Melkein parissa viikossa on taasen ennättänyt tapahtumaan ties mitä.
Aloitetaan ensimmäisestä keikistely reissusta eli Kosken Kohauksen mätsäristä, joka oli 24.7.
Kassu saapui perästä vasta paikalle ja sen kyllä huomasi. Ennen kehää oli sellainen reilu puolisen tuntia aikaa sutia rypyt pois, juosta satasen pikajuoksu, tehdä hädät ja huutaa suurin tuska ulos kitusista. Tässä kaikessa suurin piirtein onnistuttiin ja kun olimme viimeisenä ja parittomana vuorossa, niin menimme sitten edellisen parin kanssa yhtä aikaa kehään. Kassu sai kolmen sakista hienosti ainoana punaisen.
Punaisten kokoomakehässä olikin tunnelmaa. Kun kaikki pennelit oli kehässä ja yritettiin seisottaa niitä, niin takana ollut bullmastiffin omistaja päätti tuoda koiransa aivan Kassun hanurin yläpuolelle. Kyllä sen pää oli Kassun takaliston päällä. No ei se tunnelma tähän loppunut. Hienosti Kassu pääsi neljän parhaan joukkoon ja kun oli aika juosta niin ensimmäinen karjaisee -JÄTÄ TILAA, ÄLÄ TULE LÄHELLE- No ei ole tapoihin kuulunut, et ajataan etummaisen takalistoon, mutta ilmeisesti takana tulleen bullmastiffin tapoihin kuuluu ajaa etummaisen YLI. Kirjaimellisesti me jäimme Kassun kanssa takaa tulleen alle. Onneksi Kassu ei kuitenkaan ole niitä herkimpiä tyyppejä ja jatkoi menemistään, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja niin me vaan päihitimme bullmastiffin ja olimme isojen pentujen punaisten toinen.
Tästä heräsikin kysymys... täytyykö leikkimielinen mätsärikin ottaa niin helve*** tosissaan, että täytyy karjua ym. kanssa kilpailijoille. No onneksi loppu ilta meni rattoisesti kuvaillessa, vaikkakin aina välillä meinasi niskakarvat nousta pystyyn ajattelemattomien ihmisten tähden... Mitä tekisit, jos näet jonkun kuvaavan viereistä kehää ja sillä on koira remmin päässä:
A. Menisit koira lyhyellä remmillä ohi
B. Antaisit koirasi kulkea pitkällä remmillä ja tulla aivan jalkojen vierestä
C. Toisit koirasi leikkimään, sen hiton ihanan pörrökasan kanssa, jonka remminpäässä oleva ihminen yrittää kuvata kehää.
No joo tästä kaikesta huolimatta oli kivaa, kun osaa sivuuttaa oikeat asiat.
Muutama kuva mätsäristä... Markus Moisio jälleen toiminut kuvaajana.
Aloitetaan ensimmäisestä keikistely reissusta eli Kosken Kohauksen mätsäristä, joka oli 24.7.
Kassu saapui perästä vasta paikalle ja sen kyllä huomasi. Ennen kehää oli sellainen reilu puolisen tuntia aikaa sutia rypyt pois, juosta satasen pikajuoksu, tehdä hädät ja huutaa suurin tuska ulos kitusista. Tässä kaikessa suurin piirtein onnistuttiin ja kun olimme viimeisenä ja parittomana vuorossa, niin menimme sitten edellisen parin kanssa yhtä aikaa kehään. Kassu sai kolmen sakista hienosti ainoana punaisen.
Punaisten kokoomakehässä olikin tunnelmaa. Kun kaikki pennelit oli kehässä ja yritettiin seisottaa niitä, niin takana ollut bullmastiffin omistaja päätti tuoda koiransa aivan Kassun hanurin yläpuolelle. Kyllä sen pää oli Kassun takaliston päällä. No ei se tunnelma tähän loppunut. Hienosti Kassu pääsi neljän parhaan joukkoon ja kun oli aika juosta niin ensimmäinen karjaisee -JÄTÄ TILAA, ÄLÄ TULE LÄHELLE- No ei ole tapoihin kuulunut, et ajataan etummaisen takalistoon, mutta ilmeisesti takana tulleen bullmastiffin tapoihin kuuluu ajaa etummaisen YLI. Kirjaimellisesti me jäimme Kassun kanssa takaa tulleen alle. Onneksi Kassu ei kuitenkaan ole niitä herkimpiä tyyppejä ja jatkoi menemistään, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja niin me vaan päihitimme bullmastiffin ja olimme isojen pentujen punaisten toinen.
Tästä heräsikin kysymys... täytyykö leikkimielinen mätsärikin ottaa niin helve*** tosissaan, että täytyy karjua ym. kanssa kilpailijoille. No onneksi loppu ilta meni rattoisesti kuvaillessa, vaikkakin aina välillä meinasi niskakarvat nousta pystyyn ajattelemattomien ihmisten tähden... Mitä tekisit, jos näet jonkun kuvaavan viereistä kehää ja sillä on koira remmin päässä:
A. Menisit koira lyhyellä remmillä ohi
B. Antaisit koirasi kulkea pitkällä remmillä ja tulla aivan jalkojen vierestä
C. Toisit koirasi leikkimään, sen hiton ihanan pörrökasan kanssa, jonka remminpäässä oleva ihminen yrittää kuvata kehää.
No joo tästä kaikesta huolimatta oli kivaa, kun osaa sivuuttaa oikeat asiat.
Muutama kuva mätsäristä... Markus Moisio jälleen toiminut kuvaajana.
Ja vielä linkkiä omiin kuviin mitä tuli räpsittyä oman kehän jälkeen. Kohaus mätsäri kuvat
Keskiviikkona kun ei mätsärin tähden päästy agi treeneihin, niin vaihdettin yhden kerran ajaksi ryhmää. No miten sattuikin pitkästä aikaa helteinen keli. No eihän treeneistä tullut mitään, kun Kassu karkasi koko ajan varjoon ja loppujen lopulta laittoi keskelle rataa maate, kun yritettiin ottaa vain kontakteja ja keppejä kytkettynä. Täytyy myöntää, et ilma oli kyllä ällöttävän lämmin ja tuskainen ihan itsellekin.
No viikonloppu menikin hyvää jälkikoiraa "pilatessa". Vaikka kuinka varoitellaan, ettei saa tehdä liikaa ja liian usein, niin eikö ole tuskissaan pakko kokeilla mitä mieleen pälkähtää. No tehtiimpä sitten useampi jälki samalle viikonlopulle... jäljet tosin lyhyitä pistoja, joilla haettiin määrätietoisuutta (kai sitä voi sanoa myös tarkkuudeksi 12m säteellä), innokkuutta ja draivia. Katsotaan mennäänkö lehmän häntää alas niin, että on pyrstöluu kipiänä vai saadaanko tämän epäkoiran päähän jotain uppoamaan. Kassu kun on muutenkin YKSILÖ, niin ehkä sillä saattaa olla yksilölliset oppimistavat mejässäkin.
Alkuviikkon pötköteltiin ja oltiin tekemäti oikeastaan yhtään mitään... No myönnetään otettiin me vähän kotipiha aksaa eli kontakteja ja muutama hyppy innon ylläpitämiseksi.
Keskiviikkona sitten olikin aksa treenit omassa ryhmässä. Oltiin jokseenkin jääty porukasta jälkeen, kun ei kesä-heinäkuun vaihteessa päästy treeneihin. No Kassu ottaa kaiken vauhdilla kiinni ja kun ohjaaja vielä osaa oikein taklata koiransa niin hyvä tulee. Oli ihan uusia ohjaus kulmia ym. mutta hyvin niistä selvittiin. Se mistä olen erityisen ylpeä... kaksi (vai kolme, ehkä neljä.. ei muista) radalle lähtöä ja kaikki kolmen esteen takaa ja Kassu pysyi kaikilla kerroilla aloituksessa lupaan asti. Kassu kun vielä oppisi, että putkeen kuuluu mennä sisälle, eikä hyppiä tasajalkaa päällä niin homma helpottuis. Keppi treeniä otettiin ja siinä olikin sitten vaikeutta, kun ruvettiin jumppaamaan (radan yhteydessä meni melko ok hitaalla avustuksella). Kassu ei voi ymmärtää, et ns. ohjureiden yli ei kuulu hypätä vaan niiden välissä kuuluu kulkea... Nyt on kytenyt ajatus, josko kokeiltaisin ilman... Kassun ajatuksen juoksusta kun ei aina ota selvää, niin ainut tapa on kokeilla.
Lauantaina 3.8 käännettiin nokka kohti Turkua ja elonäyttelyä. Yhdeksän kappaletta kessuja oli ilmoitettu, joista kolme oli Waatan D riiviöitä. Noin kahdentoista aikoihin oltiin sovittu treffit Darman ja Domin kanssa. Meillä olikin reilusti aikaa kulutettavana, kun laskeskeltiin että päästään kehään aikaisintaan puoli kolme. No kehä oli puolenpäivän aikaan noin tunnin myöhässä eli aikaa oli vielä reippaammin mitä oltiin laskettu. Tosin tuo reilu kolme tuntia meni hyvin haipakkaa vauhtia, kun koirien kanssa touhuttiin ja päästiin kehään joskus kolmen ja puoli neljän välissä. Uroksissa ei ollut kuin kolme junnu urosta ja mielettömän paahtavan läkähdyttävä keli ja mieletön kiire kehässä, kun oli niin paljon myöhässä. Vaikkei Kassulle enään edes namit kelvanneet kehään mennessä niin ihmeen hyvin silti esiintyi ja häntä pysyi suht ylhäällä. Vähän täytyi herraa rintakarvoista pörhentää, että jaksoi edes vähän terhakkaasti häntä ylhäällä seistä. Juoksu meni suht hienosti, mitä nyt kehään oli joku päättänyt lirauttaa ja kaksi kertaa juoksin juuri siitä kohden, kun en toisella kerralla muistanut, mutta kolmannella muistin jo. No hienosti Kassu toi kuitenkin erin ja oli junnuluokan kakkonen. Showlink tuloksissan kyllä kovin yrittää tehdä Kassusta Pu2 sa kera, vaikkei niitä edes saatu. Tosin olisiko tuomari antanut sen sa:n, jos olisi tiennyt ettei uroksia ole enempää, kun ensimmäiselle sertiä annettaessa totesi -Eikö täällä ole enempää uroksia-.Domi oli elämänsä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä ja hän jatkoi tätä deekkosten varmaa näyttely uran aloitusta saaden eh:n. Nyt on pohjoisen Disalle kasattu kauheat paineet saada ensimmäisestä näyttelystä myös eh, kun kaikki muutkin ovat saaneet. Tuo iki-ihana Darma sentään piti lippua korkealla ollen Pn4 kovassa seurassa. Kassu kyllä vielä hurmaa joku päivä tuon siskolikan, kun se aina niin sulotuoksuille tuoksuu. Se oli sitten ties kuinka mones näyttely Kassulle, kun on juoksuinen narttu samassa leirissä. Lauantaina oli kessulippu korkealla myös ryhmä kehissä, kun sieltä napsahti kessu leiriin vitosryhmän ykkössija ja kasvattajien bis1.
Kuvia tuli myös otettua näyttelystä. Kuvaamisesta tällä kertaa vastasi Domin Karoliina, kun ei kameran omistajalta onnistua vieläkään tuo kehässä olo ja kuvaaminen yhtä aikaa. Melko hyviä kuvia Karoliina napsi noin kahden minuutin pikaopastuksen turvin. Turun näyttelyn kuviin.
Nyt alkaakin pieni muotoinen parin viikon loma harrastus rintamalla. Ei ole kuin perustreenit parikertaa viikossa, jos sitä jälkeä ennättäisi tekemään.