Syyskuu aloitettiin mätsäröinnillä. Olimme syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina Salossa mätsärissä hyvin vaihtelevessa säässä. Vuoroin tuli vettä ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Muutaman kerran jopa ukkonen päätti jyrähtää.
Kassu jatkoi varmalla linjalla ollen isojen pentujen punaisten kolmas. Tämä mätsäri sitten olikin viimeinen, jossa saimme osallistua pentu luokkaan. Meillä oli myös tällä kertaa mätsäri seuraa, kun Kassun serkkutyttö Kide (Waatan Cladina) tuli myös pyörähtämään mätsäriin. Kassu kyllä oli aivan Kiden pauloissa, mutta vastakaikua ei tullut, kuin ärähdyksen muodossa... mahtoikohan johtua hieman yli innokkaasta lähestymisestä.
Palko näyttää kieltä Kassulle eli hundeeraa hyvin keskittyneenä tilannetta.
Jottei viikko olisi täysin tylsä ja toimeton, niin sunnuntaillekin oli suunnteltuna ohjelmaa. Kassun veli Domi (W. Doronicum) tuli meillä käymään. Taisivat veljekset tunnistaa toisensa, kun auton kaartaessa pihaan. Kassu yritti aidasta läpi ja Domi auton ikkunasta.
Riemulla ei ollut rajaa kun veljekset pääsi tarhaan riekkumaan. Valitettavasti tästä tuokiosta saatte katsella vain kelvottoman huonoja kännykkä kuvia, kun jou jätti kameransa sisälle... tosin olisiko siinä vauhdissa pysynyt mukana edes paremmallakaan kameralla.
Illalla vielä Domin lähdön jälkeen suuntasimme nokan kohti Tuikku mummia ja Heikin etsintöjä... Ei tulosta tälläkään kertaa. Tällä kertaa Kassu ei ollut missään vaiheessa erityisen kiinnostunut mistään hajuista ja Imppua olisi kiinnostanut vain makoilla pellon päisteessä.
Kassu jatkoi varmalla linjalla ollen isojen pentujen punaisten kolmas. Tämä mätsäri sitten olikin viimeinen, jossa saimme osallistua pentu luokkaan. Meillä oli myös tällä kertaa mätsäri seuraa, kun Kassun serkkutyttö Kide (Waatan Cladina) tuli myös pyörähtämään mätsäriin. Kassu kyllä oli aivan Kiden pauloissa, mutta vastakaikua ei tullut, kuin ärähdyksen muodossa... mahtoikohan johtua hieman yli innokkaasta lähestymisestä.
Meidät oltiin myös ikuistettu mätsärissä Jaana Hakolan toimesta. Kaikki mätsärikuvat.
Alkuviikko huilailtiin ihan jo senkin tähden, että armoton flunssa päätti iskeä. Keskiviikkona jätettiin aksa treenit väliin, mutta torstaina päätettiin uhmata flunssaa ja mentiin perustottis treeneihin. Jos Kassulta kysytään niin tämä reissu kannatti. Tuo niin valloittavan ihanan kärttyinen Kide saapui myös torstai treeneihin. Kassullahan on monta best friendii torstain treeneissä, mutta nyt ei näkökenttään mahtunut, kuin yhden kessu tytön valoittavan hulmuavasti keinahtelevat villapöksyt. Kyllä Kassu kessun tuntee... mahtaakohan Kassussa olla pientä roturasistin vikaa, kun ei muita näe, kessu tytön ollessa näköpiirissä.
Ei tähän vielä loppunut torstai illan kohokohdat. Kide saapui meille leikkimään Kassun kanssa... tosin Kide istua jöpötti ja Kassu yritti kosiskella leikkiin sen minkä kerkesi. Kassun mielestä Kide on vielä vaikeammin lämpiävää sorttia, kuin Kiden sisko Cara.
Perjantaina suunnistettiin Tuikku mummin luokse. Kassu saattoi saada reissusta pysyviä traumoja.
Muutaman kerran aiemmin on nähty ja silloinkin turvallisen välimatkan päästä, mutta nyt ne pääsivät lähelle ja toinen vielä tuhisikin ja tömisytti etujalkojaan. Pihalla nimittäin oli vastassa Palko ja Rakel vuohet. Rakel oli kovin tuohtunut, kun pihaan ilmestyi pyörivää karvapalloa muistuttava ja kovaa ääntä pitävä olento, joka sinkoili joka ilman suuntaa. Rakel oli oikein tyytyväinen, kun Kassu ymmärsi pysyä kauempana ja Palkoa ei kiinnostanut, kuin Kassun Frolicit. Kävi Kassu sentään Palkoa hieman haistelemassa.
Loppu aika menikin Kassun kaverin Heikki kissan etsinnöissä. Ei Heikkiä vielä perjantaina löytynyt, mutta kovin kiinnotunut Kassu oli naapurin tontin takakulmasta.
Palko, Rakel ja Kassu
Lauantaina olikin kesän viimeinen jälkikurssin päivä. Tuli tehtyä perjantai iltana pimeässä metsässä melkoinen käppyrä jälki siihen verrattuna mitä piti. Kehitystä tapahtuu, enkä eläinkokeillani ole täysin onnistunut Kassua pilaamaan. Jälki ei kyllä lähtenyt hyvin liikkeelle ja heti alussa Kassu pongasi myös peurapolun ja lähti sitä pitkin painelemaan. Noin puolessa välissä harhautui taasen omille teilleen, mutta vislasin takaisin ja ihan omatoimisesti Kassu nosti jäljen ja jäljesti hienosti loppuun asti... tosin taasen kierrettiin lopulle takakautta. Nyt on alkanut löytyä sitä oikeaa traivia ja ehkä jatkamme aina silloin tällöin prkl mentaliteetillä lyhyitä tarkkoja pisto jälkiä.
Jottei viikko olisi täysin tylsä ja toimeton, niin sunnuntaillekin oli suunnteltuna ohjelmaa. Kassun veli Domi (W. Doronicum) tuli meillä käymään. Taisivat veljekset tunnistaa toisensa, kun auton kaartaessa pihaan. Kassu yritti aidasta läpi ja Domi auton ikkunasta.
Riemulla ei ollut rajaa kun veljekset pääsi tarhaan riekkumaan. Valitettavasti tästä tuokiosta saatte katsella vain kelvottoman huonoja kännykkä kuvia, kun jou jätti kameransa sisälle... tosin olisiko siinä vauhdissa pysynyt mukana edes paremmallakaan kameralla.
 |
| Kassu selättämässä Domia |
 |
| Domi |
Vajaan pari tuntia, kun pojat olivat riehuneet, niin uskalsi siirtyä sisälle kahvee pöydän ääreen. Pojatkin saivat purtavaa, jotka syötiin sulassa sovussa.
 |
| Domi ja Kassu |
Aikamme sisällä oltuamme niin lähdimme "karvakorjaamolle" eli tassulaan puunaus tuokiolla. Melko hyvin oli ennättänyt räät kuivahtamaan turkista. Kassu kyllä ei oikein meinannut malttaa olla puunattavana, kun veli pyöri jaloissa ja taisi sinne muutama ryppy jäädä... No viimeistään ens viikonloppuna täytyy turkki avata kunnolla, jokaista suortuvaa myöden, jotta Hyvinkäälle valmistautuessa pääsee inan helpommalla.
Kun olimme saaneet hieman puunailtua turkkeja niin pojat siirtyivät jälleen leikki kannalle. Tällä kertaa pojat saivat leikkiä etutarhassa ja Imppukin heitä kävi tervehtimässä... tosin turvallisen välimatkan päästä.
 |
| Domi |
Hieman taisi ruveta väsy painamaan jo, mutta vielä ennen Domin kotiin lähtöä pojat jaksoivat ottaa juoksu skabat.
Illalla vielä Domin lähdön jälkeen suuntasimme nokan kohti Tuikku mummia ja Heikin etsintöjä... Ei tulosta tälläkään kertaa. Tällä kertaa Kassu ei ollut missään vaiheessa erityisen kiinnostunut mistään hajuista ja Imppua olisi kiinnostanut vain makoilla pellon päisteessä.