Siirry pääsisältöön

Pallero viikot

Viikko sitten vietettiin jännittäviä aikoja.

Ihan ensimmäiseksi lauantaina pakattiin Kassu ja Kide (W. Cladina) autoon ja lähdettiin Terhin kanssa ajelemaan kohti venyttely kurssia. Kassun riemulla ei ollut rajoja, kun vielä hänen rakas tyttöystävä Raksu saapui paikalle. 
Puolitoista tuntinen venyttely kurssi oli kyllä mielenkiintoinen ja kun pääsi heti livenä kokeilemaan omalla koiralla. Loppujen lopulta liikkeet oli melko tuttuja meille dobo ajoilta, mutta nyt on kirjalliset ohjeet joiden avulla on huono muistisenkin helppo kotona venytellä oikea oppisesti. Varokaa vaan.... kyl kohta jalka lentää, kun oikein persaus lihasta venytetään.

Ihan ei pystynyt koko venyttely kurssia olemaan erossa puhelimesta. Aina välillä oli pakko vilkuilla joko joko joko olisi tullut tietoa.... Kassun lapsoset Meri (Iso Karhu Gerd) ja Patu (Iso Karhu Gert) olivat ihka ensimmäisessä näyttelyssään suuressa kylässä Helsingissä.
Hienosti oli lapsosilla mennyt pikkupentu luokassa. Patu nappasi luokka voiton ja sai Kp:n. Meri toisti perässä tuloksia napaten vielä Vsp:n.

Patu Pek1 Kp/2
Meri Pek1 Kp/1 Vsp

Paljon onnea Patulle ja Merille kotijoukkoineen!!!

Iso Karhu Gerd - Meri
Kuva Hanna Kantola

Iso Karhu Gert - Patu
Kuva Hanna Kantola

Veli ja sen sisko
Kuva Hanna Kantola

Heti sunnantaina Kassu pääsi areenoille. Salossa pidettiin isäinpäivänä hyväntekeväisyys mätsäri, jossa tuli oltua töissä järjestävän tahon kautta.
Kassu pääsi treenaileen esiintymistä, jonkun muun kanssa. Loppukehien aikaan, minä olin jo päässyt irroittautumaan hommistani ja kerrankin sain vain seisoa kehänlaidalla koiratolppana.
Hienostihan Kassulla meni, kun kuitenkin punaisen nauhan sai, eikä ollut muistanut tehdä mitään kevätjuhla liikkeitäkään.


Viikolla sitten ollaankin kaikkea ennemmän sun vähemmän tärkeetä ja hyödyllistä touhuttu.
Tuli myös todettua, ettei ihan fiksuin idea ole antaa raejuustopurkkia nuoltavaksi sohvalla. Varmaan vieläkin löytyy läppärinnäppiksen väleistä raejuustoa.
Kassu ei juurikaan tykkää raejuustosta... sen näköinen on myös turpa ja oli myös sohva näkemis arvoinen.


En oo sit niin mittään syöny.

Ollaan sitä vähän käsitöitäkin ennätetty suunnittelemaan. Kokeiluun pääsi koirankarvan huovutus. Siis meiltä ei sentään ihan löydy alla olevan kuvan mukaisia valmiita huopapalleroita sohvan alta, vaan on tuota hieman joutunut avittamaan, että tiukaksi palloksi huopui.


Loppu vuosi meillä soi seuraavanlainen matra... Syödään sikaa, syödään sikaa, syödään sikaa... Tuli possu lähetys ja jottei pakkastila ihan lopu, niin pojat saavat tehoannoksen sikaa ym. loppuvuodesta. No onneksi alkaa kelit viilenemään, niin saa suurimpia luita heittää tarhoihin ajankuluksi ja tilaa viemästä pakkasesta.

Kassun syöminenkin on maltillisempaa, kun heitää muutaman nappulan possu annoksen joukkoon. Äärimmäisen tarkkaa työtä tehden Kassu nyppii kaikki possut pois kupista ja viimeiseksi, jos vain jaksaa syödään nappulat.


Eilen perjantaina oli Someron hopeanuoli täynnä menoa ja vilskettä, kun samaan autoon tungettiin Kassu ja Sulo. Sulo sai kunnian matkustaa etupenkillä.... tosin meno matkalla kävi jo mielessä, et tungen sen paluumatkaksi Kassun kaveriks takapenkille. Riita meinas Sulon kans tulla syödäänkö laturin piuha ja kun sitä ei saanut räpeltää, niin yritti huiskata tassulla aina kun vaihtoi vaihdetta.


Matkahan meillä kävi rokotuksille. Sulolla oli ns. 1v vuosihuolto. Tosin tuo itse lekuri keikka oli sivuseikka siihen kaikkeen mitä ympärillä oli.


Sulo näki elämänsä ensimmäisen kerran vuohia, lampaita ja hevosia. Hevosia sitten sihdattiinkin silmä kovana ikkuna ruudun takaa. Terveen paperit saatiin ja piikit siitä palkaksi niskaan. No nyt ei Sulon tarvi toivon mukaan seuraavaan kolmeen vuoteen vierailla eläinlääkärissä.