Siirry pääsisältöön

Pohjoismaat turnee ja Tampereen jäähdyttelyt

Huhtikuun puolen välin jälkeen koitti pitkään suunniteltu ja odotettu retki.

Torstai aamusta alkaen oli tohinaa, kun valmisteli koti hommat ja viimeisteli tavarat. Kun kaikki oltiin saatu pakattua omien ja Kassun tavaroiden osalta, niin alkoi ensimmäisen reissukaverin odottaminen. Aida tuli jälleen ilahduttamaan Kassua reissukaveriksi. Aida tosin ei ollut ihan otettu, kun joutui Kassun palvonnan kohteeksi.... ja ennätti Aida karkaamaakin, sillä välin kun kotiväen kans kahviteltiin... herrasmiehenä Kassu oli avustanut Aidan karkumatkaa ja kaivanut montun portin ali. Aida sentään oli jäänyt oman auton viereen odottelemaan, eikä karannut sen kauemmaksi.
Illan edellä saapui loppu seurue, kun Sirpa & Valo ja Jaana & Mein Vito saapuivat noutamaan retkikunnan viimeisiä jäseniä. 

Sää ei suinkaan suosinut retkemme alkua, kun myrskyä oltiin merelle luvattu ja sade riepotteli Turun satamaa meidän sinne saapuessa. Laivalla maittavat ruuat nauttimaan ja sen jälkeen saikin jo painaa pään tyynyyn, jotta seuraavana päivänä olisi pirteänä matkan päällä. Laivalla ei juuri huomannut ulkona puhaltavaa tuulta sateineen.

Aamulla alkoi retki todenteolla, kun edessä oli n. 1000 km ajo seuraavaan majapaikkaan. Sää suosi ja saimme auringon paisteessa taittaa matkaa ja alku matka menikin joutuisasti, kun moottoritietä sai körröötellä. 

Alla olevan kuvan kohdalla retkeä oltiin taitettu vajaa 12 tuntia ja todettu, et navigaattorissa aika senkun lisääntyy lukuisien tietöiden tähden.


Matkan edetessä alkoi hiljakseen näkymään vuoren rinteilläkin lunta, eikä pelkästään huipuilla.


Reitin korkeinta kohtaa lähestyttäessä alkoi maakin jo olemaan valkoisena ja tie arveluttavasti sulan, lumen ja jään kirjoma.


Edellisen kuvan jälkeen ennätettiin reilu viisi minuuttia matkaa taivaltamaan, kun oltiin talvimyrskyn kourissa. Hinausauto vilkutteli huomiovalojaan meidän kaistalla, kun joku oli päättänyt sukeltaa useamman kymmenen metriä hangen puolelle pakoon myräkkää.

Jos umpijäinen tie hidasti matkan tekoa, niin voimakas sivutuuli sitä ei ainakaan omalta osaltaan jouduttanut. Lumi vain pöllysi tien ylitse ja tuuli yritti painaa autoa väkisin sivusuuntaan.


Selvittiin myräkän kourista ja päästiin alaspäin laskeutumaan vuoren rinteiltä... kyllä kelpasi ihailla illan hämärtyessä lumisia vuoren rinteitä... tai no ei niistä varmaan muistaisi, jos ei olisi taltioinut kameralla. Matkaa kun alkoi olemaan reilut 12 tuntia takana, niin alkoi jo paketti auton hytti tuntumaan ahtaalta jäseniään oikoessaan. Alla olevan kuvanotto hetkellä kello alkoi olemaan suomessa kymmenen tietämissä ja Norjan aikaa tunnin vähemmän.


No tulipahan nähtyä 25 km tunnelia ja todettua, että kiven sisässä on KUUMA. Tunneliin sukeltaessa oli asteen verran lämpöä. Kolmannes tunnelista suoritettuna ja auton lämpömittari hipoi jo lähellä 20 lämpöastetta, kun taas aloimme lähestymään suu aukkoa, niin lämpö laski takaisin asteen pintaan.

Norjan aikaan klo 21.00 alkoi huumori loppumaan. Matkaa vielä edessä ja loppumaton jono edessä pysähdyksissä... ei enään riittänyt tietyöt, vaan nyt tuli vielä etuautot johdattamaan kulkijoita. 11 km tunnelia ja 30 minuuttia kulunutta aikaa.... sanotaanko, että ajonopeus kohdillaan.


Loppu matkasta ei edes sää enään suosinut, vaan saimme jälleen taittaa matkaamme vesisateessa. Hieman ennen puoltayötä vihdoin ja viimein saavuimme majapaikkaamme Bratland Campingiin. Viimeinen mäki meinasi olla liikaa autolle kuormassaan, mutta päästiin sudittelemaan mökin oven eteen.

Aamuksi sää oli sentään valjennut poutaisena ja aurinko näyttäytyi reissaajille. Aamusta valoisaan aikaan pystyimme myös toteamaan, että mökille olisi tullut loivempikin ylösnousu tie.

Mökin edestä aukeavat maisemat.

Mökin edessä oleva yläpiha
Kessut olivat heti lauantaina 22.4. kehissä Bergenin Kv näyttelyssä.
Muutakin kessu porukkaa yöpyi samassa paikassa ja aamusta ihmeteltiin, kun lähtivät pikku tunneilla jo liikenteeseen. No selvisihän se näyttelypaikalle saapuessa miksi muut lähtivät jo niin varhain... parkkipaikkoja ei ollut mitenkään runsaasti, mutta saatiin me vielä runnottua meidän "pikku"pakettiauto parkkiin. Tosin eipä me kyllä maksettu parkkimaksuakaan... käteistä olis tarvinnut olla. Illalla myöhään, kun rantauduttiin kaupunkiin ja aamusta jo lähdettiin, niin ei ollut tuota pankkiautomaattia osunut kohdalle.

Bergen on tuomarimuutoksen tuomarimuutos näyttely. Alkujaa kessuilla piti olla tuomarina Benny Blidh. Aikataulujen ilmestyessä tuomariksi oli ilmoitettu Rita Reyniers ja paikan päälle päästessämme tuomarina olikin Ann-Christin Johansson.
Ilman kilpailua ei tarvinnut olla, kun kaikkiaan 12 kessua oli ilmoitettu, 7 urosta ja 6 narttua.

Kassulla valio luokassa oli kaksi kilpakumppania ilmoitettuna, joista toinen oli jäänyt pois. Hienosti Kassu voitti luokkansa saadeen Sa:n. Paras uros kehässä oli neljä vastustajaa, joista Kassu jätti taakseen kolme tullen PU2 saadeen vara-sertin ja vara-cacibin.

Aida jätti loput turkkistaan kehänlaidalle roskikseen... mitä sitä karvoilla tekee reissussa, vaan nehän voi tiputtaa juuri ennen näyttelyitä. Aidalla oli valio luokassa yksi kilpakumppani, josta Aida vei pidemmän korren ollen luokkavoittaja. Paras narttu kehässä oli kolme vastustajaa, joista kaksi jäi taakse eli Aidallekin tulokseksi PN2. Kehäsihteeri tuloksia lueteltaessa totesi Aidan kohdalla "I'm so sorry res-cert.....  Cacib!". Aida siis sai ensimmäisen cacibinsa.

Tulokset
W. Daucus Val Eri1 Sa Pu2 v-sert v-cacib
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn2 v-sert Cacib


Näyttelyn jälkeen meillä oli aikaa tutustua Bergeniin ja etsiä ruokapaikka, joka ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi. Aina  kun huomattiin tarpeeksi ajoissa ruokapaikka, niin oltiin eri puolella tietä tai sinne ei päässyt kääntymään juuri siltä tieltä, jossa oltiin ja Bergenissä ympäriheittäminen ei ole helpoimpia hommia.

Ruokapaikka loppujen lopulta löydettiin, kun kadulla käveleviltä kysyttiin hyvää ruokapaikkaa ja sen jälkeen jalan seikkaillen asuinalueen läpi... ostoskeskuksessa kun ei ollut kuin kahvila ja joku pikakiinalainen. Eihän meidän ruokailukaan ilman kommelluksia onnistunut... ruoka saatiin, syötävää oli ja nälkä tuli tyydytettyä. Tiskivuoro tosin meinasi napsahtaa, kun ks. paikassa ei sitten toiminut, kuin norjalaiset kortit ja edelleenkään ei ollut sitä käteistä (liian nälkäisenä ei tätä asiaa tajunnut varmistaa ennen syömistä)... tällä kertaa saatiin hyvät ohjeet ja löydettiin pankkiautomaatti helposti. Sirpa sentään ennätti nostamaan ennen Jaanaa kruununsa, kun Jaanan kohdalla automaatti sekosi ja rahat jäi saamati...
Sirpa lähti maksamaan ruokalaskun ja me Jaanan kanssa hakemaan autoa... voisiko ehkä miettiä mihin mennään, eikä lärpätellä terveisiä kotisuomeen. Jonkun matkaa talsittuamme viittoilin edellä menevän Jaanan perään, et nyt ehkä ollaan menossa jonnekin ihan muualle minne pitäis. No onneksi puhelimessa mapsi ja eikun jalankulkijana sitä käyttämään... oltiinhan me kävelty risteyksen ohi, mutta onneksi puhelimen kartalla löydettiin auto suhteellisen helposti.

Bergeniä oltiin pyöritty ennen ruokapaikan löytymistä sen verran ristiin rastiin, ettei oikein tiennyt mihin päin lähteä, kun maja paikkaan haluttiin. Navi päälle ja menoksi... no ehkä nuo navit ei ihan aina ymmärrä mistä voi ja kannattaa mennä... rinteen juurella hetken tuumattuamme ja katsottuamme, kun yksi volvo lähti mäkeä kiipeäpään edellä, et perään.... tästä sitten tulikin vitsi... ohjastaja Lahtonen löytää kapeimmat ja jyrkimmät mäet, mutta yhtään tunnelia ei oo matkalla!!! Mäen kaistalle pääsääntöisesti mahtui vain yksi auto ja mutkat oli vähintään 90 asteen kurveja plus että ykkösellä sai huudattaa, jotta kuormamme jaksoi nousta... onneksi kanssa autoilijat ymmärsi jäädä leveämpiin kohtiin odottamaan, kun kahelit suomalaiset kiipesi pakulla mäkeä.

Löydettiin ja selvittiin maja paikkaan asti ja nyt osasimme käyttää loivempaa mökille nousu tietä. Illalla jälleen vesisade muisti meitä ja ilta lenkillä saatiin oikein kunnon vesi räntä sateet niskaamme. Ilmeisesti päivän vuori nousut ja mutkat olivat olleet turhan jänniä, kun oli kengän pohja mennyt rikki ja senhän sitten huomasi vasta, kun villasukka alkoi kastumaan.

Sunnuntaina Bergenissä oli retkikunnan belgit vuorossa. Aamulla ei edes pidetty kiirettä ja lähdettiin näyttelypaikalle sotasuunnitelmalla, että tiputan Sirpan ja Jaanan koirineen purkupaikalle ja lähden etsimään parkkipaikkaa. Tosiaankin sain tiputtaa kyytiläiset ja etsiä parkkipaikkaa... joka löytyi lopulta kadunvarresta muutaman kunniakierroksen jälkeen.
Jottei ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä Norjasta, niin menin ja ostin kengät ja ei mitkä tahansa kengät, kun ovat nimensä mukaisesi koiranulkoiluttaja kengät. Oli retkikunnallamme sentään näyttelytuloksiakin tuomisina, kun Mein Vito voitti Grotskut saaden No Mva ja C.I.B. tittelit nimensä eteen. Nuori tervu tyttö Valo esiintyi kauniista, mutta Benny ei ollut tarpeeksi sokea, kun vain Erin antoi luokka voitolla. Kehänlaidalla kun vitsailtiin Bennyn sukunimestä... Blidh -> Blind -> sokea.

Tällä kertaa löydettiin ruokapaikka helposti ja oli käteistäkin, niin jäi aikaa jopa maisemakuvaukselle.





Huomattiin matkamme varrella, myös lumivyöryn jäljet. Kuusipuut olivat kumossa kuin levinnyt hammastikkurasia ja vuoren ylärinteellä loput lumista tuli vetenä alaspäin.



Sunnuntai iltana päätettiin Sirpan ja koirien kanssa lähteä tutkimaan pääsisikö majapaikkamme vieressä olevan vesistön kiertämään. Pääsihän sen kiertämään, mutta loppumatka meni extremetreeniksi, kun autotietä pitkin saatiin tulla. Tie kiermurteli vuorenrinteen juurella ja aina ei pienarta ollut niin paljoa, että sinne olisi mahtunut koirien kanssa ja tiehän ei ollut mitenkään suora, vaan mutkitteli rinteen mukaan. Etenemis suunnitelma... Sirpa yhden koiran kanssa, kuikuili sopivan yli juoksu paikan toisen puolen leveämmälle kohdalle ja yli päästyään huusi, milloin on sopiva hetki rynnätä kessujen kanssa. Osan matkasta liikenteen tauotessa juostiin ajotietä pitkin, niin lujaa kuin jaloista pääsi seuraavalle levennykselle ja täytyy todeta, että Kassu ja Aida ovat hyviä vetokoiria, kun lujaa täytyy päästä.


Joku enkä jo onkin kiinnittänyt huomiota Viton nimen etuliitteeseen Mein. Jaanalla on tapana puhua Mein Vitosta eli Vito on myös retkikunnan kesken Mein Vito.

Maanantai aamuna koitti auton pakkaus ja seuraava siirtyminen. Tällä kertaa ei aamu valjennut aurinkoisena, vaan räntä sateisena ja maisema olikin harmaan valkoisena.


Seuraava etappi meillä oli Oslo ja vuoria uhaten päätettiin lähteä kokeilemaan vuoristotie vt 7 reittiä. Illalla yritettiin selvitellä mikä keli vuoristossa mahtaa olla ja onko vuoristotie ylipäätään auki. Kuulemma vuoristossa oli ollut huonoa keliä ja porukka vaan totes, et jos keli on riittävän huono, niin ne sulkee tien... et näillä tiedoilla siis matkaan.


Kivutessa rinteitä ylös alkoi keli muuttumaan entistä lumisemmaksi ja lisää satoi.


Tunneleilta ei vältytty, mutta että ympyrä vuoren sisässä... tämä tosin oli varmaan yksi hienoimmista tunneleista, kun muistelee niitä kaikkia joissa seikkailtiin... osissa keskeneräisissä oli vain roikalla seinään vedettyjä työvaloja valaistuksena.




Mein Vito ja Jaana Norjassa levähdyspaikalla.


Tietöitä tältäkin reitiltä löytyi, mutta huomattavasti vähemmän ja joutuisammin matka taittui, kun sai kokoajan edetä.... tosin mitä nopeutta???


Huipulla oli täysi talvi vielä... ainakin näin suomalaisen mittapuulla. Mittapuusta puheenollen... auratikut tai siis seipäät olivat rouhean kokoisia ja pituisia, kun pisimpien huippu keikkui 5-6 metrissä ja paikka paikkoin tikut olivat edelleen vallin peitossa. Paikkapaikoin ei tarvinnut suoraan sivulle päin katsella maisemia, kun oli vain useamman metrin korkuista lumivallia.





Aida ja Kassu ottivat vuorten ylityksen rennosti... On tuolla häkissä kaksi kessua... ne ovat vain sulloutuneena samaan takanurkkaan. Kassu vasemmalla ja Aida heti kyljessä kiinni ja Kassun tassua varmaan tyynynä käyttäen.


Oslossa välipysähdys ja samalla katsastettiin yksi uros. Tämän jälkeen alkoikin yömajan etsintä... n. 6 eri paikan kylttien mukaan mentiin. Osasta todettiin et ei jaksa lähteä etsimään, kun muutaman kilometrin kylttien perässä ajon jälkeen ei alkanut löytymään, toiset taas eivät olleet vielä auki (vai ovatko koskaan??). Ruotsin puolelle päästessä jopa löydettiin auki oleva paikka, mutta sekin oli täynnä (paitsi ne "leikkimökit", jotka olivat ainoita vapaana olevia koira kämppiä). Saatiin sentään vinkki pienen matkan päässä olevasta Victoria Gränshotellista. Siellä oli tilaa meille ja ei tarvinnut kauaa miettiä, kun ei hintakaan paha ollut, mihin seuraavana yönä kellahtaa.

Aamupalalla päätettiin, et pidetään tiistai vapaapäivänä ja touhutaan mitä touhutaan ja lähdetään vasta keskiviikkona etenemään kohti Arvikaa, jossa seuraavat treffit. Sopivasti hotellin lähellä oli ostoskeskus ja sinne tie vei... ihan tyhjinkäsin ei tarvinnut tulla, kun tuli vaate täydennystä tehtyä reissukasseihin ja koirille ruokaa/ herkkuja.

Iltapäivästä lähdettiin etsimään metsäistä lenkkimaastoa ja jonkin tapaista treenikenttää. 


Lenkkimaasto löydettiin ja heitettiinkin kohtuu hyvä metsälenkki... ja tulipahan metsälenkin aikana todettua, et Aidan valjaat on ihan liian väljät. Edessämme oli isompi oja mistä juuri ja juuri pääsi hyppäämään ihminen yli eli koiran pitäisi päästä leikiten. Aida se löi hanat kiinni ja ilmoitti, et hän EI TULE ja löi pakin päälle, niin että valjaat luiskahti pään yli. No siinä sitten oltiin kahdella puolen ojaa. Ojan yli meni myös niljakas puunrungoista kasailtu harva ajosiltarakennelma. Mitä tekee Aida... hetken steppaa steppaa ja toteaa, et tassujaan ei kastele, mutta onhan tuossa silta ja kahta puunrunkoa pitkin tasapainoillen tuli ylitse.... me muut tyydyttiin hyppäämään yli.
Lenkin päätteeksi otettiin vielä ryhmä kuva retkikuntamme nelijalkaisista.


Opastetaulu osasi kertoa, että lähistöllä olisi jalkapallo kenttä. Belkkarit pääsi treenaamaan ja kessut höntsäämään... risa jalkapallokin oli kentälle unohtunut, mutta ei Aida oikein ennättänyt pelailemaan, kun kaikkea muuta hössötettävää oli.


Keskiviikko aamuna koitti reilu tunnin siirtymä Arvikaan. Siellä ensimmäisenä menimme paikallisen koiraseuran treenikentälle, jonne oli treffit sovittuna. Kassu ja Aida pääsivät ajankuluksi muita odotellessa hieman höntsäämään aksa kentälle. Aida pääsi pujottelemaan kepit ja rengas hypättiin sekä muutama muu este.
Kun belgi porukka oli saapunut paikalle pääsi Aida ja Kassu oikein hommiin, kun saivat tulla tallaamaan esineruudun.
Kessut eivät päässeet esineitä etsimään, mutta belkkarit sen sijaan saivat etsiä ja Valo oman vuoronsa jälkeen maastoutui tyytyväisenä heinikkoon natustamaan palloaan. Pääsi Kassu sentään vielä lopuksi tekemään pätkän aksarataa.


Aamu treenien jälkeen kelpasi saapua seuraavan yön majapaikkaan Ingestrands campingiin. Keskiviikko sitten olikin huoltopäivä, kun kessut pääsivät harjaukseen mökin terassilla auringon paisteessa ja kuraantuneet treenivaatteet pääsivät konepesuun.



Jäi meillä sentään rentoutumis aikaakin. Aida käpertyi Sirpan jalkoihin nukkumaan iltapäivä uniaan, kun me luettiin kirjaa ja nassutettiin lakuja.


Iltapäivästä meille menasi tulla mökkivieraita, kun sorsa pariskunta tuli vierailemaan. Aikaisemmin he saivat kuivahtaneen leivän kannikan, mutta nyt ei ollut mitään annettavaa ja siitäkös rouva sorsa otti nokkiinsa.
Illemmasta me lähdimme vieraisille, kun meidät oli kutsuttu syömään ja kyllä kelpasi seurustella ja natustella. Samalla nostettiin maljat Mein Viton uusille titteleille ja Jaana sai retkikunnalta pilkesilmäkulmassa ostetun Champion paidan... jo oli tämänkin paidan ostaminen haasteellista... Jaana huinii pitkin kauppaa ties missä, mutta juuri kun ollaan paidan kanssa lähdössä kassalle, niin eikös Jaana pölähdä paikalle... Sirpa pakeni paidan kanssa takavasemmalle ja minä jäin tulpaksi jonnin joutavia selittämään.


Aamulla jälleen kamat kasaan ja tienpäälle. Kierrettiin kuitenkin vielä treenikentän kautta ja kessut pääsivät aksakentälle höntsäilemään. Tällä kertaa Aida kipitti puominkin, kun Kassun perässä meni.


Göteborissa teimme välipysähdyksen ja nähtiin samalla telttakylä metsikössä.
Pysähdyttyämme todettiin et tuossapa mukava metsikkö. Tosin melkein heti tuli jonkun teltan "etupiha" kuivumassa olevien pyykkien kera vastaan... no jaa jospa kierretään heinikosta, kun kaikki polut tuntuivat menevän teltan suu aukolle.

Torstai illaksi saavuimme Tanskaan ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme mennä sillan kautta.




Ajattelimme kokeilla kepillä jäätä ja karauttaa suoraan majapaikkaan Tempelkrogens Familiecampingiin. Meillähän oli yöpyminen varattu perjantaista sunnuntaihin, mutta saimme jo torstai iltana huoneistomme. Huoneistomme oli toisessa kerroksessa ja tilasta ei ollut puutetta, kun kaksi maakuuhuonetta ison keittiö olohuoneen kera. Aluksi Aida vähän epäili ylös meno rappusia, mutta omaa tahtiaan perässä tuli reippaasti.


Lenkkipolkumme varressa oli hevoset tarhassaan ja oli siellä joukossa yksi pikku varsakin.


Perjantai aamuna lähdettiin katsastamaan lenkkimaastoja, jotka olivat mahtavat. Ja jälleen niin totutusti saatiin reipas vesikuuro niskaamme... ei auttanut edes ehjät kengät, kun vesi valui punttia pitkin kenkään.
Yritettiin ottaa ryhmärämä kuvaa lenkiltä, kun nelikko tassutteli rintarinnan edellä, mutta eihän ne enään voineet, kun kamera oli esillä.

Kassu, Aida ja Valo

Eikä kyllä retkikuntamme ollut kuvauksellisessa kuosissa muutenkaan, kun taluttajia myöden porukka muistutti uitettua koiraa.


Mein Vito, Aida, Valo ja Kassu

Perjantai kun oli taas vapaa päivä, niin lähdettiin kaupunki kierrokselle Holbækiin. Tällä kertaa pankkiautomaatti löytyi helposti ja ruokakaakin saatiin... mitä nyt ensimmäinen paikka johon yritettiin, niin oli vielä kiinni.



Kaupunki kierroksen jälkeen Aida oli ihan sitä mieltä, et voitais mennä jo sisälle. Tosin kauaa Aida ei ennättänyt luitaan hautomaan sängyssä, kun ensiksi oli harjaus tuokio ja sen jälkeen lähdettiin heittämään iltalenkki, joka tällä kertaa oli hieman lyhyempi, kun aamusta jo oltiin tassuteltu vajaa 10000 askeleen lenkki.


Illalla laitettiin pöytä koreaksi, kun kaupunki kierroksemme aikana oli pöydälle ilmestynyt punaviinipullo korvaukseksi aamupäivästä rampanneiden wlan yhteyden huoltajien tähden. Päivällä ISO "hamppari annos" ja illalla juustoa, viinirypäleitä yms. lisukkeita, niin kelpasi pötkähtää pötsinsä viereen maate ja kaapata Aida kainaloon... Kassulla ei ollut sänkyyn asiaa, kun Aida omi sängyn itselleen, joten Kassu sai tyytyä lattialla istuen rapsutuksiin.


Lauantai aamuna koitti näyttelypäivänaamu ja koko retkikuntamme sai valmistautua päivään, kun kaikki neljä tassuttelijaa pääsi kehään pyörähtämään. Vihdoin kun löydettiin kehä, niin saatiin kuin saatiinkin kehän lähettyville vielä telttakin pystytettyä, joka oli kyllä poikaa, kun aina välillä taivaalta ripsi vettä.
Belkkarit aloittivat kehä pyörähdykset ja Mein Vitolle Pu2 sija vara-sertin ja vara-cacibin kera. Valo jatkoi tasaista linjaansa ja Eri luokka voitolla.
Kessuissa oli taas kilpailua, kun 17 ilmoitettua ja tuomarikin oli pysynyt ilmoitettuna Jens Utke Ramsingina. Kassulla oli kaksi kilpakumppania valioluokassa ja valioluokan kesken ratkottiin myös Pu sijat, kun muissa luokissa ei oltu Sa:ta jaettu. Kassu jäi luokassaan toiseksi ja täten tuli Pu2 sijalle saaden vara-Cacibin ja SERTIN, joten herran nimen eteen saa liittää Tanskan sekä pohjoismaiden valionarvon. Aidalla oli myös kaksi kilpakumppania valioluokassa. Aida vei pisimmän korren valioissa, mutta jäi Pn kehässä kolmanneksi saaden vara-sertin.

Tulokset
W. Daucus Val Eri2 Sa Pu2 Sert vcacib -> DK & Nord Mva
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn3 vsert

Kehän jälkeen, kun sää ei suosinut niin lyötiin teltan ovet säppiin ja todettiin, et odotelkoon siinä huomista päivää ja lähdettiin maja paikkaamme. Hyvissä ajoin kun pääsimme näyttelystä lähtemään, niin nyt oli aikaa taas tuhlattavana. 
Ensitöiksemme lähdettiin Sirpan, Valon, Aidan ja Kassun voimin lenkille. Kolmikolla oli vauhti tapissa, kun pääsivät peltojen keskelle irroittelemaan. Välillä harmaa kessupallo pyörähti ojanpenkalta, kun ruskea ohjus syöksyi ohi. Harmaan karvapallon päästessä takaisin jaloilleen oli jo vastaisku vauhdissa ja harmaapallo syöksyi kohti ruskeaa ohjusta. Tähtiensodan tiimellyksessä meinasi olla kaksi jalkaisetkin vaarassa tupsahtaa ojanpohjalle, sen verran vauhdikasta oli meno.


Ja kun oikein juoksee, niin kyllähän kunnon taistelusoturin pitää tankata ja voi että tanskalainen ruoho olikin hyvää laidunnettavaa.



Lenkin jälkeen olikin aikaa rentoutua ja Aida otti tilaisuudesta kaiken irti ja uinui tyytyväisenä sängyn reunalla. Kassu sen sijaan sai jälleen lattia tasosta seurailla, kun alettiin laittamaan seuraavan aamun lähtöä varten tavaroita kasaan.


Sunnuntai aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, joten oli luvassa ihan hieno näyttelysää reissun viimeiselle näyttelypäivälle.


Teltta oli pysynyt paikoillaan ja päivän sää näytti lupaavalta, että saadaan se myös kuivana laittaa kasaan.
Kessut aloittivat heti kymmeneltä kehässään ja tuomarina oli Peter Machetanz, jolle oli ilmoitettu 14 kessua.
Onneksi oltiin kärkyllä kehän reunalla, kun junnujen jälkeen ollut nuorten luokan koira ei ollutkaan paikalla. Kassulla oli samat kilpakumppanit vastassa, kuin lauantaina. Kassu oli tapansa mukaisesti toisena näyttelypäivänä liekeissä ja se ilmeisesti myös välittyi tuomarille, kun ei ollut epäselvyyttä kuka vie luokkavoiton nimiinsä. Kassulle siis luokka voitto valioista. Pu kehässä oli kaksi vastustajaa, joista toinen oli suomalais syntyinen myös. Myös Pu kehässä Kassu liiteli varmoin askelin voitoon ja sai menolipun Rop kehään.
Aidalla sen sijaan piti olla kolme kilpakumppania, mutta yksi oli jättänyt väliin. Aidalla sentään oli hieman vaihtunut kilpakumppanit. Aidakin oli vireessä ja juoksi niin iloisesti hymyillen itsensä luokkavoitoon. Tällä kertaa parasnarttu kehässä oli kolme kilpakumppania ja hieman tuomari joutui miettimään, mutta hienosti karvansa tiputtanut Aida nousi korkeimmalle sijalle ja sai toisen Cacibinsa ja SERTIN, joten nyt saa Aidankin nimen eteen liittää Tanskan valion.
Sirpa sai tulla avustamaan Rop kehään ja pääsi Aidan ohjaksiin. Aida esiintyi niin kauan hienosti, kun sai perässä tulla, mutta kun olisi yksin tarvinnut mennä edestakaisin, niin pois meno oli taakse päin vilkuilua... Kassu sen sijaan löysi maailman ihanimman käryn maasta ja nenä ei meinannut irrota maasta ollenkaan, kun olisi tarvinnut lähteä edestakaisin juoksemaan... no saatiin se sentään irti ja päästiin juoksemaan. Kassu vei pidemmän korren Rop kehässä.

Tulokset
W. Daucus Val Eri1 Sa Pu1 Cacib Rop
W. Elodea Val Eri1 Sa Pn1 Sert Cacib -> DK Mva


Sunnuntai oli belgeille sileä päivä, kun Mein Vito sekä Valo saivat Erit ja Valo jälleen luokka voitolla. Valo piti tasaisen tasonsa koko reissun ajan.

Näyttelyn jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle ja tavoitteena päästä jonkin matkaa Ruotsin puolelle. Tulimme jälleen sillan kautta ja tällä kertaa oli kirkas sää, niin näki hyvin tunnellista ulos tullessa sillan toiseen päähän.


Puolitoista tuntia ajettiin kohti Tukholmaa, kunnes löydettiin sopiva majapaikka yöksi. Jälleen kerran kessut ja Valo saivat majoittua samassa huoneessa... no hieman leveämpiä sänkyjä voisivat tehdä yhdenhengen vuoteista... tulee parisängyssäkin jo ahdasta, kun toisella puolella raajojaan ojentelee kessu ja toisella puolella belgi... ja Kassu sai taas tyytyä lattia paikkaan, kun nyt oli jo kaksi akkaa ilmoittamassa, et pois meidän sängystä.

Maanantai aamun lenkin varrelta löydettiin tulppaanipenkki joka oli täydessä kukassaan, joten eikun ryhmä kuvaa ottamaan. 
Maanantai muuten menikin ajaessa, kun tavoitteena oli ennättää iltalaivaan, jotta oltaisiin tiistai aamuksi suomen puolella.


Ennätettiin laivaan, vaikkakin suunniteltu lenkki jäi tekemättä sataman liepeillä, kun tukholmaa lähestyessä jäätiin ruuhkaan joka suureksi osaksi johtui muutamasta rikkoutuneesta ajoneuvosta ja taisi jossain moottoritien ulosmeno tielläkin olla onnettomuus. Onneksi viimeisellä pysähdyksellä oltiin tehty pitkä lenkki lampaiden laitumella, jossa kulki oikein ulkoilu reittejä penkkeineen.


Tiistai aamuna olikin tohinaa. Auton tankkaus ja koirien ulkoilutus Turussa. Kotiin kun päästiin niin kamat purkuun ja uudelleen Aidan tavarat paukkaukseen. Oltiin sovittu Aidan kotiutumisesta, jotta Ulla ja Esa tulevat työmatkaltani hakemaan ja käydään vielä kahveilla ennen, kuin tarvitsi kiitää töihin.

Reissun jälkeen ei juurikaan ennättänyt happea haukkaamaan ja Kassukin joutui viihdyttäjä puuhiin, kun Kultsu Marttaa sai kahden päivän ajan juoksuttaa työpäivän ajan.


Ensi kohtaamisella Kassun kanssa Martta ilmoitti, et mun huusholli ja mun säännöt. Hyvin pian oli yhteinen sävel löytynyt ja Martta sai vauhdikkaan juoksuttajan, jonka perässä taapertaa.
Täytyi Kassun myös esitellä temppujaan Martalle, kun grillin katon päällä tasapainoili.



Jottei ihan ennätä unohtamaan mitä näyttelyt ovat, niin heti lauantaina oli suuntana Tampere Kv... tiedä minkä mielenhäiriön olin kokenut, kun olin Kassun sinne ilmoittanut. Lauantai aamuna 7.15 Mikan ja Leilan pihaan laskeutuessa oli totaali näyttely plääh fiilis.
No kyllä se mieli kirkastui, kun matkanajan turistiin Mikan kanssa. Mika ennätti Helioksen kanssa pyörähtämään ennen kessuja kehässä ja kehänlaidalla pyörähtäessä oli Helioksella plakkarissa Pu1 sija ja menestyksestä pölähtänyt omistaja. Myöhemmin kessu kehän reunalle tuotiin uutisia myös Ropista.
Kessu kehälle Waatalaisia oli kerääntyneenä neljä kappaletta, kun paikalla Kassun lisäksi oli Siru (W. Hibiscus), Gitta (W. Gentiana) ja Manna (W. Fumana).
Kassu tuli valioiden neljänneksi ja lopulta jäi juuri ja juuri pu sijojen ulkopuolelle (PU5).
Siru sai Eh:n kun on 9 kk ja näyttää myös siltä......
Gitta voitti avoimen luokan ja Mannalle valioluokassa nelos sija. Paras narttu kehään pääsin Gitan kanssa ja Gitan mopo lähti todenteolla käyntiin, kun hieman ruotsin tuliais nameja heilutteli nenän edessä. Lopulta Gitta kiilasi itsensä Pn4 sijalle ja Manna jäi juuri ja juuri Pn sijojen ulkopuolelle. Kasvattaja ryhmä sai Kp:n
Pitkä päivä silti oli tiedossa, kun Helios odotteli ryhmä kehiä. Minäkin vielä jouduin kiskomaan jakun niskaani, kun partis ryhmään pääsin kokooma kehän verran esittemään Helioksen vallatonta veljeä.