Siirry pääsisältöön

VÄISTYKÄÄ... Ilmassa suuria kevätpörriäisiä.

Viime aikoina on saanut väistellä uhkaavasti pörrääviä, erittäin suuria ja karvaisia kevätpörriäisiä.

Ensimmäiset lämmittävät auringon säteet, kun lankesivat tämän kylmän ja pohjoiseen hyljätyn maan päälle niin, että sai räystäistä veden tippumaan,  heräsivät nämä kevään suurpedot.

Todistus aineistoakin, valokuvien muodossa on saatu näistä pörisijöistä.

Ne rakastavat ennen kaikkea auringonpaistetta, näin kevät aikaan.


Sisällä ne ahtautuvat ahtaisiin paikkoihin ja yrittävät hyökätä pöydän alta paaha aavistamattoman uhrin kimppuun, joka syö herkulliselle tuoksuvaa leipäänsä.


Ne ovat myös hyvin jääräpäisiä ja niillä on pohjaton maha ja ainainen nälkä.

He omaavat myös luontaisenkyvyn vahtia ulko-oven liikkeitä.

  

Vaikka he ovat hellyyttävän näköisiä, niin pitää muistaa ne ovat PETOJA.


Että tällaista tänne.

Jos vielä hieman kertoilisi muita kuulumisia. Roope sai vihdoin viimein paperit, joiden kanssa mennään näyttelyihin pyörähtämään. No tulipahan maksettua taas lauseesta, jonka jo itse, sekä eläinlääkäri oli kirjoittanut. Jos nyt joku ei ymmärrä siitä paperista, ettei palleja ole niin, sit saa mennä suomenkielen kurssille.

No mtäs muuta....

Tsäkurin kanssa käytiin kaupunki kävelyllä Salossa ja saatiin myös ihmetystä aikaiseksi. Eräs ulkomaalaistaustainen mies jäi seuraamaan Tsäkurin ja minun menoani keskustassa. Lopulta hän uskaltautui kysymään minkä rotuinen Tsäku on? Rodun kerrottuani miehen silmät laajeni ja hän sai tokaistua "meilä päin paaaljon tuolaisia koiria". Siitä taisi riittää jutun juurta hänen ja seuralaisensa kesken.. ainakin jos polpotuksesta ja viittilöinnistä jotain pystyy päättelemään.

Muuten meidän kaupunkiretki sujui vallan mainiosti, mitä nyt pitkiä katseita saatiin.

Kotorintamalla ollaan yritetty hakata jäähän railoja, jottei tulva valtaa Tsäkun mökkiä. Voiton puolella ollaan, kunhan ei tulva vie koko tonttia mukanaan.

Loppuun vielä hellyyttävä perhepotretti vajaan viikon takaa.