lauantai 8. helmikuuta 2020

Parkano R 2.2.2020

Helmikuun alussa lähdettiin yön yli reissuun.

Meno matkalla poikettiin Sastamalan kautta moikkaamaan Leena, Rillaa ja Rommia. Monesti suunniteltu kyläily reissu vihdoin onnistui. Kelit ei vain suosineet meitä, räntärämmäleitä tupsutti taivaan täydeltä.

Illan suussa, kun saavuimme Parkanoon oli täysi talvi verrattuna etelä suomen vetisiin keleihin.
Natkulle tuleva yö oli ihka ensimmäinen poissa kotoa, sitten pentulaatikon jättämisen. Yllättävän hienosti yö meni ja vain kerran nostettiin vahti metakka, kun joku päätti voimiensa takaa paiskata oven kiinni (eipä muuten sen jälkeen kuulunut oven paiskontaa).


Sunnuntai aamuna ei keli ollut niin talvinen, kun taivaalta ripotteli vettä, mutta sade onneksi loppui päivän valjetessa.

Sunnuntai aamun näyttelyssä Natku pääsi ihan ensimmäisenä kehiin. Tällä kertaa osattiin suhteellisen hienosti juosta, mutta seisominen oli hiukan tylsää hommaa, kun kaikkee mielenkiintoista olis ollu ympärillä.
W. Lolium
Kuva Milja Laaksi

Natku sai hienosti Kp:n ja oli Vsp, siskolikka Lumon (W. Lavandulan) ollessa Rop.
Pentujen jälkeen ennätti pienen hetken hengähtämään, kun seuraavaksi kehään pääsin pyörähtämään Jasun (W. Humulus) kanssa. Kokemattomuuteen nähden Jasu meni oikein hienosti... mitä nyt peppu tahtoi painaa. Lopulta tuloksena oli Avk Eri2 Sa.

W. Humulus
Kuva Milja Laaksi
Jasun kehän jälkeen nopea vaihto Kassuun, joka oli heti avoimen jälkeen valioissa. Kassu oli hieman töttöröö, kun suoraan häkistä kehään joutui, mutta silti mainiosti suoriuduttiin tuloksella Vak Eri1 Sa.

W. Daucus
Kuva Milja Laaksi

Milja pääsi extemporee urosten kehään, kun molemmilla pojilla oli Sa plakkarissa. Kassu lopulta Pu2 ja Jasu Pu4.

Ennen kotiin lähtöä Natku pääsi vielä leikkimään Lumon ja Janen kanssa. Jasu ja Kassu saivat tyytyä seuraajan rooliin, kun Lumo oli kehitellyt ensimmäiset juoksunsa.

Jane, Natku ja Lumo

Natku liehittelee Janea leikkiin.

Natku

Natku
Kuva Milja Laaksi

Kassu
Kuva Milja Laaksi




Lumo ja Natku
Kuva Milja Laaksi

Lumo ja Natku
Kuva Milja Laaksi

Lumo, Jane ja Natku
Kuva Milja Laaksi
Koti matkalla aurinkokin päätti näyttäytyä ja eipä etelämmä edelleenkään ollut yhteenä sen enempää lunta, kuin reissuun lähtiessäkään.


perjantai 31. tammikuuta 2020

Tammikuu 2020

Keleillä ei ole päässyt juhlimaan uuden vuosikymmenen kunniaksi. Ne muutamat aurinkoiset tai sateettomat päivät mitä on ollut on nautittu ulkoilemalla ja kamerakin on päässyt muutaman kerran mukaan.

Loppiaisen aatto oli kauniin aurinkoinen ja kessu pojat saivat huolella rallatella, kun ei tarvinnut varoa liukastelua, kun maa oli täysin sula.





Loppiaisen jälkeen saatiin sentään kuura maahan. Lunta ei ole kuin satunnaisesti näkynyt ja sekin vähä mitä on erehtynyt satamaan on seuraavana päivänä melkein sulanut pois.

Kuun puoli välissä käytiin taas hieman aksaamassa tavoitteellisten porukan kanssa ja Natku pääsi myös mukaan irtopaikalle. Päästiin jo pientä radan pätkää tekemään neljän hyppyesteen ja kahden putken verran. Uutena asiana harjoiteltiin persjättöä, joka onnistui hienosti. Natku on oppinnut seuraamaan kumpaan käteen pitäisi tulla.






Loppukuusta Natku pääsi ihan yksin reissuun mukaan, kun suunnattiin Turku Kv näyttelyyn.
Natku löysi näyttelystä elämänsä ensi rakkauden, kun Kantoloiden Bellabampiina oli aloittanut juoksut juuri sopivasti näyttelyyn. Voi niitä kosio kiljahduksia, jotka kaikuivat desibelirajat rikkovina Turku hallissa.
Näyttelystä kotiin tuomisina oli Kp ruusuke, kun Natku tuli uros pentujen toiseksi Kp:n kera.
Tuomarina toimi Alin Dumitrescu Romaniasta, joka kirjoitutti hienon arvostelun Natkusta. 8 kuukautta. Erittäin hyvin kehittynyt ja koko ikäisekseen. Hienot kulmaukset, turkki ja väri. Liikkuu vapaasti. Hienosti esitetty.
Ehkä hieman vielä saataisiin tuota esiitymis puolta treenata... tai siis ylipäätänsä treenata :D 


Natku on myös kunnostautunut pehmojen uudelleen stailaajana. Viimeisimpänä projektina mäyrä sai kokea korvien typistämisen. Ilmeisesti mäyrän korvat eivät miellyttäneet Natkua.



perjantai 27. joulukuuta 2019

Poikien joulukuun tohinat ja vuosikatsaus

Joulukuun alku puoliskolla Kassu pääsi toistamiseen agility areenoille, kun jälleen Lietoon Att:lle suunnattiin kisaamaan.
Tällä kertaa kisat alkoivat hyppyradalla, jossa ohjaajan täytyi täysin ilman ajatusta poistua mukavuus alueelta ja tehdä valssi, vaikkei ollut niin edes suunnitellut ja sen takia Kassu ohjautui turhan paljon keppien väärälle puolelle. No tästä sitten napattiin vitosen virhe ja toinen virhe saatiin putkelta, kun Kassun jäädessä ihmettelmään yleisöä, niin itse ajauduin turhan edelle juoksu linjalle.
Ennen kisoja meillä oli ollut parin viikon treenitauko, joka sitten näkyikin kahdessa agility radassa turhan suurena intona ja lähdön varastuksena. Ekan agility radan lähdön sain jollain tavalla hanskattua ja epämääräisesti muljautten koiran renkaalle ja sieltä kepeille. Ihan ei rytmiä saatu kiinni ja keppien jälkeen tuli pieni hairahtuminen, josta kielto ja vitonen, muuten rata puhtaasti ja luokka voitto.
Toisella agility radalla oltiin auttamattomasti myöhässä vähän joka paikassa ja kolme vitosta kerättiin... yksi lentokeinusta, yksi riman tiputuksesta ja yksi epämääräisestä kepeille lähetyksestä, kun ei vaan saanut rytmistä itse kiinni. Vaikka vitosia kerättiin, niin silti oltiin ainut koirakko joka teki tuloksen ja sillä lunastettiin luokan voitto. Ensi vuonna kai täytyy lisää startata, kun luokka voitoista lunastettiin pari kappaletta starttilahjakortteja, niin nehän täytyy käyttää.

Joulukuun puolessa välissä Natku täytti 7 kuukautta. Viralliset poseerauskuvat ei valitsevien sateista ja pimeiden sääolosuhteiden vuoksi poseerauskuvat ei ihan osunut 7 kuukautispäivälle, mutta viikko sinne tai tänne.






Sateisten kelien vallitessa pojat ovat viihtyneet kuivassa sisäilmassa. Pakettien teko kun alkoi, niin täytyi poika trion olla tarkkaavaisena vahtimassa, josko sattuisi heillekin jotain tulemaan.


Natku sen sijaan joulun alla keskittyi tonttu kaksikon kanssa touhuamiseen. Milloin oltiin tulossa rappusia ylös tonttujen kanssa tai sitten oltiin kevyt häkissä piilossa, kun tonttu oli mystisesti päätynyt olohuoneeseen. Vahinko vain, ettei piiloutuminen täysin onnistunut, kun jonkun tassut näkyivät kevythäkin verkon alta.



Virallinen joulupotretti kuvakin saatiin otettua. Sisällä rekvisiitan kera tuli huomattavasti jouluisempi kuva, kuin ulkona saven ja vesilätäköiden keskellä.


Jouluaaton koittaessa Natkukin pääsi vihdoin tutustumaan pakettien ihmeelliseen maailmaan. Ihan ei pikku herralle auennut pakettien syvin tarkoitus, mutta suti paketti ilmeisesti tuoksullaan houkutteli repimään kääreet. Pehmo pakettien päälle ei sitten mitään ymmärretty, vaan ihmeteltiin Kassua joka avasi paketit paperit lennellen. No vaikkei pakettien päälle kovin paljoa ymmärretty, niin sisällöt oli mieluisat, myös ne pehmeät, jotka sisälsivät pehmoleluja.




Ei niin kovin ihmeellistä, ettei syötävistä paketeista jäänyt kovinkaan paljoa kuvattavaa, mutta sentään pehmeiden pakettien sisältö säilyi, niin että niistä saatiin kuva otettua lahjojen saajien kanssa.


Loppuvuodesta on taas hyvä kasata vuosi pakettiin lukuina.
17 näyttelyä kaikkiaan (15 Kassun ja 2 Natkun). Kassulle kaikissa näyttelyissä erinomainen ja 4x ROP ja 2x VSP. Natku ROP sekä VSP-pentu.
Koirakerho Tassujen vuoden 2019 agility möllimaksi seuramestaruus. Tassujen seuramestis kisojen lisäksi käytiin loppuvuodesta yksissä agility epiksissä hakemassa vauhtia loppu vuoden virallisiin starteihin.
6 virallista agility starttia Kassulla, joista kaksi hylkyä ja lopuista tulos, tosin ei yhtään nolla tulosta.
Natku ennätti käymään kahdessa match showssa, joista toisessa Kassun kanssa osallistui pari kilpailuun voittaen sen.
Kassun kanssa kerran osallistuttiin rally-toko epiksiin, joista niukinnaukin saatiin tulos.

Tämä vuosi osittain meni laakereilla lepäilyyn ja palautumiseen yhdistystoiminnasta. Josko nyt taas alkaisi riittämään aika, kun on saanut velvollisuuksia järjestettyä pois kontoltaan ja sen myötä myös jäänyt enemmän aikaa omien koirien kanssa harrastamiseen.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Poikien tohinat marraskuussa

Marraskuu alkoi kauniin aurinkoisena ja pienillä pakkasilla. Poikien kelpasi tamplata pellolla, kun ei ollut korviaan myöden ravassa. Tosin omat polut täytyy valita mitä kulkea, ei sitä toisen jäljissä passaa tamplata.


Marraskuun alussa Forssassa pidettiin mätsäri, johon Natku pääsi osallistumaan. Hieman tahtoi keskittyminen herpaantua, kun väkeä oli paljon ja tilaa ei ollut juurikaan kehien reunoilla. Silti hienosti Natku esiintyi. Kassukin pääsi mukaan ja piruuttaa ilmoitin poika kaksikon parikilpailuun. Yllättävän hienosti Kassu ja Natku kipittivät rintarinnan ja lopulta he useammasta parista nousivat ykkössijalle. Tosin palkinto pallilla Natkua ei olisi poseeraaminen kiinnostanut enään tippaakaan, vaan mamman syliin olis tarvinnut päästä.


Lokakuun puolella oltiin jo hieman sovittu, et loppu vuodesta repäistään ja aloitetaan kisaura agilityssa. Marraskuussa Att:llä oli sopivasti kolmen startin kisat. Kaksi ensimmäistä agirataa hyllytettiin uutuuden viehätyksestä, kun piti vieras puomi käydä omatoimisesti tarkistamassa ja omasta jälkeen jäämisestä, kun ei vaan enään ennättänyt. Hyppäriltä sentään saatiin tulos, mutta ei sekään nolla, kun sielläkin piti taas itse soheltaa. Vaikka hypäriltä 5 virhettä saatiin, niin silti luokan kolmanneksi sijoituttiin.
Illalla sitten tulikin riita onko uusi hieno vinkulelu Kassun vai Natkun. Natku oli ihan vakuuttunut, et hänelle tuotiin uus hieno lelu.


Marraskuun loppupuolella vihdoin koitti Ypäjän pentunäyttely, jota oltiin valmisteltu vuoden verran. Monissa näyttelyissä on mukana tullut oltua taustatiimissä, mutta nyt täysin omalla porukalla ensimmäisen kerran järjestettiin ja se tuotti hieman lisä hommaa ja pääsrapsutusta, kun ei kaikki tullutkaan selkärangasta.
Natku toki pääsi itse näyttelyyn mukaan ja kehään pyörähtämään. Natku pääsi hieman poseeramaan, kun narun toinen pää toimi epäkuranttina yleispaparatsina. Kehähuollossa hoidettiin, et varmasti kehien ruokapuoli pelaa ja Natku hoiti omanosuutensa tarkastaessaan tilat ja siivotessaan murenat lattialta.
Kehä pyörähdys tuotti Vsp-pentu sijan... Ilpo tosin olisi saanut olla kuuluttamassa, kun yks kaks jonkun äijän käppyrän ääni kaikuu yläilmoista, niin täytyyhän sille haukkua, vaikka kehää pitäisi kiertää.


Natku pääsi myös tutustumaan talven nikkarointi pajaan, kun pieniä askereita tehtiin kovalla äänellä. Hallissa saadaan varmaan taas keväästä viettää aikaa, kun aletaan tulevaa kesää valmistelmaan.
Natkua tosin ei kauheasti kiinnostanut halli, mutta se mitä tehdään niin kiinnosti kyllä. Meinasi tuosta Natkun nenän päästä tulla häikäisevän kiiltävä, kun hiemakoneeseen meinasi tutustua liian läheltä.


Marraskuun viimeisinä päivinä meilläkin oli lunta maassa. Pojilla oli lystiä kun sai kirmata lumisia teitä ja peljoja pitkin. Tosin aurinko päätti olla varjossa juuri lenkin ajan, joten auringosta ei päästy nauttimaan lenkillä. 



Natkusta kuoriutui lenkillän oikein mannekiini, kun aikansa olisi saanut päästellä höyjyjä, niin kelpasi poseerata kameralle.