Lehtirannan Wolflimit

Syksy on ollut vauhdikas ja loppu vuosi meni hujahti huomaamatta ohitse. Kihniö Mänttä reissusta ennätettiin arkipäivät toipumaan , kun taas jo lastattiin autoa ja lähdettiin reissuun. Tällä kertaa Siljan kanssa otettiin suunnaksi Viro.  Viron reissu ei tuloksillaan kimaltele, vaikkakin molempina päivinä Ransu sai nuorten luokassa erinomaisen, mutta tällä kertaa esittäjä ei ollut tuomareiden mieleen. Ensimmäisenä päivänä sai haukut, kun "yli esittää" koiraa.... kyykkyyn meneminen ja se että yrittää koiran saada käyttäytymään nätisti kehässä ja katsomaan suoraan seistessä oli yli esittämistä (tähän sopisi silmiään pyörittelevä emoji). Toisena päivänä samalla esittämisellä olisi pitänyt enemmän yrittää esittää koiraa.... En sano mitään. Ransu näyttely paikalla Reissu muuten oli riemukas, jos jätetään se lauantai illan ukkosmyrsky pois laskuista. Hotellille päästessä lähdettiin lenkittämään koirat, niin eikö ensiksi Bertram astu johonkin kasvin piikkiin tai vastaavaan ja ala ont...

Vaikka lomat lusittiin ja palattiin arkeen, niin meiltä ei tekeminen loppunut. Loman viimeisinä päivinä vielä ennätettiin samoilemaan metsässä sieniä etsien. Ensi vuonna sitten onkin suppeammat sienimaastot, kun osa meidän luotto paikoista päätettiin hakata puista paljaaksi. Ransu pääsi myös hieman aksailemaan Natkun treeni porukoihin. Välillä jopa pikkumies leiskauttelee oikean agility koiran elkeitä. Ja jottei ihan amatööri hommiks menis, niin pääsi Ransu tuuraajan paikalle Marko Kivihalmeen koulutukseen myös, jossa pikkumies oikein loisti.... kunhan ensiksi saatiin V8 hyrisemään ja kaasu pohjaan helteisessä säässä. Kuun vaihteessa käytiin palluuttamassa uusia pikkukarhuja Siljan luona. Vallan hurmaavat sisarukset. Kuva: Silja B. Kuukausi kun elokuuksi vaihtui, koitti aika iloisen perhetapahtuman, kun Natkun jälkikasvu Waatan S-pentue näki päivänvalon 1.8. Natku voi itseään tituleerata kahden komean pojan ja kolmen kauniin tyttären isäksi. Kuva: Milja L. Elokuun puolenvälin jälkeen a...

Huhtikuun puolen välin jälkeen koitti pitkään suunniteltu ja odotettu retki. Torstai aamusta alkaen oli tohinaa, kun valmisteli koti hommat ja viimeisteli tavarat. Kun kaikki oltiin saatu pakattua omien ja Kassun tavaroiden osalta, niin alkoi ensimmäisen reissukaverin odottaminen. Aida tuli jälleen ilahduttamaan Kassua reissukaveriksi. Aida tosin ei ollut ihan otettu, kun joutui Kassun palvonnan kohteeksi.... ja ennätti Aida karkaamaakin, sillä välin kun kotiväen kans kahviteltiin... herrasmiehenä Kassu oli avustanut Aidan karkumatkaa ja kaivanut montun portin ali. Aida sentään oli jäänyt oman auton viereen odottelemaan, eikä karannut sen kauemmaksi. Illan edellä saapui loppu seurue, kun Sirpa & Valo ja Jaana & Mein Vito saapuivat noutamaan retkikunnan viimeisiä jäseniä.  Sää ei suinkaan suosinut retkemme alkua, kun myrskyä oltiin merelle luvattu ja sade riepotteli Turun satamaa meidän sinne saapuessa. Laivalla maittavat ruuat nauttimaan ja sen jälkeen saikin jo ...