Lehtirannan Wolflimit

Ihan ensimmäisenä täytyy laittaa muistiin Impun karvanpudotus... Viime vuosi on helppo muistaa, kun karvat pölisi juuri ennen, kuin mentiin Kassu hakemaan kotiin. Tänäkin vuonna "keritsiminen" tapahtui viikkoa ennen, kuin 16.11 koitti. Kyllä Imppu alkaa olemaan samanlainen pakkasilmaisin, kuin Pappa oli. Pari viikkoa karvaamisesta ja ensimmäiset vuorokauden ympäri kestävät pakkaset saapuivat. Palataampa itse otsikkoon. Se mikä menneestä viikosta niin hyvän tekee. Pitkästä aikaa päästiin jäljestämään. Vihdoin ja viimein me saimme niitä peuransorkkia, oli aikaa tehdä jälki ja ajaa se, säät suosivat. Itse jälkihän oli yhtä koohotusta pitkän tauon jälkeen. Näin jälkeen päin, kun miettii niin olis tarvinnut tehdä lyhyt tarkkuus jälki ja vasta siitä lähteä ajamaan itse jälki. Kassu nimittäin ei oikein tahtonut keskittyä jälkeen ja koohotuksen lisääntyessä sättääminen ja säntäily jäljellä lisääntyi. Radikaalisti otin pari kertaa jäljellä Kassun lyhyellä liinalle ja rauhoittel...

Syyskuu aloitettiin mätsäröinnillä. Olimme syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina Salossa mätsärissä hyvin vaihtelevessa säässä. Vuoroin tuli vettä ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Muutaman kerran jopa ukkonen päätti jyrähtää. Kassu jatkoi varmalla linjalla ollen isojen pentujen punaisten kolmas. Tämä mätsäri sitten olikin viimeinen, jossa saimme osallistua pentu luokkaan. Meillä oli myös tällä kertaa mätsäri seuraa, kun Kassun serkkutyttö Kide (Waatan Cladina) tuli myös pyörähtämään mätsäriin. Kassu kyllä oli aivan Kiden pauloissa, mutta vastakaikua ei tullut, kuin ärähdyksen muodossa... mahtoikohan johtua hieman yli innokkaasta lähestymisestä. Meidät oltiin myös ikuistettu mätsärissä Jaana Hakolan toimesta. Kaikki mätsärikuvat . Alkuviikko huilailtiin ihan jo senkin tähden, että armoton flunssa päätti iskeä. Keskiviikkona jätettiin aksa treenit väliin, mutta torstaina päätettiin uhmata flunssaa ja mentiin perustottis treeneihin. Jos Kassulta kysytään niin tä...

Melkein parissa viikossa on taasen ennättänyt tapahtumaan ties mitä. Aloitetaan ensimmäisestä keikistely reissusta eli Kosken Kohauksen mätsäristä, joka oli 24.7. Kassu saapui perästä vasta paikalle ja sen kyllä huomasi. Ennen kehää oli sellainen reilu puolisen tuntia aikaa sutia rypyt pois, juosta satasen pikajuoksu, tehdä hädät ja huutaa suurin tuska ulos kitusista. Tässä kaikessa suurin piirtein onnistuttiin ja kun olimme viimeisenä ja parittomana vuorossa, niin menimme sitten edellisen parin kanssa yhtä aikaa kehään. Kassu sai kolmen sakista hienosti ainoana punaisen. Punaisten kokoomakehässä olikin tunnelmaa. Kun kaikki pennelit oli kehässä ja yritettiin seisottaa niitä, niin takana ollut bullmastiffin omistaja päätti tuoda koiransa aivan Kassun hanurin yläpuolelle. Kyllä sen pää oli Kassun takaliston päällä. No ei se tunnelma tähän loppunut. Hienosti Kassu pääsi neljän parhaan joukkoon ja kun oli aika juosta niin ensimmäinen karjaisee -JÄTÄ TILAA, ÄLÄ TULE LÄHELLE- No ei ole ...

Niin on ollut kiireitä, ettei ole blogia ennättänyt päivittämään ja jos olisi ollut aikaa päivittää niin ukkonen on sen verran lahjakkaasti paukkunut, ettei ole viitsinyt konetta avata. Mistä sitä aloittaisi. Aloitetaan siitä kun Kassu joutui elämänsä ensimmäiseen koko pesuun parisen viikkoa sitten. On sit jokseenkin surkean näköinen pikku kessu, kun karva on läpimärkää. Pesu meni oikein hyvin ja mallikkaasti. Olisin voinut veikata, että pesu operaatiosta tulee tuskien taival, kun joka ainut kerta kun peppuvilloja tai tassuja pestään niin saa koiraa saalistaa pitkin pesuhuonetta, kunhan sen ekaksi saalistaa sinne pesuhuoneeseen. Tällä kertaa Kassu seisoi mallikkaasti paikallaan ja antoi kastella, vaahdottaa ja huuhdella. Ei kessun pesu silti täysin vaaratonta ole. Kun märkä kessu painaa pitkin kämppää kaasu pohjassa ei voi välttyä taistelu vammoilta. Kaahailusta tuloksena oli yksi varvas rullalla ja kyynärpää mustana, kun pieni märkä harmaa mytty taklasi ja ovenkarmi hyökkäsi t...