Helmikuun höpinät: misseilyä, kavereita ja suru uutisia.

Juttua jo ollutkin, että käytiin heti kuun alusta Parkanossa pyörähtämässä. Outilla oli taasen kamera mukana ja Kassukin oli tallentunut filmille. Kiitos kuvista Outi.

Parkano 1.2.2014
Jun eri1 sa pu1 sert rop
Kuvaaja Outi Arola.

Rop-kehä.
Rop Waatan Daucus & Vsp Eerondaali New Gaga
Kuvaaja Outi Arola

Lauantaina 15.2 lähdettiin porukalla valloittamaan Saloa. Suuntamme oli Salon koirahallilla pidetty mätsäri. Matkalla koukattiin Terhin kautta ja napattiin Terhi & Kide (W. Cladina) matkaan mukaan. Salossa joukkomme vahvistui vielä uusimmalla Varsinais-Suomen tulokkaalla, kun Elmo (W. Elymus) Kristiinan kanssa liittyi joukkoomme.
Tällä kertaa ei tullut menestystä, mutta paljon kokemuksia... varsinkin Kidelle ja Elmolle.

W.Elymus "Elmo"

Kide ja Kassu Terhin kanssa.

Ryhmärämä kokonaisuudessaan.
Kide, Kassu ja Elmo.

Sunnuntaina aamuyöstä käännettiin auton nokka kohti Jyväskylää ja lähdettiin tuomarikoulutusnäyttelyyn.
Tuomarina oli Tuula Pratt, joka ei ollut sillä kaikkein lepsuimmalla tuulella. Hyvä arvostelu kuitenkin saatiin, vaikka tulokseksi tuli Nuo eri2. Tuohon eriin täytyy kyllä olla tyytyväinen... sai sieltä moni eh:n ja monelta jäi saamatta sa.
Kassulla ainakin riitti työtä nenälle, kun sisko plikka Sumu (W. Dablia) levitti sulotuoksuja ja Lila (W. Angelica) ei lämminnyt Kassun lähentelyille, paitsi ihan päivän lopuksi.
Hienosti meni Kassun kasvattaja ryhmä esiintyminenkin. vaikka ensimmäistä kertaa oltiin kolmantena rivissä (aina ennen oltu viimeisenä). Niin ja se mikä tekee hienoa esiintymisestä... Vain Lila oli Sumun ja Kassun välissä. Kasvattaja ryhmä tuli kolmanneksi... Niila eno (W. Bartsia) erottui joukosta sen verran, ettei Pratt suonut Kp:ta. Onhan tuo Niila "tukkajumala" näihin muihin verrattuna.
Outilla oli taasen kamera mukana.

16.2.2014 Jyväskylä
Nuo eri2
Kuvaaja Outi Arola

16.2.2014 Jyväskylä
Sumu, Lila, Kassu ja Niila.
Kasv3
Kuvaaja Outi Arola

Siirrytäämpä sitten hieman vapaampaan menoon ja Kassun frendeihin....
Mustien murjaanien klaani esittäytyy... nuo ihanaakin ihanammat piikkihanskaiset sähisijät Hellu, Heikki ja Hanski, kolmen H:oon kopla.

Hellu tuo mustien murjaanien mustin osakas... jota voisi toisinaan luulla kaulakoristeeksi. Erehdyt istahtamaan, niin jo on joku kietoutunut kaulasi ympäri. Hellu joka antaa toisinaan Kassun putsata korvansa ja toisinaan ilmoittaa olevansa sylissä nyt ja muut pysyköön poissa.

Hellu.

Edessä Heikki, sitten Hellu ja sohvan selkänojalla Hanski.

Heikki onkin jo vanha tuttu, mutta veli miäs Hanski on hieman ujomman puoleinen, sille tuulelle sattuessaan. Toisinaan käy Kassua tervehtimässä ja jollei Kassu muista varoen lähestyä, niin myös ilmoittaa liian vauhdikkaasta lähestymisestä. Hanskia kyllä kannattaakin varoa... on sillä sen verran kokoa.

Hanski.
Paksun kissan, paksut posket trallalalaa...

Joskus myös Kassu osaa yllättää ja osaa olla yllättävän kuuliainen koirakansalainen.
Rappusilla todellakin kipollinen herkullista ruokaa menossa Impulle ja Kassu osaa pitää nenässä poissa.
Taisi tuolloin olla peuraa ja jälkiruuaksi pannukakun kappale.

Ei kiinnosta yhtään... ei.

No jos kuitenkin hieman haistaisin mitä kipossa on.

Toisinaan nuo sunnuntain treenipäivät ovat raskaita. Niin raskaita, että Imppukin väsyy kaikesta herkun kerjäämisestä. Kassulla sentään on aksatreenit takana.
Pojilla on myös arvojärjestys kunnossa.

Imppu nukkuu sängyllä....

....kun taas Kassu pöydän alla.

Älä häiritse mun unia!!

Kananmuna ja sen syönti... saako siitä tehtyä taidetta???
Kyllä saa jos Kassulta asiaa kysytään. Huomaathan seuraavasta kuvasta katsoa tarkkaan, kuinka taidokkaasti keltuainen on poistettu kananmunan puolikkaasta.
Videolla keltuaisen poisto ei onnistunut yhtä hienosti, mutta huomatkaa syönti järjestys.

Sitten siirrytään niihin surullisiin uutisiin.

Torstaina 20.2 Reino vietiin eläinlääkäriin, kun oli alakuloinen, eikä ruokakaan oikein maittanut ja mahakin oli turvoksissa.
Reino kuitenkin oli hieman pirteämpi, kun eläinlääkärissä oli tullut kopastaan ulos ja jopa syönytkin hieman raksuja pöydältä. Reino jäi eläinlääkäriin tutkittavaksi.
No tämä reissu jäi Reinon viimeiseksi, kun tutkimuksissa oli selvinny, että Reinolla on tarttuva Fip-virus, johon ei parannusta ole olemassa. Reino olisi saatanut elää vielä muutaman päivän... ehkä viikon korkeintaan, mutta parempi oli päästää poika samantien pois.
Viruksen alkuperästä ei ole tietoa, mutta mahdollista on, että virus on tullut jo emältä pentuaikana. Reino kun eleli Marin luona "sisäkissana" ja valvotusti ulkoili, eikä meillä päin edes muita kissoja liiku.
Reino ei ennättänyt elämään edes vuotta, kun elämä jo päättyi, mutta sinä aikana leluhiiret sai tuta.
Nyt on taas tiluksilla hiirikissan mentävä aukko.

Reino
5/2013 - 20.2.2014