Lehtirannan Wolflimit

Syksy on ollut vauhdikas ja loppu vuosi meni hujahti huomaamatta ohitse. Kihniö Mänttä reissusta ennätettiin arkipäivät toipumaan , kun taas jo lastattiin autoa ja lähdettiin reissuun. Tällä kertaa Siljan kanssa otettiin suunnaksi Viro.  Viron reissu ei tuloksillaan kimaltele, vaikkakin molempina päivinä Ransu sai nuorten luokassa erinomaisen, mutta tällä kertaa esittäjä ei ollut tuomareiden mieleen. Ensimmäisenä päivänä sai haukut, kun "yli esittää" koiraa.... kyykkyyn meneminen ja se että yrittää koiran saada käyttäytymään nätisti kehässä ja katsomaan suoraan seistessä oli yli esittämistä (tähän sopisi silmiään pyörittelevä emoji). Toisena päivänä samalla esittämisellä olisi pitänyt enemmän yrittää esittää koiraa.... En sano mitään. Ransu näyttely paikalla Reissu muuten oli riemukas, jos jätetään se lauantai illan ukkosmyrsky pois laskuista. Hotellille päästessä lähdettiin lenkittämään koirat, niin eikö ensiksi Bertram astu johonkin kasvin piikkiin tai vastaavaan ja ala ont...

Yrittänyttä ei laiteta - vai miten se sanonta menikään? Maaliskuun puolessa välissä oli Koirakerho Tassujen vuosikokous, jossa perinteisesti palkitaan myös vuoden koirat. Kolmatta vuotta peräkkäin sain tuoda Vuoden Näyttelykoira pokaalin kotiin, kun Natku otti toisen peräkkäisen kiinnityksen pokaaliin. Yllätykset eivät tähän loppuneet, kun yllätyksekseni Natku pokkasi myös Vuoden Agilitykoira voiton. Alkujaan lähdin vain hakemaan puruluuta agility kisauran aloittamisesta ja tuikkukippoa Fi Mva arvon saavuttamisesta. Suomen Keeshond yhdistyksen vuoden agilitykessu kisassa tulimme toiselle sijalle. Aina kannattaa ilmoittaa tuloksia, vaikka ne mitättömiltä tuntuisivatkin. Hierottava ollaan ennätetty olemaan, kun Outi pistäytyi kopeloimaan poikia. Vaikka ollaan Natkun kanssa kovin treenattu, kisattu ja liukasteltu, niin ei oltu saatu jumeja aikaiseksi. Ransu pääsi myös kopeloitavaksi olemattomilla lihaksillaan. Alun häsläämisen jälkeen "pikku"mies rauhoittui siinä määrin, että Ou...

Helmikuun loppu ja maaliskuun alku meni Kassun taistelu haavoja parannellessa. Hieman jouduttiin painimaan haavojen paranemisen kanssa, mutta kun löydettiin oikea coktail puhdistukseen, alkoi paraneminen huikealla vauhdilla edistymään. Kaikkiaan kolme viikkoa saatiin antibiootteja puputella aamuin illoin ja kolmannella viikolla alettiin hiljalleen harventamaan vuorokauden puhditus kertoja. Parhaimmillaan haavoja puhdistettiin neljä kertaa vuorokaudessa. Kassua ja Natkua ei varmasti haitannut, ettei tarvinnut olla päivisin tarhassa, kun pääsivät Forssaan mukaan ja Immun luokse päivähoitoon kolmen viikon ajan, kun haavoja puhdistettiin. Nyt ei enään Kassusta huomaa, että oltaisiin joku välikohtaus koettu ja karvakin on hienosti alkanut kasvamaan haavakohtiin. Natku episodista eniten otti itseensä. Yksinään mennään suhteellisen ok, mutta Kassun ollessa mukana, tupataan pitämään mökää vastaan tulijoille. Heti kuun alku puoliskolla käytiin kimppa treenaamassa agilityä, jonka päätteeksi...

Ei mennyt meidän perjantai ihan niin kuin suunniteltiin. Loppu iltapäivästä kun vihdoin sade loppui ja oli vielä valoisaa, niin päätettiin lähteä metsä lenkille Kassun ja Natkun kanssa. Yleensä lenkkeillään pellolla, mutta tuulisen sään vuoksi suunnattiin metsään tällä kertaa. Lenkissä oltiin jo yli puolen välin, kun saman kylän rotikka sattui metsäpolulla vastaan ja ei niin mukavissa merkeissä kohtaaminen sujunut. Meillä pojat remmissä ja rotikka vapaana. Ei pojilla paljoa muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin haukkua, kun rotikka ryntäsi kohti. Yleensä itse olen irtokoirien kanssa monot tanassa valmiina monottamaan pois iholta, mutta tällä kertaa myöhästyin sekunnin, kun yritin suojata Natkua ja tämänjohdosta Kassu jäi tulilinjalle. Suoraan Kassun vasempaan lapaan rotikka päätti tintata hampaansa kiinni, mutta päästi yhtä nopeaan irti, kun sai mojovan tällin kankulleen. Tämän jälkeen olikin edessä Jenni vs. Rotikka paini, jonka kyllä rotikka armotta hävisi, kun Pikkumyyn kiukulla roiku...

Viikko sitten vietettiin jännittäviä aikoja. Ihan ensimmäiseksi lauantaina pakattiin Kassu ja Kide (W. Cladina) autoon ja lähdettiin Terhin kanssa ajelemaan kohti venyttely kurssia. Kassun riemulla ei ollut rajoja, kun vielä hänen rakas tyttöystävä Raksu saapui paikalle.  Puolitoista tuntinen venyttely kurssi oli kyllä mielenkiintoinen ja kun pääsi heti livenä kokeilemaan omalla koiralla. Loppujen lopulta liikkeet oli melko tuttuja meille dobo ajoilta, mutta nyt on kirjalliset ohjeet joiden avulla on huono muistisenkin helppo kotona venytellä oikea oppisesti. Varokaa vaan.... kyl kohta jalka lentää, kun oikein persaus lihasta venytetään. Ihan ei pystynyt koko venyttely kurssia olemaan erossa puhelimesta. Aina välillä oli pakko vilkuilla joko joko joko olisi tullut tietoa.... Kassun lapsoset Meri (Iso Karhu Gerd) ja Patu (Iso Karhu Gert) olivat ihka ensimmäisessä näyttelyssään suuressa kylässä Helsingissä. Hienosti oli lapsosilla mennyt pikkupentu luokassa. Patu nappasi luo...