni. Janne sillä välin piti kauhusta haukkuvan Natkun ja kivusta huutavan Kassun loitolla (molemmat pojat tietenkin yrittää aina minusta hakea turvaa, kun olen se monot tanassa kulkeva häijyakka, joka potkii iholle tulijat pois). Pian rotikan omistaja saapui juoksujalkaa paikalle ja otti koiransa kiinni, jotta pääsin tutkimaan mitä vaurioita syntyi.

Metsässä pikaisen silmäyksen perusteella löytyi yksi reikä Kassusta, jota en siinä alkanut sen enempää tutkimaan, jottei alkaisi vuotamaan, kun tihkutti vain vähän verta.
Kassu kantoon Jannen toimesta ja minä Natkun kanssa juosten "maratooni ennätystä hipovalla vauhdilla" hakemaan autoa kotoa. Tapahtuma paikalta kotio oli matkaa vajaa puolitoista kilsaa, joten ei viitsinyt kotiin asti Kassua kantaa. Juoksu matkalla ennätin soittamaan lähimmän eläinlääkärin, jossa on röntgen, mutta sieltä ohjattiin päivystykseen, kun menevät kuulemma viideltä kiinni (kello oli hieman yli puoli viiden). Päivystys olikin onneksi tänä viikonloppuna Somerolla, joten ei mahdoton ajomatka (jälleen kerran olen onnellinen, ettei täällä ole päivystystä annettu yksityisille suuriin kaupunkeihin, vaan päästään omalle kylälle päivystysaikana).

Noin tunnin päästä tapahtuneesta oltiin jo lekurin luona tutkimassa millaisia reikiä ja vaurioita löytyy. Löydöksinä kaksi siistiä, ei kovin syvää pistohaavaa, joita ei ollut aihetta tikata, jotta pöpöt tulisi pihalle ja todennäköisesti jumalaton mustelma tulossa lapaan.
Hieman päivystyksessä huoletti, kun Kassu ei ollenkaan varannut painoa jalalleen ja ei ollut sitä röntgen mahdollisuutta varmistamaan, ettei esim. luustossa ole mitään vaurioita, kun käsikopelolla ei varmaksi pysty sanoa ja kovin kovasti ei voinut kopeloida, kun teki sen verran kipeää. Todettiin, et jos ei viikonlopun aikana ala varaamaan jalalle painoa, niin maanantaina röntgeniin. No mutta kotimatkalla Kassu jo ennätti auton ikkunasta sihdatessa, sylissä tasapainoillessa, hyvin varaamaan painoa jalalleen.

Mitä ilmeisemmin Kassun turkki pelasti pahemmilta vaurioilta (yritä itse purra suu täynnä karvaa) ja kohta mihin rotikka tinttasi kiinni, ei ollut sisäelimet ensimmäisenä vaarassa, kun lapaluu ja lihaksisto suojasi.

Suurimmat traumat tästä episodista taisi saada Natku henkisesti ja ne kissaihmiset eläinlääkärin odotustilassa, jotka varovasti, mutta uteliaasti kurkistivat nurkan takaa, kun poistuimme paikalta. Varmasti purema haavojen huuhtelu kuulosti juuri siltä, et nyt viedään henkeä elävältä väkisin, kun Kassu huusi suoraa huutoa aina kun ruutasta painettiin nestettä hampaan reikään.
Varmasti teki kopelointi ja haavojen huuhtelu kipeää, mutta urheasti Kassu antoi hoitaa huudon säestyksellä. Eläinlääri vielä erikseen kirjoitti hoitokertomukseen - pikaista paranemista kiltille Kassulle.


Lauantai aamuna Kassu jo varovasti köpötteli neljällä jalalla menemään, joten suurempia vaurioita tuskin oli päässyt syntymään. Sopivasti tälle lauantaille oli jo pari viikkoa aiemmin varattu hieronta aika pojille, joten myös päästiin heti tuoreeltaan katsomaan mitä jumeja oli syntymässä.
Kassulla oli oikeassa lavassa hieman jäykkyyttä ja niska juntturassa. Niskaan hieman laserilla alkuhoitoa ja hierontaa päälle, niin saatiin sekin aukeamaan. Samalla kun muualta hierottiin, niin laserilla hoidettiin purema haavoja. Ilmeisesti teki Kassun mielestä hyvää, kun tyytyväisenä pötkötteli ja nautti täysihoidosta. Seuraavalla hieronta kerralla nähdään onko tullut lisää jumia niskaan ja kuinka juntturassa vasen lapa mahtaa olla.

Lauantai illasta Kassu alkoi jo olemaan oma energinen itsensä ilman merkkejä, että olisi osumaa otettu perjantai alku illasta.
Sunnuntai aamulla oli Natkun kanssa täydet painit käynnissä. Yritä siinä sitten selittää, ettei tarvi riehua, kun toisen tarvis lähteä mätsäriin ja toisen kuuluis olla levossa. Kassu ilmeisesti demostroi Natkulle, kuinka tapahtumat eteni perjantai illalla ja kuinka hyökkääviä koiria kuuluu käsitellä.


Sunnuntaina aamupäivästä Natkun kanssa suunnattiin Halikkoon mätsäriin purkamaan perjantai illan traumoja. Oltiin paikalla jo ennen muun talkooporukan saapumista, joten päätettiin lähteä tekemään pieni lenkki. Miten taas sattuikin... juuri kun otin Natkua ulos autosta, niin eikö tien toisella puolella tule autosta ulos sakemanni ja rähinän kera. Natku ilmoitti kyllä heti, että ei tarvi mulle huutaa. No päästiin sentään tilanteesta ohi suhteellisen kunnialla ja tekemään lenkkimme.
Kehien lähtiessä käyntiin Natku pääsi haistelemaan mätsäri hulinan hajuja. Ihan ensimmäisenä treffattiin tulevan treenikaverin kanssa. Natku vallan ihastui ihastuttavaan Panda tyttöön 5kk, jonka kanssa laitettiin jalalla koreasti.


Aitojen sisäpuolelle mennessä Natkua aluksi kovin jännitti ja täytyi vilkuilla ympärille ja namitkaan ei maistunut. Aikamme käveltyämme alkoi Natkukin luottamaan, ettei mitään ihmeellistä tapahdu.
Meidän loistavalla tuurilla kehä kaveriksi saimme beauceronin. Melko hyvin mentiin, kun perässä saimme mennä ja olla tarkkailijan roolissa.
Punaisten kehässä saatiin uudelleen järjestäytyessämme peräämme berninpaimenkoiran, joka oli hieman riehakas. Berniä Natku kyllä vilkuili olkansa yli epäilevästi, mutta malttoi kuitenkin seistä paikallaan. Kuuden parhaan joukkoon päästessämme saatiin peräämme mittelin, joka sitten ei Natkua jaksanut kiinnostaa yhtään. Maltettiin rennosti juosta ja seistä nätistä, mitä nyt hieman korvia höristeltiin ja vilkaistiin, kun jotain rähinöitä kuului kehän ulkopuolelta. Lopulta hienosti Natku pokkasi kolmossijan ja oli niin että reipasta poikaa.
Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut ja ei säikytty, arasteltu tai haukuttu vieraita, isoja, tummia koiria, vaikka hieman epäilevästi muutamaa katseltiin, mutta kokonaisuutena suhtauduttiin ok.


Viikonloppu noin muuten onkin mennyt Kassun haavoja huuhdellessa ja pihkasalvaa levitellessä.
Toivotaan, että Kassun haavat paranee pian, ilman jälkiseuraamuksia ja Natkulle ei olisi jäänyt traumoja episodista (alku ainakin on lupaava). Kassu sentään on sen verran avoin ja toisaalta lunki tyyppi, että en usko Kassun saavan suurempia henkisiä traumoja, vaikka olikin osuman saajan roolissa. Jotain hyötyä on tyhmän rohkeasta suhtautumisesta toisiin koiriin.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Parkano R 2.2.2020

Helmikuun alussa lähdettiin yön yli reissuun.

Meno matkalla poikettiin Sastamalan kautta moikkaamaan Leena, Rillaa ja Rommia. Monesti suunniteltu kyläily reissu vihdoin onnistui. Kelit ei vain suosineet meitä, räntärämmäleitä tupsutti taivaan täydeltä.

Illan suussa, kun saavuimme Parkanoon oli täysi talvi verrattuna etelä suomen vetisiin keleihin.
Natkulle tuleva yö oli ihka ensimmäinen poissa kotoa, sitten pentulaatikon jättämisen. Yllättävän hienosti yö meni ja vain kerran nostettiin vahti metakka, kun joku päätti voimiensa takaa paiskata oven kiinni (eipä muuten sen jälkeen kuulunut oven paiskontaa).


Sunnuntai aamuna ei keli ollut niin talvinen, kun taivaalta ripotteli vettä, mutta sade onneksi loppui päivän valjetessa.

Sunnuntai aamun näyttelyssä Natku pääsi ihan ensimmäisenä kehiin. Tällä kertaa osattiin suhteellisen hienosti juosta, mutta seisominen oli hiukan tylsää hommaa, kun kaikkee mielenkiintoista olis ollu ympärillä.
W. Lolium
Kuva Milja Laaksi

Natku sai hienosti Kp:n ja oli Vsp, siskolikka Lumon (W. Lavandulan) ollessa Rop.
Pentujen jälkeen ennätti pienen hetken hengähtämään, kun seuraavaksi kehään pääsin pyörähtämään Jasun (W. Humulus) kanssa. Kokemattomuuteen nähden Jasu meni oikein hienosti... mitä nyt peppu tahtoi painaa. Lopulta tuloksena oli Avk Eri2 Sa.

W. Humulus
Kuva Milja Laaksi
Jasun kehän jälkeen nopea vaihto Kassuun, joka oli heti avoimen jälkeen valioissa. Kassu oli hieman töttöröö, kun suoraan häkistä kehään joutui, mutta silti mainiosti suoriuduttiin tuloksella Vak Eri1 Sa.

W. Daucus
Kuva Milja Laaksi

Milja pääsi extemporee urosten kehään, kun molemmilla pojilla oli Sa plakkarissa. Kassu lopulta Pu2 ja Jasu Pu4.

Ennen kotiin lähtöä Natku pääsi vielä leikkimään Lumon ja Janen kanssa. Jasu ja Kassu saivat tyytyä seuraajan rooliin, kun Lumo oli kehitellyt ensimmäiset juoksunsa.

Jane, Natku ja Lumo

Natku liehittelee Janea leikkiin.

Natku

Natku
Kuva Milja Laaksi

Kassu
Kuva Milja Laaksi




Lumo ja Natku
Kuva Milja Laaksi

Lumo ja Natku
Kuva Milja Laaksi

Lumo, Jane ja Natku
Kuva Milja Laaksi
Koti matkalla aurinkokin päätti näyttäytyä ja eipä etelämmä edelleenkään ollut yhteenä sen enempää lunta, kuin reissuun lähtiessäkään.


perjantai 31. tammikuuta 2020

Tammikuu 2020

Keleillä ei ole päässyt juhlimaan uuden vuosikymmenen kunniaksi. Ne muutamat aurinkoiset tai sateettomat päivät mitä on ollut on nautittu ulkoilemalla ja kamerakin on päässyt muutaman kerran mukaan.

Loppiaisen aatto oli kauniin aurinkoinen ja kessu pojat saivat huolella rallatella, kun ei tarvinnut varoa liukastelua, kun maa oli täysin sula.





Loppiaisen jälkeen saatiin sentään kuura maahan. Lunta ei ole kuin satunnaisesti näkynyt ja sekin vähä mitä on erehtynyt satamaan on seuraavana päivänä melkein sulanut pois.

Kuun puoli välissä käytiin taas hieman aksaamassa tavoitteellisten porukan kanssa ja Natku pääsi myös mukaan irtopaikalle. Päästiin jo pientä radan pätkää tekemään neljän hyppyesteen ja kahden putken verran. Uutena asiana harjoiteltiin persjättöä, joka onnistui hienosti. Natku on oppinnut seuraamaan kumpaan käteen pitäisi tulla.






Loppukuusta Natku pääsi ihan yksin reissuun mukaan, kun suunnattiin Turku Kv näyttelyyn.
Natku löysi näyttelystä elämänsä ensi rakkauden, kun Kantoloiden Bellabampiina oli aloittanut juoksut juuri sopivasti näyttelyyn. Voi niitä kosio kiljahduksia, jotka kaikuivat desibelirajat rikkovina Turku hallissa.
Näyttelystä kotiin tuomisina oli Kp ruusuke, kun Natku tuli uros pentujen toiseksi Kp:n kera.
Tuomarina toimi Alin Dumitrescu Romaniasta, joka kirjoitutti hienon arvostelun Natkusta. 8 kuukautta. Erittäin hyvin kehittynyt ja koko ikäisekseen. Hienot kulmaukset, turkki ja väri. Liikkuu vapaasti. Hienosti esitetty.
Ehkä hieman vielä saataisiin tuota esiitymis puolta treenata... tai siis ylipäätänsä treenata :D 


Natku on myös kunnostautunut pehmojen uudelleen stailaajana. Viimeisimpänä projektina mäyrä sai kokea korvien typistämisen. Ilmeisesti mäyrän korvat eivät miellyttäneet Natkua.