lauantai 22. syyskuuta 2018

Kuusi vuotta kessun karvoja....

Joko siitä on puoli tusinaa, kun pieni riiviötä muistuttava karvapallo näki päivänvalon??

Monesti näihin aikoihin ollaan huokailtu kiihtyvää vauhtiamme.
Tänä vuonna sentään voimme todeta, että ollaan osattu ottaa hieman rauhallisemmin.


Monena vuotena mukana kulkeneen mopon kaasuvaijeri taisi löystyä, kun ei vauhtia saatu poljettua ja osattiin höllätä vauhtia ja keskityttiin kaikkeen kivaan.

Mitä vuoden aikana ollaan ennätetty??


Ulkomaat
Synttäreiden jälkeen lähdettiin reissuun Ruotsin maalle.
Hieman muutettiin totuttuja reittejä, kun Vaasan kautta uitimme leirikuntamme Ruotsin puolelle.
Matkan tavoitteina oli Aidalle (Waatan Elodea) serti näyttelystä ja nähdä muutamia belgi uroksia.
No serti jäi ruotsin maalle, eikä sieltä niitä uroksiakaan tahtonut loppu viimein löytyä.
No olipahan meillä Sirpan kanssa jälleen hulvaton reissu.


Keväällä käytiin perinteisellä Tallinnan reissulla.
Aivan mahtava reissu, kun Mikan ja Leilan kanssa seikkailtiin pitkin Tallinnaa.
Ehdottomasti otetaan uusiksi tulevaisuudessa.
Jos reissu oli mahtava, niin oli myös flunssa joka reissun viimeisenä päivänä päätti iskeä.

Rally-toko
Loppu vuodesta käytiin korkkaamassa Avoin luokka hyväksytyllä tuloksella.
Tämän jälkeen ollaankin vietetty kisataukoa ja ollaan käyty muutamissa epiksissä sekä koulutuksissa. Vuosi piti ahkeraan käyttää ylempien luokkien treenaamiseen, mutta aika ei vain tahtonut riittää sekä yber kuuma kesä verotti treeni intoa.
Epikset menivät mukavasti, kun kummastakin yli 90 pistettä, vaikka ihan aina ei ihan samalla aaltopituudella tamplattu ja sitkeällä taistelulla radat läpi kahlattiin.


Agility
Virallisiin asti ei olla päästy, kun ohjaaja ei vain jaksa ymmärtää mittausta.
Sen sijaan ollaan treenaamisen lisäksi epistelty.
Loppuvuodesta voitettiin Forssan Palveluskoirien mölli maksien seuramestaruus 2017.
Aksa on meille se irroittelu laji, jossa saadaan päästellä täysillä.


Mätsärit
Muutamissa mätsäreissä ollaan pyörähdelty.
Loppu vuodesta Kassu pääsi lainahandlereiden pyöritettäväksi, kun Minja osallistui lapsi ja koira kilpailuun, jossa tuli hienosti kolmanneksi ja Nean kanssa pyörähti isoissa aikuisissa.
Poudan kesän ainut kunnon tapahtuma vesisade saatiin niskaan Suviheinä mätsärissä, jossa Kassu "ui" kolmannelle sijalle.



Näyttelyt
Näyttelyiden osalta ollaan himmattu eniten tahtiamme.
Vuoden ehdottomin kohokohta oli erikoisnäyttely.
Asiantunteva ja tiukka rodun ominaispiirteistä oleva tuomari Tracey Presland Australiasta nosti Kassun hienosti suuren suuren valioluokan viidenneksi Sa:n kera.

Pari kilpailussa Kassu ja siskon tyttö Siru (Waatan Hibiscus) nousivat hienosti kolmannelle sijalle.

Päivän sekä koko vuoden ehdoton huippukohta koettiin päivän lopussa.
Täyden 100 Keeshondin joukosta Kassu nousi korkeimmalle sijalle, kun valittiin näyttelyn kauneinta karvapeitettä!
Turkki on meidän kruunumme sekä ylpeyden aiheemme ja tuntui huikealta saada myös tunnustusta siitä. Ensimmäinen kerta tokikaan ei ollut, kun Kassu oli kauneimmasta karvapeitteestä kisaamassa. Kerran ollaan toiseksi asti ylletty ja täpärästi hävitty lopun kaksintaistelussa.


Kesän aikana Kassu pääsi myös laina handleri Mikan kanssa rotukehään ja Nellan kanssa juniorhandler kisaan, jossa tulivat hienosti toiseksi.


Kesän näyttelyt lopetimme hienosti Rop tulokseen ja ryhmässä vielä kuuden parhaan joukkoon.

Kaverikoirat
Vuoden alussa saatiin tunnustusta arvokkaasta vapaaehtoistyöstämme, kun Turun Kv näyttelyssä Kassu palkittiin Suomen Kennelliiton toimesta mitallilla.


Kesällä sen sijaan oltiin Salon Kr näyttelyn ohessa kertomassa toiminnasta ja halukkaiden rapsuteltavana.


Kaverikoira toiminnan ulkopuolella ollaan myös oltu rapsuteltavina.

Keväällä osallistuttiin Musti Run tapahtumaan.
Kassu pääsi Ylen Mennään metsään: polkujuoksu sarjan jaksoon Liesjärven kansallispuistosta haukahtamaan alku juonnot.
Syksyllä oltiin Mansikissa, joka on lasten maatalousnäyttely.
Kassulla riitti innokkaita rapsuttelijoita.



Mennyt vuosi lukuina:
Näyttelyt 13 kpl, joista 11 suomessa ja 2 ulkomailla.
Kaikista näyttelyistä vähintään erinomainen ja suurimmasta osasta Sa:n ja luokka sijoituksen kera.
Rop 1 krt, Vsp 1 krt
Match Showt 4 kpl
Aksa epikset 4 kpl + ForPk seuramestaruus
Rally-toko kisat 1 krt
Rally-toko epikset 2 krt

Ei voi kuin antaa suuren kiitoksen taas yhdestä vuodesta!

Milja ja Ahti voiko teitä ikinä riittävästi kiittää tästä raivostuttavasta duracelpupusta, joka seuraavassa käänteessä jo väläyttää valoittavan hymynsä, joka saa nauramaan.
Mikalle ja Leilalle super kiitos. Yhteistyömme jatkukoon ja puheet jääköön omaan onneensa ;)
Ullalle ja Esalle, kun ovat luottaneet edelleen Aidan meidän retkille mukaan.
Ja meidän super Tuikku mummi ja klaani... Jellu myös ja etenkin maitohanat Raksu ja Ulla-pulla.

Myös kaikille niille, joita ei erikseen mainittu.





sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tusina elettyä elämää


Ikinä, ei ikinä ole niin kiire, etteikö olisi aikaa bilettää erinomaisesta syystä!


* Pimpula, Pampula, Homekorva, the Iwana Julma *
täyttää kaksitoista vuotta


Tuo raivostuttavan rakas karvakorva, joka osaa koetella päivästä toiseen pinnan pituutta. Putsaa varmasti kaiken pöydälle unohdetun ruuan ja tyhjentää sohvat tyynyistä, kun ne ovat parempi sisustus elementti keskellä lattiaa, kuljettaa villasukkia yön pimeinä tunteina uusiin mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja levittäytyy kulkuväylälle pitkäkseen, jotta muiden talouden liikkuvaisten notkeus pysyisi ennallaan, kun joutuu taiteilemaan ohitse.


Hieman jo takajalka elää omaa elämää ja välillä pää tekee suunnanmuutoksen nopeammin kuin jalat, mutta se ei haittaa norsun lailla posliinikaupassa tömistelyä... tosin kun ruuasta on kyse, niin kaikki raajat ovat nenän johdatuksella menossa samaan suuntaan ja LUJAA!
Sohvalle, pöydälle ja vaikka varmaan katollekin kiivettäisiin, jos vain siitä ruokaa saa.


Talven aikana Iwan on saanut etuoikeuksia ja saanut luopua yö vahtivuoroistaan ja päässyt tupaan sisälle hautomaan luitaan yö aikaan. Eipä kuumuuskaan enään niin haittaa, kun talosta kuitenkin aina löytyy joku vilpoinen nurkka jonne pääsee viilentäytymään.


Tätä nykyä siis ei tarvitse unelmoida edes yksin syömisestä. Pikkuveljen kanssa partioidaan, josko sattuisi tipahtamaan suuhun pantavaa. 


Pieni nökönenä on vuosien varrella kasvanut ja nuuskutellut monet hajut.
Kohtaa jälleen viiksikarvat vipattaa synttärikakun suuntaan.


Suuret ja rakkaat onnittelut Iwanille ja sisarelleen Jelenalle
Muistaen pilven reunalla bilettäviä sisaruksia Leoa ja Olgaa


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Vuoden viimeistä päivää viedään ja tuntuu, ettei vuodesta ole vielä puoltakaan vietettynä.

Kiireinen vuosi takana, vaikkakin harrastus rintamalla ollaan hölläilty kiireiden vuoksi. Blogikin on tästä kiireestä jalkoihin jäänyt ja päivittelyt ovat jääneet, vaikka tasaiseen tahtiin kaikkea on tapahtunut.
Jotenkin vielä on niin tuoreana mielessä alkuvuoden suunnitelmat, kun pohjoismaa turneeta suunniteltiin ja alettiin pikku hiljaa myös toteuttamaan suunnitelmia. Tästäkin kahden viikon kilometrin nielentä reissusta on jo kahdeksan kuukautta.

Näyttely rintamalle oli asetettuna yksi tavoite. Tavoite saada Kassulle kolmas pohjoismaan valionarvo ja sen myöden pohjoismaiden valionarvo. Se täyttyi kuuluisalla pohjoismaa turneella. Vaikkakaan ulkomailla ei ollut tarkoitus tänä vuonna seikkailla, niin silti ennätettiin kolme reissua heittää neljään eri maahan.
Rally-tokon puolella ei sitten tavoitteisiin ylletty läheskään. Ei ole RTK2 takataskussa, mutta hommattiin edes se yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta, kun ns. kotikisoihin osallistuttiin. Palveluskoira liitto teki syksyllä päätöksen kisaajien lisenssistä ja katsotaan nyt sitten lähdetäänkö edes kisaamaan tulevana vuonna, vai harrastellaanko vain.
Agilityn puolella ollaan yritetty jotain tavoitteellista saada aikaiseksi. Nelisen vuotta sitten jo totesin, ettei Kassun kanssa lähdetä ikinä kisaamaan virallisissa, jos ei väliluokkaa tule medien ja maksien väliin. Keväällä jo sain sanani niellä ikinä kisaamisesta, kun agility liitto tiedoitti, että vuoden vaihteesta tulee sääntömuutos ja väliluokka pikkumaksit toteutuu.... kai tarvitsisi ihan oikeista jotain tehdä tavoitteellisesti asian eteen, kun huomisesta lähtien on mahdollisuus pikkumakseihin päästä kisaamaan. Kunhan vain olisi aikaa treenata.....

Yhdistystoiminta ja siinä mukana olo on ihan mukavaa hommaa, mutta kun on monessa mukana, niin se on myös hyvin aikaa vievää puuhaa. Tämän osalta onkin laitettu rikkakihvilä heilumaan ja ruvettu jättäytymään taka-alalle. Onhan yhdistys aktiivina tullut vietettyä viitisentoista vuotta eri yhdistyksissä ja useammassa yhtä aikaa. Silloin kun ei ollut harrastuskoiraa, niin aktiivina toimiminen täytti sen kaiken koiraan satsattavissa olevan ajan. Nyt kun on koira johon panostaa, niin ei tahdo aika enään riittää molempiin.

Iwan se mennä porskuttaa eteenpäin. Alkuvuodesta sairastettiin kennelyskä... no Iwanista se oli ensimmäisen viikon ihan nastaa, kun sai olla yötäpäivää sisällä sohvalla notkumassa, mutta viikon jälkeen alkoi makoilu kyllästyttämään ja pikaisilla ulkoilu lenkeillä keksittiin kaikki pukki hypyistä selälleen heittäytymisiin. Muuten sitä ollaan vuosi selvitty terveinä.
Sulo se on hiirikissan hommia hoidellut ja säännöllisesti tuokin saaliin näytille. Tosin nyt talven kylmien ja märkien kelien saapuessa Sulo on majoittunut sisätiloihin ja kerännyt kunnon vararavinnot luiden ympärille lämmikkeeksi.

Vuosi 2017 lukuina
  • 20 näyttelyä kaikkiaan.
  • 15 kotimaassa, joista kaikissa laatumaininta erinomainen, 4 kertaa rotunsa paras ja 2 kertaa vastakkaisensukupuolen paras.
  • Kotimaan näyttelyistä kolme kertaa yllettiin ryhmäsijoituksille, kaksi kertaa RYP4 ja kerran RYP3
  • 5 ulkomaan näyttelyä, joista kaikista laatumaininta erinomainen. Kerran rotunsa paras ja vastakkaisen sukupuolen paras.
  • Kaksi valionarvoa -> DK & NORD Mva
  • Koirakerho Tassujen vuoden 2016 näyttelykoira
  • 4 kertaa ennätettiin käymään mätsärissä, joissa muutamassa Kassu pääsi tulevaisuuden handlereiden ohjastamaksi.
  • 2 kertaa oltiin aksa epiksissä ja ForPk seuramestiksissä Kassu nappasi mölli maksien seuramestaruuden vm. 2017
  • kerran virallisissa rally-toko kisoissa, joista saldona avoimen luokan hyväksytty tulos

KIITOS VUODESTA  kuuluu monille...
Muutamia mainitakseni

Edelleen Millille ja Ahtille kiitokset super koirasta ja Ahtille suuri kiitos, kun poikaa on kuljettanut pitkin suomenniemeä. Niin ja ei saa unohtaa Nessi mummon viikon eläkeläiskoti rentoutumislomaa. On Nessi jatkossakin tervetullut rentoutumaan Iwan herran seuraan ja opettelemaan sylkemään pillerit pois kitusista.

Leilalle ja Mikalle ihan super kiitokset vuodesta. Puodin ovet ovat aina auki, kun turkki asiat vaivaa. Monta monituista juttutuokiota talon rappusilla... ja Mikalle super kiitos vuoden näyttelyreissu seurasta... tänä vuonna mä en sentään rikkonut mitään ;) (muistaakseni).

Ullalle ja Esalle, kun ovat Aida tyttösen päästänyt reissuille mukaan... vaikkakin välillä meinasi olla helisemässä kun ainais ahne Aida keksi kaiken syötäväksi kelpaavan. Mielikuvitusta sai käyttää mitä kaikkea koira voi keksiä syödä.

Ja unohtaa ei saa Tuikku mummia, Jelenaa ja muuta laumaa. Täytyy elvyttää viikottainen pullakahvi perinne ja jottei Kassu olisi liian fiini, niin täytyyhän sitä päästä vuohen papanoisiin heiniin piehtaroimaan, jotta turkissa olisi pikantti maaseudun tuoksu. Ja meidän poikien valkoinenkulta... kaiken hyvinvoinnin ja kiiltävän turkin rakennusaine, tuo makuhermoja hivelevä vuohenmaito.

Kiitos myös lukuisille muille, joiden nimiä voisi listata vinon pinon. 

Vuosi videolle ollaan koottu tapahtumia ja kuvia vuoden varrelta. Kuvissa ennen julkaisemattomia joukossa, kun eivät ole aikaisemmin blogiin asti ennättäneet päivittymään.



KIITOS!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Viisi vuotta kessun karvoja...

Joko siitä päivästä on mennyt viisi vuotta, kun maailman näki duracel viisikko?


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on viiteen vuoteen riittänyt. 
Monta vuotta jo näihin aikoihin olen ajatellut, että ensi vuosi on temmoltaan rauhallisempi ja niin taas vuoden kuluttua voin vain huokaista jatkuvaa vauhtiamme.


Täten voitaneen kajauttaa onnittelut viisi vuotiaalle Kassulle - Waatan Daucukselle!



Tavoitteita tai suunnitelmia ei menneelle vuodelle juuri laitettu.
Nyt kun katselen vuotta taakse päin voin vain huokaista ja todeta, että monta vuotta mukana kulkeneen mopon jarru on hirttänyt pahemman kerran ja vauhti ei tunnu hidastuvan.

Jos hieman kertaa vuoden tapahtumia....

Heti synttäreiden jälkeen jäätiin hieman lepuuttamaan ja käytiin yhdessä suomen näyttelyssä pyörähtämässä hyvin tuloksin. Aksaan panostettiin ja käytiinkin parit epikset epistelemässä ja napattiin Forssan Palveluskoirien seuramestaruuksista mölli maksien kakkossija.

Jälleen kerran hulluna päähän pistoksena lähdettiin ulkomaille joulun tietämillä.
Tällä kertaa Kassulla olikin uusi seuraneiti mukana, kun reissukaveriksi liittyi Aida (Waatan Elodea).
Joulun alus retkemme suuntautui tällä kertaa itään päin, kun Pietarin tupla Kv näyttelyyn suuntasimme. Sieltä Kassulla oli kotiin tuomisina Venäjän sekä RKF:n valiotittelit.


Heti vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme Turkuun korkaamaan vuoden näyttelytili auki ja tiukalta tuomarilta hienosti Pu2 sija.


Turun jälkeen jäätiinkin pidemmälle näyttely tauolle ja lataamaan akkuja kevään koitoksia varten. Ihan ei vielä tässä vaiheessa ollut selvillä, kuinka hullun tahdilla pusketaan eteenpäin.

Lepotauolla käytiin vähän mätsärissä pyörähtämässä sekä samalla reissulla kilpajuoksemassa ja syömässä makkaraa.
Kassu todisti ettei ole huono juoksemaan kilpaa tai syömään makkaraa, kun kumpaisessakin kisassa nappasi kakkosijan.


Kevään näyttely turneen vauhti käytiin hakemassa kessu erkkarista Seinäjoelta.

Juuri ennen Seinäjoen erkkaria Kassu kävi koppaamassa Koirakerho Tassujen vuosikokouksessa Vuoden 2016 näyttelykoira kilpailun voiton.

Väsynyt Tallinnan reissaaja.

Kun Seinäjoelta oltiin selvitty, niin alkoi tykitys.
Heti seuraavana viikonloppuna oltiin rapakon takana etelässä ja pyörähdettiin Tallinnan voittajassa.
Seuraavana viikonloppuna käytiin aksa episten kautta polkemassa vauhtia tassuihin ja karistelemassa pölyt pois turkista.

Kun oltiin saatu vauhti riittäväksi, niin lähdettiin tuultapurjeissa pohjoismaa turneelle ja jälleen Aida pääsi seuraneidiksi mukaan.
Suuntamme oli Norjan Bergenin kautta Tanskan Roskildeen, joista Kassulla oli tuomisina Tanskan ja Pohjoimaiden valion arvot.

Kassu ja Aida Ruotsin maalla pohjoismaa turneella.

Kun kerta jälleen oltiin vapaapudotuksessa, niin ei vauhtia hidastettu jarruvarjolla.
Heti kun kotiin rantauduttiin, niin Tampereen kautta kurvattiin ns. koti näyttelyyn Koskelle Vsp:n kera ja samaa poljentaa Euralle, josta napattiin RYP4 sija.


Viikon verran haukattiin happea ja tasattiin hengitystä, kunnes taas mentiin.
Hämeenkyrön kautta kuulemaan Ruotsalaisen Esan kommentit ja Vsp samalla reissulla napattiin.
Kun kerta vauhti oli päätä huimaava, niin kommelluksilta ei voinut välttyä ja edessä oli Rauman surullisen kuuluisa kommellusten reissu. Päivän tulokset sentään eivät olleet yhtä surkeat, kun Kassun tytär Meri (Iso Karhu Gerd) nappasi Vsp:n saaden sertin, jolla valioitui Suomeen. Kassu sen sijaan vei Ropin ollen päivän päätteeksi vielä RYP4.


Rauman jälkeen käytiin jäähdyttelemässä Hämeenlinnassa Ropin verran, jonka myötä jäätiin lepäilemään ja keskittymään muiden lajien treenaamiseen.

Kesän mittaan keskityttiin aksan hiomiseen ja hyväksytty sääntömuutos loi paineita. Ensi vuoden alusta tulee pikkumaksit luokka ja minä joka niin olin uhonnut, et mehän lähdetään kisaamaan, jos vain pikkumaksit tulee... nyt sit ollaan tilanteessa, että tarvitsee ehkä tosissaan ottaa uhoamisensa.

Jokunen näyttely loppu kesän aikana kierrettiin hyvin tuloksin.

Näyttely kesän päätös suunniteltiin Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, joka ei voinut paremmin enään päättää huikeaa vuotta. Leirimme juhli hyvillä tuloksilla ja päivän päätteeksi 32 vitos ryhmän koiran joukosta Kassu nousi RYP3 sijalle.

Hyvinkään leirin kessu edustus.

Vauhti on ollut niin luja, ettei blogikaan enään ole ennättänyt päivittymään... tosin on tainnut olla sateisella kesälläkin oma osuutensa, kun ei ulkona ole ennättänyt kuvailemaan poutaisina hetkinä.

Jos nyt lupaan, että ensi vuosi pusketaan vielä huikeammalla vauhdilla, niin josko me osattaisiin ihan oikeasti ottaa jopa iisisti, vastoin lupauksia.... voiko iisisti ottaminen olla mahdollista duracelin kanssa???

Mennyt vuosi lukuina:
Näyttelyt 20 kpl, joista 14 suomessa ja 6 ulkomailla.
Kaikista näyttelyistä vähintään erinomainen sa:lla ja luokkasijoituksen kera!
Rop 5 krt, Vsp 3 krt
RYP3x1 RYP4x2
Match Showt 3 kpl
Aksa epikset 3 kpl

Mielettömän paljon kiitoksia kuluneesta vuodesta.
Ei voi kuin sydämensä pohjasta kiittää kasvattaja Miljaa tästä upeasta duracelista.
Mikalle super kiitokset reissaamisesta pitkin suomea ja Leilalle, kun on sydän syrjällään odottanut mitä ollaan taas ehditty toheltaa reissun päällä.
Ullalle ja Esalle kun ovat luottaneet Aidan käsiini ja päästäneet tytön ulkomaille Kassun kaveriksi.
Ja tietenkin super kiitokset Mummille, Jellulle ja vuohi koplalle... kakkos laumamme matriarkoille.

Suuret kiitokset myös kaikille niille, jotka ovat leirissämme olleet.
Kiitokset lukuisista onnitteluista

Loppuun vielä onnittelut duracel viisikon muille jäsenille
Domille, Darmalle, Sumulle ja Disalle

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Alkukesä 2017

Tahti ei juuri rauhoittunut ulkomaaturneelta kotiutuessa.
Kun kerta vauhtiin oltiin taas päästy, niin ei jääty Tampereen jälkeen laakereille makaamaan.

Heti seuraavana viikonloppuna oli edessä tupla näyttely viikonloppu. Ensiksi lauantaina pyörähdeltiin Kosken ryhmänäyttelyssä.

Kehä kierroksen aloitti Lennu, mutta leidi ei ollut samaa mieltä kehän kiertämisestä ja tuomarille haistateltiin pitkät ja todettiin lääpi ittees vaan... mua ei tarvi lääppiä.

Kessuja oli ilmoitettuna 8 kappaletta ja kaikki paitsi tassu vammasta kärsivä Elmo (W. Elymus) oli paikalla, vaikka olikin tullut tuomari muutos. Tuomarina oli Esko Nummijärvi.
Kassu ei tarvinnut olla ainut Waatalainen, kun pikku Siru (W. Hibiscus) oli myös kilpailemassa.
Ei voi haukkua, että löyhäkätisesti oltaisiin eriä ja sa:ta annettu. Kassu oli ainut uros, joka ansaitsi sa:n ja oli täten myös PU1. Pikku Siru esiintyi hienosti, mutta oli ilmeisesti vielä turhan pentumainen olemukseltaan ja sileä Eri luokka kakkosena.
Näyttelyyn oli myös saapunut Meri (Iso Karhu Gerd). Meri sai hienosti Sa:n ollen luokka voittaja ja PN2 varasertillä... mutta vielä oli muutama päivä aikaa 2 vuotis synttäreihin.
Narttu veti tällä kertaa pidemmän korren Rop kehässä, Kassun ollessa Vsp ja tämähän meitä ei häirinnyt, kun oli tiedossa maittavaa ruokaa illemmalla.


Sunnuntaina meidän suuntamme oli Eura, jossa ryhmänäyttely ja tuomarina Esko Nummijärvi.
Vaikka peräkkäisinä päivinä oli sama tuomari, niin en viitisinyt Kosken ilmoa perua. Totesin jos tuomari ei tykkää, niin jätetään Eura väliin ja ollaan +-0 tilanteessa menojen suhteen... mutta Nummijärvi tykkäsi, niin eikun uudelleen seuraavana päivänä katsomaan onko koirasta tullut pilakalu yönaikana.

Ei ollut Kassu mennyt piloille yön aikana ja naureskellen Nummijärvi arvosteli avoimenluokan uroksen ja Kassun, kun kumpainenkin oli edellisenä päivänä pyörähtänyt kehässä.
Kassu vei pidemmän korren erinomaisella tyypillä, turkin värillä ja laadulla.
Lämmin oli päivä ja varjoa sai etsiä aluetta ympäri kiertäen. Sentään rakennuksen seinustalla oli mukava varjoisa paikka.
Ryhmä tuomari toimi Pirjo Aaltonen ja suureksi yllätykseksi Kassu nostettiin Ryp4 sijalle, vaikkei herra ihan parastaan enään jaksanut antaa (ehkä asfalttipiha ei ole otollisin paikka kuumana aurinkoisena päivänä).


Koski Eura viikonlopun jälkeen olikin viikonloppu taukoa näyttelyistä. Kun kerta ei oltu menossa näyttelyihin, niin sitten mentiin kaverikoirailemaan ja ilahduttamaan palvelutalon asukkaita.

Heti helatorstaina taas jo mentiin ja tällä kertaa Hämeenkyrön ryhmänäyttelyyn.
Pitkään on ollut jo hampaan kolossa ja nyt vihdoin oli mahdollisuus päästä Ruotsalaisen Esan kehään. Tällä kertaa Kassulla oli turkki... ainut mikä voitaisiin ryssiä, niin käyttäytyminen. Jälleen kerran hajut veti nenää, niin että jäähallin lattiasta irtoavaa maalia oli korvia myöden. Tosin kolmen vuoden aikana oltiin opittu hieman hillitsemään ja nenä pysyi suurimman osan ajasta irti lattiasta.
Eli kehä kierros meni suhteellisen hyvin ja hienosti ja hieno oli myös lopputulos.
Kassu oli luokkansa voittaja Sa:lla, PU1 ja Vsp. Upeassa kunnossa oleva veteraani Kiti veti pidemmän korren, mutta Esan kehut lämmittivät mieltä, kun molemmat koirat ovat rodun erinomaisia edustajia. Eikä Kiti ja Kassu niin kaukaista sukua toisilleen ole... onhan Kiti Kassun isoisän sisar.

ROP kehä
Kuvaaja Minna Virtanen

VSP Waatan Daucus - ROP Eerondaali Inspiration
Kuvaaja Minna Virtanen

Kuvaaja Minna Virtanen


Kauaa ei hengähdetty, kun taas jo mentiin. Heti viikonloppuna oli suuntana Rauma....... Rauma.... siin paikas on jotain vikaa!!!
Lauantai ilta alkoi sydämmen tykytyksin, kun Mika soitti, et Kia se ei suostu pihahtamaan... eikun meidän Hiace lähtövalmiiksi ja aamulla pihaan saavuttaessa oli tavarat jo valmiina kasassa odotamassa autoon lastausta.

Liikaa... aivan liikaa mahtuu meidän ryhmärämän yhteen päivään. Teltan katossa reikä, numerolappu huuhdeltuna vessan pöntöstä, sidontaliinat väärän auton takakontissa, melkein kehästä myöhästyminen, kalliita muotovalion arvoja kalliiiden selfie kuvien kera.... ja ja mitä muuta vielä sattuikaan. No kaikki koirat ennätti kehään ja päivän loppua myöden tuloksetkin alkoivat parantumaan.

Helios haki sileän Erin kehästään.
No kessut sentään petrasivat tuloksissa.
Kassu hienosti voitti urokset ollen PU1. Mutta sitten Meri... viikkoa aikaisemmin kaksi vuotta täyttäneenä avoimessa luokassa... onneksi Mika esitti Hannan ja Juhan Iitan veteraaneissa, kun itse biletin Sa:ta kehän laidalla. Parhaassa nartussa Merillä oli Iita vastassa ja Meri veti pidemmän korren ollen PN1 ja saaden SERTIN, jolla valioitui suomeen (taisi muutama muukin valionarvo tulla roikkuvilla serteillä).
Toistamiseen oli ropissa isä tytär pari vastakkain ja tällä kertaa jälleen isä Kasssu veti pidemmän korren, Merin ollessa Vsp. Ilon kiljahduksilla ei ollut rajaa, kun sain tuulettaa Merin valionarvoa.
Kiitos Hanna ja Juha, kun olen saanut Meriä handlata.

Sitten olikin aikaa venytellä jalkojaan ja juoda valio pulla kahveet, odotellessa ryhmäkehiä.
Sain ryhmäkehissä tehdä uuden rotuvaltauksen, kun pääsin partacollie ryhmään esittämään Helioksen veljeä ja hienosti ryhmä pärjäsi ollen BIS2 kasvattajaryhmä.
5 ryhmän tuomaroi Lobakin Victor Azerbaitzanista. Kassu oli uskomattomassa vireessä kuumasta päivästä huolimatta. Ilmeisesti myös se hyvä meininki näkyi ulospäin ja Kassu nousi isosta vitosryhmästä RYP4 sijalle.



Rauma viikonlopun jälkeen oli vapaa viikonloppu, mutta jälleen suuntasimme kaverikoirailemaan.
Oli muutenkin hyvä hieman vetää happea ja kelitkin aina välillä suosivat. Kassu sai avustaa kasvihuone touhuissa, mutta kaalimaalta sai lähtöpassit, kun pomppasi kaalimaan harsojen päälle sotkeutuen niihin ja samalla talloen kaalintaimet... onneksi harso oli se joka otti suurimmat osumat ja joutivatkin paremmille maille Kassun käsittelyn jälkeen.


Sulo on muistanut hoitaa hiirikissan hommiaan ja aina välillä pitänyt Kassun kunnosta huolta juoksuttaen pitkin pihaa hölmöö.



Ennen viralliselle kesätauolle siirtymistä käytiin vielä Hämeenlinnan ryhmiksessä pyörähtämässä... tai siis tulihan sielläkin vietettyä aikaa, kun pari valjakko Helios & Kassu päättivät napata Ropit. 


ROP Waatan Daucus - VSP Gauruotas Vilkas Always Real Blossom
Kuvaaja Ahti Laaksi


Mikäs ryhmäkehiä odotellassa, kun hieman ennen kessu kehän alkua oli tullut telttaamme vieraita. Ahti oli Nessin (Eswood Nereida) kanssa liikenteessä. Voi että mummo oli tohinoissaan, kun pääsi näyttelytunnelmaan mukaan.



Itse asiassa Nessi mummon näyttelypaikalle saapumisella oli syynsä... ei Ahti sattumalta eksynyt Nessin kanssa Hämeenlinnaan asti. Nessi lähti meidän mukana viettämään kesäloma viikkoa Varsinais-Suomen maisemiin.

Nessi - Eswood Nereida 


Ensitöiksi Nessi pääsi pesulle ja puunaukseen. Oli karvan tupsutusta, kynnen lyhennystä ja tassun muotoilua. Kun karvat oltiin saatu ojennukseen, niin kelpasi Nessin ruveta kaveeraamaan Iwanin kanssa. Viikon aikana 11 vuotiaista tuli rauhallisen leppoisat bestikset. Nessillä ja Iwanilla, kun on 17 päivää ikäeroa.

Nessi ja Iwan

Kun Nessi lähti kotiin, niin Kassun kelpasi ruveta viettämään kesälomaa. Ja lomallahan on otettu rennostti. Tongittu kukkapenkkejä, nassutettu heinää ja piehtaroitu ojanpenkalla. 


Välillä on hyvä ladata akkuja ja suunnata katse eteenpäin. Kassu onkin harjoitellut kipparin olemusta, penkin päässä tähystäen lätsä päässä.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Pohjoismaat turnee ja Tampereen jäähdyttelyt

Huhtikuun puolen välin jälkeen koitti pitkään suunniteltu ja odotettu retki.

Torstai aamusta alkaen oli tohinaa, kun valmisteli koti hommat ja viimeisteli tavarat. Kun kaikki oltiin saatu pakattua omien ja Kassun tavaroiden osalta, niin alkoi ensimmäisen reissukaverin odottaminen. Aida tuli jälleen ilahduttamaan Kassua reissukaveriksi. Aida tosin ei ollut ihan otettu, kun joutui Kassun palvonnan kohteeksi.... ja ennätti Aida karkaamaakin, sillä välin kun kotiväen kans kahviteltiin... herrasmiehenä Kassu oli avustanut Aidan karkumatkaa ja kaivanut montun portin ali. Aida sentään oli jäänyt oman auton viereen odottelemaan, eikä karannut sen kauemmaksi.
Illan edellä saapui loppu seurue, kun Sirpa & Valo ja Jaana & Mein Vito saapuivat noutamaan retkikunnan viimeisiä jäseniä. 

Sää ei suinkaan suosinut retkemme alkua, kun myrskyä oltiin merelle luvattu ja sade riepotteli Turun satamaa meidän sinne saapuessa. Laivalla maittavat ruuat nauttimaan ja sen jälkeen saikin jo painaa pään tyynyyn, jotta seuraavana päivänä olisi pirteänä matkan päällä. Laivalla ei juuri huomannut ulkona puhaltavaa tuulta sateineen.

Aamulla alkoi retki todenteolla, kun edessä oli n. 1000 km ajo seuraavaan majapaikkaan. Sää suosi ja saimme auringon paisteessa taittaa matkaa ja alku matka menikin joutuisasti, kun moottoritietä sai körröötellä. 

Alla olevan kuvan kohdalla retkeä oltiin taitettu vajaa 12 tuntia ja todettu, et navigaattorissa aika senkun lisääntyy lukuisien tietöiden tähden.


Matkan edetessä alkoi hiljakseen näkymään vuoren rinteilläkin lunta, eikä pelkästään huipuilla.


Reitin korkeinta kohtaa lähestyttäessä alkoi maakin jo olemaan valkoisena ja tie arveluttavasti sulan, lumen ja jään kirjoma.


Edellisen kuvan jälkeen ennätettiin reilu viisi minuuttia matkaa taivaltamaan, kun oltiin talvimyrskyn kourissa. Hinausauto vilkutteli huomiovalojaan meidän kaistalla, kun joku oli päättänyt sukeltaa useamman kymmenen metriä hangen puolelle pakoon myräkkää.

Jos umpijäinen tie hidasti matkan tekoa, niin voimakas sivutuuli sitä ei ainakaan omalta osaltaan jouduttanut. Lumi vain pöllysi tien ylitse ja tuuli yritti painaa autoa väkisin sivusuuntaan.


Selvittiin myräkän kourista ja päästiin alaspäin laskeutumaan vuoren rinteiltä... kyllä kelpasi ihailla illan hämärtyessä lumisia vuoren rinteitä... tai no ei niistä varmaan muistaisi, jos ei olisi taltioinut kameralla. Matkaa kun alkoi olemaan reilut 12 tuntia takana, niin alkoi jo paketti auton hytti tuntumaan ahtaalta jäseniään oikoessaan. Alla olevan kuvanotto hetkellä kello alkoi olemaan suomessa kymmenen tietämissä ja Norjan aikaa tunnin vähemmän.


No tulipahan nähtyä 25 km tunnelia ja todettua, että kiven sisässä on KUUMA. Tunneliin sukeltaessa oli asteen verran lämpöä. Kolmannes tunnelista suoritettuna ja auton lämpömittari hipoi jo lähellä 20 lämpöastetta, kun taas aloimme lähestymään suu aukkoa, niin lämpö laski takaisin asteen pintaan.

Norjan aikaan klo 21.00 alkoi huumori loppumaan. Matkaa vielä edessä ja loppumaton jono edessä pysähdyksissä... ei enään riittänyt tietyöt, vaan nyt tuli vielä etuautot johdattamaan kulkijoita. 11 km tunnelia ja 30 minuuttia kulunutta aikaa.... sanotaanko, että ajonopeus kohdillaan.


Loppu matkasta ei edes sää enään suosinut, vaan saimme jälleen taittaa matkaamme vesisateessa. Hieman ennen puoltayötä vihdoin ja viimein saavuimme majapaikkaamme Bratland Campingiin. Viimeinen mäki meinasi olla liikaa autolle kuormassaan, mutta päästiin sudittelemaan mökin oven eteen.

Aamuksi sää oli sentään valjennut poutaisena ja aurinko näyttäytyi reissaajille. Aamusta valoisaan aikaan pystyimme myös toteamaan, että mökille olisi tullut loivempikin ylösnousu tie.

Mökin edestä aukeavat maisemat.

Mökin edessä oleva yläpiha
Kessut olivat heti lauantaina 22.4. kehissä Bergenin Kv näyttelyssä.
Muutakin kessu porukkaa yöpyi samassa paikassa ja aamusta ihmeteltiin, kun lähtivät pikku tunneilla jo liikenteeseen. No selvisihän se näyttelypaikalle saapuessa miksi muut lähtivät jo niin varhain... parkkipaikkoja ei ollut mitenkään runsaasti, mutta saatiin me vielä runnottua meidän "pikku"pakettiauto parkkiin. Tosin eipä me kyllä maksettu parkkimaksuakaan... käteistä olis tarvinnut olla. Illalla myöhään, kun rantauduttiin kaupunkiin ja aamusta jo lähdettiin, niin ei ollut tuota pankkiautomaattia osunut kohdalle.

Bergen on tuomarimuutoksen tuomarimuutos näyttely. Alkujaa kessuilla piti olla tuomarina Benny Blidh. Aikataulujen ilmestyessä tuomariksi oli ilmoitettu Rita Reyniers ja paikan päälle päästessämme tuomarina olikin Ann-Christin Johansson.
Ilman kilpailua ei tarvinnut olla, kun kaikkiaan 12 kessua oli ilmoitettu, 7 urosta ja 6 narttua.

Kassulla valio luokassa oli kaksi kilpakumppania ilmoitettuna, joista toinen oli jäänyt pois. Hienosti Kassu voitti luokkansa saadeen Sa:n. Paras uros kehässä oli neljä vastustajaa, joista Kassu jätti taakseen kolme tullen PU2 saadeen vara-sertin ja vara-cacibin.

Aida jätti loput turkkistaan kehänlaidalle roskikseen... mitä sitä karvoilla tekee reissussa, vaan nehän voi tiputtaa juuri ennen näyttelyitä. Aidalla oli valio luokassa yksi kilpakumppani, josta Aida vei pidemmän korren ollen luokkavoittaja. Paras narttu kehässä oli kolme vastustajaa, joista kaksi jäi taakse eli Aidallekin tulokseksi PN2. Kehäsihteeri tuloksia lueteltaessa totesi Aidan kohdalla "I'm so sorry res-cert.....  Cacib!". Aida siis sai ensimmäisen cacibinsa.

Tulokset
W. Daucus Val Eri1 Sa Pu2 v-sert v-cacib
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn2 v-sert Cacib


Näyttelyn jälkeen meillä oli aikaa tutustua Bergeniin ja etsiä ruokapaikka, joka ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi. Aina  kun huomattiin tarpeeksi ajoissa ruokapaikka, niin oltiin eri puolella tietä tai sinne ei päässyt kääntymään juuri siltä tieltä, jossa oltiin ja Bergenissä ympäriheittäminen ei ole helpoimpia hommia.

Ruokapaikka loppujen lopulta löydettiin, kun kadulla käveleviltä kysyttiin hyvää ruokapaikkaa ja sen jälkeen jalan seikkaillen asuinalueen läpi... ostoskeskuksessa kun ei ollut kuin kahvila ja joku pikakiinalainen. Eihän meidän ruokailukaan ilman kommelluksia onnistunut... ruoka saatiin, syötävää oli ja nälkä tuli tyydytettyä. Tiskivuoro tosin meinasi napsahtaa, kun ks. paikassa ei sitten toiminut, kuin norjalaiset kortit ja edelleenkään ei ollut sitä käteistä (liian nälkäisenä ei tätä asiaa tajunnut varmistaa ennen syömistä)... tällä kertaa saatiin hyvät ohjeet ja löydettiin pankkiautomaatti helposti. Sirpa sentään ennätti nostamaan ennen Jaanaa kruununsa, kun Jaanan kohdalla automaatti sekosi ja rahat jäi saamati...
Sirpa lähti maksamaan ruokalaskun ja me Jaanan kanssa hakemaan autoa... voisiko ehkä miettiä mihin mennään, eikä lärpätellä terveisiä kotisuomeen. Jonkun matkaa talsittuamme viittoilin edellä menevän Jaanan perään, et nyt ehkä ollaan menossa jonnekin ihan muualle minne pitäis. No onneksi puhelimessa mapsi ja eikun jalankulkijana sitä käyttämään... oltiinhan me kävelty risteyksen ohi, mutta onneksi puhelimen kartalla löydettiin auto suhteellisen helposti.

Bergeniä oltiin pyöritty ennen ruokapaikan löytymistä sen verran ristiin rastiin, ettei oikein tiennyt mihin päin lähteä, kun maja paikkaan haluttiin. Navi päälle ja menoksi... no ehkä nuo navit ei ihan aina ymmärrä mistä voi ja kannattaa mennä... rinteen juurella hetken tuumattuamme ja katsottuamme, kun yksi volvo lähti mäkeä kiipeäpään edellä, et perään.... tästä sitten tulikin vitsi... ohjastaja Lahtonen löytää kapeimmat ja jyrkimmät mäet, mutta yhtään tunnelia ei oo matkalla!!! Mäen kaistalle pääsääntöisesti mahtui vain yksi auto ja mutkat oli vähintään 90 asteen kurveja plus että ykkösellä sai huudattaa, jotta kuormamme jaksoi nousta... onneksi kanssa autoilijat ymmärsi jäädä leveämpiin kohtiin odottamaan, kun kahelit suomalaiset kiipesi pakulla mäkeä.

Löydettiin ja selvittiin maja paikkaan asti ja nyt osasimme käyttää loivempaa mökille nousu tietä. Illalla jälleen vesisade muisti meitä ja ilta lenkillä saatiin oikein kunnon vesi räntä sateet niskaamme. Ilmeisesti päivän vuori nousut ja mutkat olivat olleet turhan jänniä, kun oli kengän pohja mennyt rikki ja senhän sitten huomasi vasta, kun villasukka alkoi kastumaan.

Sunnuntaina Bergenissä oli retkikunnan belgit vuorossa. Aamulla ei edes pidetty kiirettä ja lähdettiin näyttelypaikalle sotasuunnitelmalla, että tiputan Sirpan ja Jaanan koirineen purkupaikalle ja lähden etsimään parkkipaikkaa. Tosiaankin sain tiputtaa kyytiläiset ja etsiä parkkipaikkaa... joka löytyi lopulta kadunvarresta muutaman kunniakierroksen jälkeen.
Jottei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä Norjasta, niin menin ja ostin kengät ja ei mitkä tahansa kengät, kun ovat nimensä mukaisesi koiranulkoiluttaja kengät. Oli retkikunnallamme sentään näyttelytuloksiakin tuomisina, kun Mein Vito voitti Grotskut saaden No Mva ja C.I.B. tittelit nimensä eteen. Nuori tervu tyttö Valo esiintyi kauniista, mutta Benny ei ollut tarpeeksi sokea, kun vain Erin antoi luokka voitolla. Kehänlaidalla kun vitsailtiin Bennyn sukunimestä... Blidh -> Blind -> sokea.

Tällä kertaa löydettiin ruokapaikka helposti ja oli käteistäkin, niin jäi aikaa jopa maisemakuvaukselle.





Huomattiin matkamme varrella, myös lumivyöryn jäljet. Kuusipuut olivat kumossa kuin levinnyt hammastikkurasia ja vuoren ylärinteellä loput lumista tuli vetenä alaspäin.



Sunnuntai iltana päätettiin Sirpan ja koirien kanssa lähteä tutkimaan pääsisikö majapaikkamme vieressä olevan vesistön kiertämään. Pääsihän sen kiertämään, mutta loppumatka meni extremetreeniksi, kun autotietä pitkin saatiin tulla. Tie kiermurteli vuorenrinteen juurella ja aina ei pienarta ollut niin paljoa, että sinne olisi mahtunut koirien kanssa ja tiehän ei ollut mitenkään suora, vaan mutkitteli rinteen mukaan. Etenemis suunnitelma... Sirpa yhden koiran kanssa, kuikuili sopivan yli juoksu paikan toisen puolen leveämmälle kohdalle ja yli päästyään huusi, milloin on sopiva hetki rynnätä kessujen kanssa. Osan matkasta liikenteen tauotessa juostiin ajotietä pitkin, niin lujaa kuin jaloista pääsi seuraavalle levennykselle ja täytyy todeta, että Kassu ja Aida ovat hyviä vetokoiria, kun lujaa täytyy päästä.


Joku enkä jo onkin kiinnittänyt huomiota Viton nimen etuliitteeseen Mein. Jaanalla on tapana puhua Mein Vitosta eli Vito on myös retkikunnan kesken Mein Vito.

Maanantai aamuna koitti auton pakkaus ja seuraava siirtyminen. Tällä kertaa ei aamu valjennut aurinkoisena, vaan räntä sateisena ja maisema olikin harmaan valkoisena.


Seuraava etappi meillä oli Oslo ja vuoria uhaten päätettiin lähteä kokeilemaan vuoristotie vt 7 reittiä. Illalla yritettiin selvitellä mikä keli vuoristossa mahtaa olla ja onko vuoristotie ylipäätään auki. Kuulemma vuoristossa oli ollut huonoa keliä ja porukka vaan totes, et jos keli on riittävän huono, niin ne sulkee tien... et näillä tiedoilla siis matkaan.


Kivutessa rinteitä ylös alkoi keli muuttumaan entistä lumisemmaksi ja lisää satoi.


Tunneleilta ei vältytty, mutta että ympyrä vuoren sisässä... tämä tosin oli varmaan yksi hienoimmista tunneleista, kun muistelee niitä kaikkia joissa seikkailtiin... osissa keskeneräisissä oli vain roikalla seinään vedettyjä työvaloja valaistuksena.




Mein Vito ja Jaana Norjassa levähdyspaikalla.


Tietöitä tältäkin reitiltä löytyi, mutta huomattavasti vähemmän ja joutuisammin matka taittui, kun sai kokoajan edetä.... tosin mitä nopeutta???


Huipulla oli täysi talvi vielä... ainakin näin suomalaisen mittapuulla. Mittapuusta puheenollen... auratikut tai siis seipäät olivat rouhean kokoisia ja pituisia, kun pisimpien huippu keikkui 5-6 metrissä ja paikka paikkoin tikut olivat edelleen vallin peitossa. Paikkapaikoin ei tarvinnut suoraan sivulle päin katsella maisemia, kun oli vain useamman metrin korkuista lumivallia.





Aida ja Kassu ottivat vuorten ylityksen rennosti... On tuolla häkissä kaksi kessua... ne ovat vain sulloutuneena samaan takanurkkaan. Kassu vasemmalla ja Aida heti kyljessä kiinni ja Kassun tassua varmaan tyynynä käyttäen.


Oslossa välipysähdys ja samalla katsastettiin yksi uros. Tämän jälkeen alkoikin yömajan etsintä... n. 6 eri paikan kylttien mukaan mentiin. Osasta todettiin et ei jaksa lähteä etsimään, kun muutaman kilometrin kylttien perässä ajon jälkeen ei alkanut löytymään, toiset taas eivät olleet vielä auki (vai ovatko koskaan??). Ruotsin puolelle päästessä jopa löydettiin auki oleva paikka, mutta sekin oli täynnä (paitsi ne "leikkimökit", jotka olivat ainoita vapaana olevia koira kämppiä). Saatiin sentään vinkki pienen matkan päässä olevasta Victoria Gränshotellista. Siellä oli tilaa meille ja ei tarvinnut kauaa miettiä, kun ei hintakaan paha ollut, mihin seuraavana yönä kellahtaa.

Aamupalalla päätettiin, et pidetään tiistai vapaapäivänä ja touhutaan mitä touhutaan ja lähdetään vasta keskiviikkona etenemään kohti Arvikaa, jossa seuraavat treffit. Sopivasti hotellin lähellä oli ostoskeskus ja sinne tie vei... ihan tyhjinkäsin ei tarvinnut tulla, kun tuli vaate täydennystä tehtyä reissukasseihin ja koirille ruokaa/ herkkuja.

Iltapäivästä lähdettiin etsimään metsäistä lenkkimaastoa ja jonkin tapaista treenikenttää. 


Lenkkimaasto löydettiin ja heitettiinkin kohtuu hyvä metsälenkki... ja tulipahan metsälenkin aikana todettua, et Aidan valjaat on ihan liian väljät. Edessämme oli isompi oja mistä juuri ja juuri pääsi hyppäämään ihminen yli eli koiran pitäisi päästä leikiten. Aida se löi hanat kiinni ja ilmoitti, et hän EI TULE ja löi pakin päälle, niin että valjaat luiskahti pään yli. No siinä sitten oltiin kahdella puolen ojaa. Ojan yli meni myös niljakas puunrungoista kasailtu harva ajosiltarakennelma. Mitä tekee Aida... hetken steppaa steppaa ja toteaa, et tassujaan ei kastele, mutta onhan tuossa silta ja kahta puunrunkoa pitkin tasapainoillen tuli ylitse.... me muut tyydyttiin hyppäämään yli.
Lenkin päätteeksi otettiin vielä ryhmä kuva retkikuntamme nelijalkaisista.


Opastetaulu osasi kertoa, että lähistöllä olisi jalkapallo kenttä. Belkkarit pääsi treenaamaan ja kessut höntsäämään... risa jalkapallokin oli kentälle unohtunut, mutta ei Aida oikein ennättänyt pelailemaan, kun kaikkea muuta hössötettävää oli.


Keskiviikko aamuna koitti reilu tunnin siirtymä Arvikaan. Siellä ensimmäisenä menimme paikallisen koiraseuran treenikentälle, jonne oli treffit sovittuna. Kassu ja Aida pääsivät ajankuluksi muita odotellessa hieman höntsäämään aksa kentälle. Aida pääsi pujottelemaan kepit ja rengas hypättiin sekä muutama muu este.
Kun belgi porukka oli saapunut paikalle pääsi Aida ja Kassu oikein hommiin, kun saivat tulla tallaamaan esineruudun.
Kessut eivät päässeet esineitä etsimään, mutta belkkarit sen sijaan saivat etsiä ja Valo oman vuoronsa jälkeen maastoutui tyytyväisenä heinikkoon natustamaan palloaan. Pääsi Kassu sentään vielä lopuksi tekemään pätkän aksarataa.


Aamu treenien jälkeen kelpasi saapua seuraavan yön majapaikkaan Ingestrands campingiin. Keskiviikko sitten olikin huoltopäivä, kun kessut pääsivät harjaukseen mökin terassilla auringon paisteessa ja kuraantuneet treenivaatteet pääsivät konepesuun.



Jäi meillä sentään rentoutumis aikaakin. Aida käpertyi Sirpan jalkoihin nukkumaan iltapäivä uniaan, kun me luettiin kirjaa ja nassutettiin lakuja.


Iltapäivästä meille menasi tulla mökkivieraita, kun sorsa pariskunta tuli vierailemaan. Aikaisemmin he saivat kuivahtaneen leivän kannikan, mutta nyt ei ollut mitään annettavaa ja siitäkös rouva sorsa otti nokkiinsa.
Illemmasta me lähdimme vieraisille, kun meidät oli kutsuttu syömään ja kyllä kelpasi seurustella ja natustella. Samalla nostettiin maljat Mein Viton uusille titteleille ja Jaana sai retkikunnalta pilkesilmäkulmassa ostetun Champion paidan... jo oli tämänkin paidan ostaminen haasteellista... Jaana huinii pitkin kauppaa ties missä, mutta juuri kun ollaan paidan kanssa lähdössä kassalle, niin eikös Jaana pölähdä paikalle... Sirpa pakeni paidan kanssa takavasemmalle ja minä jäin tulpaksi jonnin joutavia selittämään.


Aamulla jälleen kamat kasaan ja tienpäälle. Kierrettiin kuitenkin vielä treenikentän kautta ja kessut pääsivät aksakentälle höntsäilemään. Tällä kertaa Aida kipitti puominkin, kun Kassun perässä meni.


Göteborissa teimme välipysähdyksen ja nähtiin samalla telttakylä metsikössä.
Pysähdyttyämme todettiin et tuossapa mukava metsikkö. Tosin melkein heti tuli jonkun teltan "etupiha" kuivumassa olevien pyykkien kera vastaan... no jaa jospa kierretään heinikosta, kun kaikki polut tuntuivat menevän teltan suu aukolle.

Torstai illaksi saavuimme Tanskaan ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme mennä sillan kautta.




Ajattelimme kokeilla kepillä jäätä ja karauttaa suoraan majapaikkaan Tempelkrogens Familiecampingiin. Meillähän oli yöpyminen varattu perjantaista sunnuntaihin, mutta saimme jo torstai iltana huoneistomme. Huoneistomme oli toisessa kerroksessa ja tilasta ei ollut puutetta, kun kaksi maakuuhuonetta ison keittiö olohuoneen kera. Aluksi Aida vähän epäili ylös meno rappusia, mutta omaa tahtiaan perässä tuli reippaasti.


Lenkkipolkumme varressa oli hevoset tarhassaan ja oli siellä joukossa yksi pikku varsakin.


Perjantai aamuna lähdettiin katsastamaan lenkkimaastoja, jotka olivat mahtavat. Ja jälleen niin totutusti saatiin reipas vesikuuro niskaamme... ei auttanut edes ehjät kengät, kun vesi valui punttia pitkin kenkään.
Yritettiin ottaa ryhmärämä kuvaa lenkiltä, kun nelikko tassutteli rintarinnan edellä, mutta eihän ne enään voineet, kun kamera oli esillä.

Kassu, Aida ja Valo

Eikä kyllä retkikuntamme ollut kuvauksellisessa kuosissa muutenkaan, kun taluttajia myöden porukka muistutti uitettua koiraa.


Mein Vito, Aida, Valo ja Kassu

Perjantai kun oli taas vapaa päivä, niin lähdettiin kaupunki kierrokselle Holbækiin. Tällä kertaa pankkiautomaatti löytyi helposti ja ruokakaakin saatiin... mitä nyt ensimmäinen paikka johon yritettiin, niin oli vielä kiinni.



Kaupunki kierroksen jälkeen Aida oli ihan sitä mieltä, et voitais mennä jo sisälle. Tosin kauaa Aida ei ennättänyt luitaan hautomaan sängyssä, kun ensiksi oli harjaus tuokio ja sen jälkeen lähdettiin heittämään iltalenkki, joka tällä kertaa oli hieman lyhyempi, kun aamusta jo oltiin tassuteltu vajaa 10000 askeleen lenkki.


Illalla laitettiin pöytä koreaksi, kun kaupunki kierroksemme aikana oli pöydälle ilmestynyt punaviinipullo korvaukseksi aamupäivästä rampanneiden wlan yhteyden huoltajien tähden. Päivällä ISO "hamppari annos" ja illalla juustoa, viinirypäleitä yms. lisukkeita, niin kelpasi pötkähtää pötsinsä viereen maate ja kaapata Aida kainaloon... Kassulla ei ollut sänkyyn asiaa, kun Aida omi sängyn itselleen, joten Kassu sai tyytyä lattialla istuen rapsutuksiin.


Lauantai aamuna koitti näyttelypäivänaamu ja koko retkikuntamme sai valmistautua päivään, kun kaikki neljä tassuttelijaa pääsi kehään pyörähtämään. Vihdoin kun löydettiin kehä, niin saatiin kuin saatiinkin kehän lähettyville vielä telttakin pystytettyä, joka oli kyllä poikaa, kun aina välillä taivaalta ripsi vettä.
Belkkarit aloittivat kehä pyörähdykset ja Mein Vitolle Pu2 sija vara-sertin ja vara-cacibin kera. Valo jatkoi tasaista linjaansa ja Eri luokka voitolla.
Kessuissa oli taas kilpailua, kun 17 ilmoitettua ja tuomarikin oli pysynyt ilmoitettuna Jens Utke Ramsingina. Kassulla oli kaksi kilpakumppania valioluokassa ja valioluokan kesken ratkottiin myös Pu sijat, kun muissa luokissa ei oltu Sa:ta jaettu. Kassu jäi luokassaan toiseksi ja täten tuli Pu2 sijalle saaden vara-Cacibin ja SERTIN, joten herran nimen eteen saa liittää Tanskan sekä pohjoismaiden valionarvon. Aidalla oli myös kaksi kilpakumppania valioluokassa. Aida vei pisimmän korren valioissa, mutta jäi Pn kehässä kolmanneksi saaden vara-sertin.

Tulokset
W. Daucus Val Eri2 Sa Pu2 Sert vcacib -> DK & Nord Mva
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn3 vsert

Kehän jälkeen, kun sää ei suosinut niin lyötiin teltan ovet säppiin ja todettiin, et odotelkoon siinä huomista päivää ja lähdettiin maja paikkaamme. Hyvissä ajoin kun pääsimme näyttelystä lähtemään, niin nyt oli aikaa taas tuhlattavana. 
Ensitöiksemme lähdettiin Sirpan, Valon, Aidan ja Kassun voimin lenkille. Kolmikolla oli vauhti tapissa, kun pääsivät peltojen keskelle irroittelemaan. Välillä harmaa kessupallo pyörähti ojanpenkalta, kun ruskea ohjus syöksyi ohi. Harmaan karvapallon päästessä takaisin jaloilleen oli jo vastaisku vauhdissa ja harmaapallo syöksyi kohti ruskeaa ohjusta. Tähtiensodan tiimellyksessä meinasi olla kaksi jalkaisetkin vaarassa tupsahtaa ojanpohjalle, sen verran vauhdikasta oli meno.


Ja kun oikein juoksee, niin kyllähän kunnon taistelusoturin pitää tankata ja voi että tanskalainen ruoho olikin hyvää laidunnettavaa.



Lenkin jälkeen olikin aikaa rentoutua ja Aida otti tilaisuudesta kaiken irti ja uinui tyytyväisenä sängyn reunalla. Kassu sen sijaan sai jälleen lattia tasosta seurailla, kun alettiin laittamaan seuraavan aamun lähtöä varten tavaroita kasaan.


Sunnuntai aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten oli luvassa ihan hieno näyttelysää reissun viimeiselle näyttelypäivälle.


Teltta oli pysynyt paikoillaan ja päivän sää näytti lupaavalta, että saadaan se myös kuivana laittaa kasaan.
Kessut aloittivat heti kymmeneltä kehässään ja tuomarina oli Peter Machetanz, jolle oli ilmoitettu 14 kessua.
Onneksi oltiin kärkyllä kehän reunalla, kun junnujen jälkeen ollut nuorten luokan koira ei ollutkaan paikalla. Kassulla oli samat kilpakumppanit vastassa, kuin lauantaina. Kassu oli tapansa mukaisesti toisena näyttelypäivänä liekeissä ja se ilmeisesti myös välittyi tuomarille, kun ei ollut epäselvyyttä kuka vie luokkavoiton nimiinsä. Kassulle siis luokka voitto valioista. Pu kehässä oli kaksi vastustajaa, joista toinen oli suomalais syntyinen myös. Myös Pu kehässä Kassu liiteli varmoin askelin voitoon ja sai menolipun Rop kehään.
Aidalla sen sijaan piti olla kolme kilpakumppania, mutta yksi oli jättänyt väliin. Aidalla sentään oli hieman vaihtunut kilpakumppanit. Aidakin oli vireessä ja juoksi niin iloisesti hymyillen itsensä luokkavoitoon. Tällä kertaa parasnarttu kehässä oli kolme kilpakumppania ja hieman tuomari joutui miettimään, mutta hienosti karvansa tiputtanut Aida nousi korkeimmalle sijalle ja sai toisen Cacibinsa ja SERTIN, joten nyt saa Aidankin nimen eteen liittää Tanskan valion.
Sirpa sai tulla avustamaan Rop kehään ja pääsi Aidan ohjaksiin. Aida esiintyi niin kauan hienosti, kun sai perässä tulla, mutta kun olisi yksin tarvinnut mennä edestakaisin, niin pois meno oli taakse päin vilkuilua... Kassu sen sijaan löysi maailman ihanimman käryn maasta ja nenä ei meinannut irrota maasta ollenkaan, kun olisi tarvinnut lähteä edestakaisin juoksemaan... no saatiin se sentään irti ja päästiin juoksemaan. Kassu vei pidemmän korren Rop kehässä.

Tulokset
W. Daucus Val Eri1 Sa Pu1 Cacib Rop
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn1 Sert Cacib -> DK Mva


Sunnuntai oli belgeille sileä päivä, kun Mein Vito sekä Valo saivat Erit ja Valo jälleen luokka voitolla. Valo piti tasaisen tasonsa koko reissun ajan.

Näyttelyn jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle ja tavoitteena päästä jonkin matkaa Ruotsin puolelle. Tulimme jälleen sillan kautta ja tällä kertaa oli kirkas sää, niin näki hyvin tunnellista ulos tullessa sillan toiseen päähän.


Puolitoista tuntia ajettiin kohti Tukholmaa, kunnes löydettiin sopiva majapaikka yöksi. Jälleen kerran kessut ja Valo saivat majoittua samassa huoneessa... no hieman leveämpiä sänkyjä voisivat tehdä yhdenhengen vuoteista... tulee parisängyssäkin jo ahdasta, kun toisella puolella raajojaan ojentelee kessu ja toisella puolella belgi... ja Kassu sai taas tyytyä lattia paikkaan, kun nyt oli jo kaksi akkaa ilmoittamassa, et pois meidän sängystä.

Maanantai aamun lenkin varrelta löydettiin tulppaanipenkki joka oli täydessä kukassaan, joten eikun ryhmä kuvaa ottamaan. 
Maanantai muuten menikin ajaessa, kun tavoitteena oli ennättää iltalaivaan, jotta oltaisiin tiistai aamuksi suomen puolella.


Ennätettiin laivaan, vaikkakin suunniteltu lenkki jäi tekemättä sataman liepeillä, kun tukholmaa lähestyessä jäätiin ruuhkaan joka suureksi osaksi johtui muutamasta rikkoutuneesta ajoneuvosta ja taisi jossain moottoritien ulosmeno tielläkin olla onnettomuus. Onneksi viimeisellä pysähdyksellä oltiin tehty pitkä lenkki lampaiden laitumella, jossa kulki oikein ulkoilu reittejä penkkeineen.


Tiistai aamuna olikin tohinaa. Auton tankkaus ja koirien ulkoilutus Turussa. Kotiin kun päästiin niin kamat purkuun ja uudelleen Aidan tavarat paukkaukseen. Oltiin sovittu Aidan kotiutumisesta, jotta Ulla ja Esa tulevat työmatkaltani hakemaan ja käydään vielä kahveilla ennen, kuin tarvitsi kiitää töihin.

Reissun jälkeen ei juurikaan ennättänyt happea haukkaamaan ja Kassukin joutui viihdyttäjä puuhiin, kun Kultsu Marttaa sai kahden päivän ajan juoksuttaa työpäivän ajan.


Ensi kohtaamisella Kassun kanssa Martta ilmoitti, et mun huusholli ja mun säännöt. Hyvin pian oli yhteinen sävel löytynyt ja Martta sai vauhdikkaan juoksuttajan, jonka perässä taapertaa.
Täytyi Kassun myös esitellä temppujaan Martalle, kun grillin katon päällä tasapainoili.



Jottei ihan ennätä unohtamaan mitä näyttelyt ovat, niin heti lauantaina oli suuntana Tampere Kv... tiedä minkä mielenhäiriön olin kokenut, kun olin Kassun sinne ilmoittanut. Lauantai aamuna 7.15 Mikan ja Leilan pihaan laskeutuessa oli totaali näyttely plääh fiilis.
No kyllä se mieli kirkastui, kun matkanajan turistiin Mikan kanssa. Mika ennätti Helioksen kanssa pyörähtämään ennen kessuja kehässä ja kehänlaidalla pyörähtäessä oli Helioksella plakkarissa Pu1 sija ja menestyksestä pölähtänyt omistaja. Myöhemmin kessu kehän reunalle tuotiin uutisia myös Ropista.
Kessu kehälle Waatalaisia oli kerääntyneenä neljä kappaletta, kun paikalla Kassun lisäksi oli Siru (W. Hibiscus), Gitta (W. Gentiana) ja Manna (W. Fumana).
Kassu tuli valioiden neljänneksi ja lopulta jäi juuri ja juuri pu sijojen ulkopuolelle (PU5).
Siru sai Eh:n kun on 9 kk ja näyttää myös siltä......
Gitta voitti avoimen luokan ja Mannalle valioluokassa nelos sija. Paras narttu kehään pääsin Gitan kanssa ja Gitan mopo lähti todenteolla käyntiin, kun hieman ruotsin tuliais nameja heilutteli nenän edessä. Lopulta Gitta kiilasi itsensä Pn4 sijalle ja Manna jäi juuri ja juuri Pn sijojen ulkopuolelle. Kasvattaja ryhmä sai Kp:n
Pitkä päivä silti oli tiedossa, kun Helios odotteli ryhmä kehiä. Minäkin vielä jouduin kiskomaan jakun niskaani, kun partis ryhmään pääsin kokooma kehän verran esittemään Helioksen vallatonta veljeä.