Siirry pääsisältöön

Tekstit

Alku kesän huumaa

Toukokuussa vietettiin synttäreitä koko vuoden edestä, kun Ransu aloitti 10. päivä 1-vuotis synttäreillä, Natku jatkoi 14. päivä 5-vuotis synttäreillä ja Sulo heti perään 15. päivä 10-vuotis synttäreillä. Täällä ei suotta synttäreiden vietolle tuhlata aikaa, kun yhdellä kertaa voi viettää kaikkien synttärit. Ransu pääsi kesäkuun alussa, Natkun paikalla, hieman aksailemaan FPukon kentällä. Pieni mies oli oikein pätevä. Ei huomannut lainkaan, ettei herra ollut aiemmin käynyt kentällä, niin iloisesti mennä tohelsi tutustuen uusiin esteisiin. Kesäkuussa Ransu pääsi hooppailemaan, kun Natkun siivellä pääsi treeneihin mukaan. Pikkumies on alkanut oikein päteväksi harrastuskoiran aluksi. Jälleen mentiin kuin oltaisiin aina käyty. Tosin onhan Mariannen hallin odotustila Ransulle harvinaisen tuttu, kun vuoden päivät on saanut kulkea Natkun mukana hooppers treeneissä, mutta odottelu häkkiä pidemmälle juuri ei ole päässyt. Oikein kivon kun treenaa, niin välillä on hyvä pötkähtää kaverin kanssa se
Uusimmat tekstit

Toukokuun hullutpäivät vol2

Maanantai heti startattiin aksa treeneillä, kun alkoi meidän kesätreenit. Hyvän fiiliksen treenit, vaikka ohjaajalla oli jälleen kaksi vasenta kättä ja jalkaa matkassa. Kisoissa kiusanneet kontaktit eivät kiusanneet treeneissä. Pari huikean hienoa puomia ja keinua... lähti hienosti hakeutumaan keinulle ja täysin itsenäisesti loppuun asti, jonka jälkeen irtoaminen putkeen. Voi kun saisi samanlaiset suoritukset kisoissa aikaiseksi. Torstaina suunnattiin Turkuun helatorstain ryhmänäyttelyyn. Tuomarina, muutoksen jälkeen, Ruotsista Åsa Fröding Andersson ja kessuja 5kpl.  Aamulla en olisi uskonut, jos oltaisiin sanottu miten päivä menee. Tosin heti porteilla poikien näyttelyyn pääsy meinattiin estää innokkaan rokotusten tarkastajan toimesta, joka alkoi tarmokkaasti hihkumaan ettei saada mennä näyttelyalueelle, kun koirilla ei ole microsiruja. Siru ongelmaan löytyi yksinkertaisen helppo ratkaisu - laitetaan sirunlukija sirunluku moodiin, niin johan alkoi masiina piipittämän sirun merkiksi ja

Toukokuun hullutpäivät vol1

Huhtikuussa sentään lepäiltiin laakereilla muutama viikko, kun vakiotreenejä loppui, osa oli tauolla ja ulkonakaan ei oikein päässyt takatalven vuoksi treenaamaan. Kuukausi kun vaihtui, alettiin laittamaan tassua toisen eteen. Vapun päivänä suunnattiin Lahden Vappu ryhmänäyttelyyn. Kessuja oli ilmoitettuna 11kpl ja tuomarina Paavo Mattila. Ransu pääsi heti ekassa erässä korkkaamaan kehät, kun veljensä Uten kanssa marssivat juniori luokkaan. Pienoisena yllätyksenä, oriponi loikkien saattelemana, Ransu nappasi luokkavoiton sa:lla ja saaden juniori sertin. Kun tuo juniori luokan voitto ei riittävästi hämmästyttänyt, niin oriponi nappasi vielä voiton paras uros kehässä saaden myös ensimmäisen sertinsä. Lopulta Ransu oli vsp-juniori ja vsp, kun sisko Lumi nappasi ropit. Tulokseksi saatiin Eri Sa junior-Sert, Pu1, Sert Vsp-junior ja Vsp Bärchen Schwarzer Diamant & Bärchen Smaragd Kuva Silja Beierschoder B. Silbernet Kees, B. Schwarzer Diamant, B. Smaragd Kuva Silja Beirschoder Heti torst

Yrittänyttä ei laiteta...

Yrittänyttä ei laiteta - vai miten se sanonta menikään? Maaliskuun puolessa välissä oli Koirakerho Tassujen vuosikokous, jossa perinteisesti palkitaan myös vuoden koirat. Kolmatta vuotta peräkkäin sain tuoda Vuoden Näyttelykoira pokaalin kotiin, kun Natku otti toisen peräkkäisen kiinnityksen pokaaliin. Yllätykset eivät tähän loppuneet, kun yllätyksekseni Natku pokkasi myös Vuoden Agilitykoira voiton. Alkujaan lähdin vain hakemaan puruluuta agility kisauran aloittamisesta ja tuikkukippoa Fi Mva arvon saavuttamisesta. Suomen Keeshond yhdistyksen vuoden agilitykessu kisassa tulimme toiselle sijalle. Aina kannattaa ilmoittaa tuloksia, vaikka ne mitättömiltä tuntuisivatkin. Hierottava ollaan ennätetty olemaan, kun Outi pistäytyi kopeloimaan poikia. Vaikka ollaan Natkun kanssa kovin treenattu, kisattu ja liukasteltu, niin ei oltu saatu jumeja aikaiseksi. Ransu pääsi myös kopeloitavaksi olemattomilla lihaksillaan. Alun häsläämisen jälkeen "pikku"mies rauhoittui siinä määrin, että Ou

Aurinko energiaa

Aamun aurinko sarasti metsän takaa ja lupasi hienoa päivää. Kun oli sisä hommat tehtynä, päätti luontoäiti vetää verhot kiinni ja samalla verhojen taakse jäi aurinko. Sentään iltapäivän puolella alkoi verhot rakoilla ja lopulta tuli oikein hieno aurinkoinen keli. Keli oli sen verran hieno, ettei mitenkään päin voinut olla lähtemättä poikien kanssa kävelemään, vaikka piha hommat olisivat odottaneet tekijäänsä. Pieni mutka vain matkaan tuli, kun kameroita ei ollut aikoihin ulkoilutettu ja molemmista akut melkein tyhjät. Hetken aikaa kamera piuhan jatkoja ja vieressä kärsimättömästi odottaen, saatiin akkuun sen verran latausta, että pääsi kamera kaveriksi lenkkeilemään. Tasatahtia takajalat pomppaa ylös, loikkaa eteen ja nuuhkaise piennarta. Kevät on parasta aikaa, kun hiekkatie alkaa sulamaan ja koirat pääsevät täysillä päästelemään, ilman että täytyy pelätä liukastumisia. Rapa toki lentää ja talo muistuttaa hiekkalaatikkoa rapaisten kavereiden jäljiltä, mutta koirilla on lystiä.

Agility hienon herkkä laji

Ei kovin suurta tai pientä tarvitse olla, kun se vitonen räpsähtää tilille. Nollat ovat lipsuneet hienon hienosti millien päästä.  Maaliskuun alussa 3.3. käytiin Liedossa kokeilemassa kakkos luokan hyppyratoja kahden startin verran. Ensimmäinen rata meni sähellykseksi, emmekä edelleenkään löytäneet takaa poispäin käännöstä oikealle päin, joka jäi helmikuussa Lohjalle loistavaan suoritukseen. Helmikuun Lohjan kisojen jälkeen ei olla osattu takaa poispäin käännöstä oikealle agilityssä tai hoopersissa, vasemmalle se kyllä onnistuu. Fyssarilla ollaan myös ennätetty käymään puhtain paperein ja muissa kääntävissä ei ole puoli eroja. Toisella radalla kolmanneksi viimeiselle esteelle puhtain paperein, kunnes muutama milli liian vähän koiran ja riman välissä toi riman alas.  Kuvassa rima on vielä hienosti kannattimillaan, mutta sekunnin sadasosassa se pyörikin jo pitkin keinonurmea. Kuvaaja Susanna Raulio Maaliskuun 9 lähdettiin jahtaamaan kolmatta ykkösten agirata nollaa Lohjalle. Todelliseksi

AGI-H1 meriitti

Me ei tuomareita ja soft esteitä pelätä. Helmikuun ainoat kisat käytiin pyörähtämässä Lohjalla Kivihalmeen radoilla. Odotukset eivät olleet korkealla jo senkään takia, kun joku on ihan hedelmäpelinä lumipenkkojen huumaavista tuoksuista, joita koirahallien ympäristöstä löytyy. Ja mehän ei vaatimattomilla tavoitteilla kisata. Jälleen oli hakusessa hyppy meriitti ja agi radoilta oiva. Melkein pääsimme tavoitteeseemme tällä kertaa, kun kisat aloittaneelta hyppy radalta napattiin se hyppy ratojen kuudes nolla ja sitä myöden AGI-H1 meriitti luokka voitolla (helppo olla voittaja, kun on ainut kisaaja). Loput radat olivatkin agility ratoja, joista ensimmäisellä muutaman pelastuksen saattelemana pääsimme puhtain paperein maaliin ja saatiin jälleen tavoitetta täytettyä yhdellä nolla tuloksella luokka voiton kera (tällä kertaa sentään oli jo kilpakumppaneita).  Jackpot yhtä nollaa vailla, kun lähdimme viimeiselle radalla. Ei vain ohjaajan töppönen tahtonut kulkea, kun puoli hallia sai painella se