Kesä meni syksy tuli

Elokuussa jatkettiin näyttelyissä pyörähtelyä.

Ensimmäiseksi suunnattiin Mäntsälän ryhmänäyttelyyn. 
Ei ollut pelkoa kehästä myöhästymisestä, kun jotenkin meni aikataulutus poskelleen ja Mäntsälän häämöttäessä alettiin katselemaan kelloa... Jotenkin oli illalla aikataulua miettiessä jäänyt yksi tunti vuorokaudesta unohduksiin ja oltiin tunnin etuajassa liikenteessä. No saipahan ihan rauhassa asettua aloilleen ja matkan rypyt oikoa poikien turkeista.

Tuomarina kessuilla oli Saija Juutilainen.
Natku paineli totuttuun tapaa maanvetovoimaa kohden nenä vipottaen. Tällä kertaa sentään kivikylän nakki vei voiton seistessä. Kassukin muistettiin herätellä häkistään, mutta kehästä pappa meinasi kesken juoksun rynnistää ojaruohoja haistelemaan ja samalla melkein handlerikin kampattiin.

Natku sai tyytyä erittäin hyvään luokka voittajana.
Kassu sen sijaan porskutteli kolmanneksi parhaaksi urokseksi ja samalla pokkasi rop veteraani sijan.

Sade alkoi sopivasti vasta kehän loputtua ja sadetta saatiin pitää autossa, kun odoteltiin ryhmäkehiä.
Odottelu palkittiin ja Kassu nousi Bis veteraani kehässä toiseksi Riitta Lahtovaaran valitsemana.

Seuraavaksi suunnattiin Ruovedelle.
No suuria menestyksiä ei tullut ja ei edes jääty ryhmäkehiin, kun sateen uhkaa oli ilmassa ja jälleen tuo Mänttä veti enemmän puoleensa. Tuon seudun näyttelyillä on paha tapa johdattaa nokka kohti Mänttää loppu päiväksi.
Kassu kuitenkin jatkoi Rop veteraani riviään vakuuttavasti ja pääsi molemmat pojat sentään Waatan kasvattaja ryhmään esiintymään.

Muutama viikko lepuutettiin laakereita. Tai siis pojat lepuutti laakereitaan, kun narunjatke kävi huseeraamassa Riihimäen näyttely viikonlopussa ja teputteli jokusen kymmenen tuhatta kengän jälkeä Riihimäen raviradan maapohjaan.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin jälleen keula kohti Ruovettä.
Jos edellisestä pyörähdyksestä ei jäänyt hehkutettavaa, niin tästä reissusta sitäkin enemmän. 

Tuomarina toimi Tarja Kallio, joka hämääntyi urosten koko eroista. Ennen Natkua oli iso junnu uros ja Natku oli kuin maanvetovoiman nielaisema junnu uroksen jälkeen. Kassukin joutui mittatikun uhriksi, mutta tulokseksi saatiin normaali kokoinen ja miettivä hymähdys "kuinka iso se junnu uros oli, kun tämä on normaali kokoinen".

Natku jatkoi turvallista linjaansa erittäin hyvä luokka voitolla.
Kassu sen sijaan nappasi urosten ainoan Sa:n ja oli siis paras uros. Lisäksi rivin jatkoksi lätkäistiin Vsp ja Rop veteraani.
Tällä kertaa ei karattu Mänttään, vaan jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä, vaikka välillä keli oli hyytävän kylmä. Voisiko sanoa, että kannatti jäädä. Kassu papalla oli virtaa vaikka muille kilpakumppaneille jakaa ja esitti jos jonkinlaista kuviota ryhmäkehän esiarvostelussa. Vaikuttiko tämä piristynyt käytös sitten rotukehän evvk asenteen jälkeen vai mikä, mutta Tarja Kallio nosti Bis veteraani kisassa Kassun korkeimmalle sijalle.

Kovin oli Kassulla asiaa tuomarille ja sponsorin edustajalle ja jos heille ei selitetty, niin kerjättiin namia... No ei se niin vakavaa homma ole olla korkeimmalla sijalla, jos Kassulta kysytään.

Natkukin pääsi ensimmäisen kerran elämässään kokemaan ryhmäkehä sijoitukset, kun sai joukon johtajana johdattaa Waatan kasvattaja ryhmän korkeimmalle sijalle. Joku tosin olisi voinut muistaa kertoa Kassun käyttöohjeet, miten täysin riistavietittömän koiran saa katsomaan eteenpäin. Kassua ei paljoa kiinnostanut vaaleanpunaiset hyppivät lelukoirat.

Ruoveden reissu tankkasi hetkeksi aikaa poikien aamunappula varastoja, kun vajaa 15kg nappulaa tuli kotiin viemisinä.

Viikon verran ennätettiin vetämään henkeä, kunnes jälleen pyörät pyörimään ja tällä kertaa eksyttiin Kihniöön. Kihniössä meitä olikin vastassa Natkun velipuoli Kelmi. Kyllä nuo kaksi sankaria velipuoliksi erottaa, jos ei muusta niin pompusta viimeistään.
Sain myös kunnian viedä Kelmin pyörähtämään junnu uroksiin. Anneli Pukkila ei vain osannut arvostaa näitä maanvetovoiman nielaisemia velipuolia, kun kummallekin antoi erittäin hyvän.
Kassu sen sijaa taas porskutteli ja nappasi itselleen parhaan uroksen, Vsp:n ja Rop veteraanin.
Kasvattaja kehässä pomppuloikka velipuolet höystettynä Annilla ja Kassulla nousivat hienosti Bis2 kasvattaja sijalle.

Ja jotta saadaan edes yksi suht onnistunut kuva kessu ryhmästä, niin siihen tarvitaan heiluvia handlereita, lentävä ja istuva hollantilainen ja parit hörökorvat.

Ja jälleen saatiin täydennystä aamumuroihin. Murolaarin pohja olikin jo alkanut pilkottamaan kesän kuluessa, mutta nyt siihen on hetkeksi aikaa saatu täytettä.

Kihniön jälkeen vietettiin hieman taukoa... pari viikkoa. Pojat saivat käydä pyörimässä vuohen papanoissa, kun narunjatke suuntasi aivan muiden lajien pariin.
Tällä kertaa suunta olikin kessun omistajalle niinkin eksoottinen, kuin Etelän lohkon linnunhaukkukokeen valintakoe. No tulipahan pitkästä aikaa vietettyä kansalliskoirien parissa kisapäivää sihteerin virassa ja hyvin taisi viikonloppu onnistua.
Eikä kisoissa huonoja koiria valtakunnallisesti ollut, kun etelän lohkon voittaja muutamaa viikonloppua myöhemmin jatkoi vahvaa työskentelyään ja saa tituleerata itseään SM2 sijalle tulleeksi ja vastakkaisen sukupuolen parhaaksi.

Kassu pappa se ehti syyskuussa jälleen vanhenemaan vuoden, kun yhdeksän vuotta napsahti mittariin.
Aika usein tosin tulee olotila, että Kassu on se talon kaksi vuotias, eikä suinkaan viisas ja filmaattinen vanhaherra, jolla lähti lähestymään täysi kymppi.

Kassu papasta kun synttäri kuvaa kehiteltiin, niin Natkukin pääsi jälleen kameran eteen poseeraamaan.
On nämä niin hauskoja veijareita kameran edessä, varsinkin yrität yhtä aikaa kuvata ja ohjata katseita oikeaan suuntaan. Natkukin on jo pikku hiljaa alkanut oppimaan keikistelyn taidon, eikä lyhähdä tylsistyneenä makoilemaan.... Onhan tuo kuvaaminen tylsää puuhaa, kun asennetaan, sit tarvis pönöttää paikoilla, eikä kokoaikaa syötetä ees namia, jottei kuvassa suu mussuta namipalaa.

Syyskuun lopulla vielä käytiin Lahden ryhmiksessä pyörähtämässä.
Nyt oli pojilla kilpakumppanit omissa luokissaan.
Natku hienosti jatkoi luokka voittajan riviään ja saaden tällä kertaa sa:n ja pääsi jopa varasertistä kilpailemaan. Kassu sen sijaan sai tyytyä luokka kakkosen sijaan, mutta se ei tainnut pappaa haitata, kun tuntui kaikki muut asiat olevan mielessä. Ilmeisesti Kassulle sopii häkisätä lennossa kehään meno, kun ennätti ihan likaa ajattelemaan kaikkea muuta, kun ei tarvinnut kiireellä vaihtaa koiria päittäin.

Lokakuun alussa pojat pyörähtivät aksa epiksissä muutaman startin verran.
Natku putkirallissa sijalle kaksi ja mölli hypyssä sijalle yksi.
Kassu liiteli pikkumaksien kilpailevien radalla ykköseksi (helppoa tulla voittajaksi, kun on ainoa luokassaan).