Siirry pääsisältöön

Alkukesä 2017

Tahti ei juuri rauhoittunut ulkomaaturneelta kotiutuessa.
Kun kerta vauhtiin oltiin taas päästy, niin ei jääty Tampereen jälkeen laakereille makaamaan.

Heti seuraavana viikonloppuna oli edessä tupla näyttely viikonloppu. Ensiksi lauantaina pyörähdeltiin Kosken ryhmänäyttelyssä.

Kehä kierroksen aloitti Lennu, mutta leidi ei ollut samaa mieltä kehän kiertämisestä ja tuomarille haistateltiin pitkät ja todettiin lääpi ittees vaan... mua ei tarvi lääppiä.

Kessuja oli ilmoitettuna 8 kappaletta ja kaikki paitsi tassu vammasta kärsivä Elmo (W. Elymus) oli paikalla, vaikka olikin tullut tuomari muutos. Tuomarina oli Esko Nummijärvi.
Kassu ei tarvinnut olla ainut Waatalainen, kun pikku Siru (W. Hibiscus) oli myös kilpailemassa.
Ei voi haukkua, että löyhäkätisesti oltaisiin eriä ja sa:ta annettu. Kassu oli ainut uros, joka ansaitsi sa:n ja oli täten myös PU1. Pikku Siru esiintyi hienosti, mutta oli ilmeisesti vielä turhan pentumainen olemukseltaan ja sileä Eri luokka kakkosena.
Näyttelyyn oli myös saapunut Meri (Iso Karhu Gerd). Meri sai hienosti Sa:n ollen luokka voittaja ja PN2 varasertillä... mutta vielä oli muutama päivä aikaa 2 vuotis synttäreihin.
Narttu veti tällä kertaa pidemmän korren Rop kehässä, Kassun ollessa Vsp ja tämähän meitä ei häirinnyt, kun oli tiedossa maittavaa ruokaa illemmalla.


Sunnuntaina meidän suuntamme oli Eura, jossa ryhmänäyttely ja tuomarina Esko Nummijärvi.
Vaikka peräkkäisinä päivinä oli sama tuomari, niin en viitisinyt Kosken ilmoa perua. Totesin jos tuomari ei tykkää, niin jätetään Eura väliin ja ollaan +-0 tilanteessa menojen suhteen... mutta Nummijärvi tykkäsi, niin eikun uudelleen seuraavana päivänä katsomaan onko koirasta tullut pilakalu yönaikana.

Ei ollut Kassu mennyt piloille yön aikana ja naureskellen Nummijärvi arvosteli avoimenluokan uroksen ja Kassun, kun kumpainenkin oli edellisenä päivänä pyörähtänyt kehässä.
Kassu vei pidemmän korren erinomaisella tyypillä, turkin värillä ja laadulla.
Lämmin oli päivä ja varjoa sai etsiä aluetta ympäri kiertäen. Sentään rakennuksen seinustalla oli mukava varjoisa paikka.
Ryhmä tuomari toimi Pirjo Aaltonen ja suureksi yllätykseksi Kassu nostettiin Ryp4 sijalle, vaikkei herra ihan parastaan enään jaksanut antaa (ehkä asfalttipiha ei ole otollisin paikka kuumana aurinkoisena päivänä).


Koski Eura viikonlopun jälkeen olikin viikonloppu taukoa näyttelyistä. Kun kerta ei oltu menossa näyttelyihin, niin sitten mentiin kaverikoirailemaan ja ilahduttamaan palvelutalon asukkaita.

Heti helatorstaina taas jo mentiin ja tällä kertaa Hämeenkyrön ryhmänäyttelyyn.
Pitkään on ollut jo hampaan kolossa ja nyt vihdoin oli mahdollisuus päästä Ruotsalaisen Esan kehään. Tällä kertaa Kassulla oli turkki... ainut mikä voitaisiin ryssiä, niin käyttäytyminen. Jälleen kerran hajut veti nenää, niin että jäähallin lattiasta irtoavaa maalia oli korvia myöden. Tosin kolmen vuoden aikana oltiin opittu hieman hillitsemään ja nenä pysyi suurimman osan ajasta irti lattiasta.
Eli kehä kierros meni suhteellisen hyvin ja hienosti ja hieno oli myös lopputulos.
Kassu oli luokkansa voittaja Sa:lla, PU1 ja Vsp. Upeassa kunnossa oleva veteraani Kiti veti pidemmän korren, mutta Esan kehut lämmittivät mieltä, kun molemmat koirat ovat rodun erinomaisia edustajia. Eikä Kiti ja Kassu niin kaukaista sukua toisilleen ole... onhan Kiti Kassun isoisän sisar.

ROP kehä
Kuvaaja Minna Virtanen

VSP Waatan Daucus - ROP Eerondaali Inspiration
Kuvaaja Minna Virtanen

Kuvaaja Minna Virtanen


Kauaa ei hengähdetty, kun taas jo mentiin. Heti viikonloppuna oli suuntana Rauma....... Rauma.... siin paikas on jotain vikaa!!!
Lauantai ilta alkoi sydämmen tykytyksin, kun Mika soitti, et Kia se ei suostu pihahtamaan... eikun meidän Hiace lähtövalmiiksi ja aamulla pihaan saavuttaessa oli tavarat jo valmiina kasassa odotamassa autoon lastausta.

Liikaa... aivan liikaa mahtuu meidän ryhmärämän yhteen päivään. Teltan katossa reikä, numerolappu huuhdeltuna vessan pöntöstä, sidontaliinat väärän auton takakontissa, melkein kehästä myöhästyminen, kalliita muotovalion arvoja kalliiiden selfie kuvien kera.... ja ja mitä muuta vielä sattuikaan. No kaikki koirat ennätti kehään ja päivän loppua myöden tuloksetkin alkoivat parantumaan.

Helios haki sileän Erin kehästään.
No kessut sentään petrasivat tuloksissa.
Kassu hienosti voitti urokset ollen PU1. Mutta sitten Meri... viikkoa aikaisemmin kaksi vuotta täyttäneenä avoimessa luokassa... onneksi Mika esitti Hannan ja Juhan Iitan veteraaneissa, kun itse biletin Sa:ta kehän laidalla. Parhaassa nartussa Merillä oli Iita vastassa ja Meri veti pidemmän korren ollen PN1 ja saaden SERTIN, jolla valioitui suomeen (taisi muutama muukin valionarvo tulla roikkuvilla serteillä).
Toistamiseen oli ropissa isä tytär pari vastakkain ja tällä kertaa jälleen isä Kasssu veti pidemmän korren, Merin ollessa Vsp. Ilon kiljahduksilla ei ollut rajaa, kun sain tuulettaa Merin valionarvoa.
Kiitos Hanna ja Juha, kun olen saanut Meriä handlata.

Sitten olikin aikaa venytellä jalkojaan ja juoda valio pulla kahveet, odotellessa ryhmäkehiä.
Sain ryhmäkehissä tehdä uuden rotuvaltauksen, kun pääsin partacollie ryhmään esittämään Helioksen veljeä ja hienosti ryhmä pärjäsi ollen BIS2 kasvattajaryhmä.
5 ryhmän tuomaroi Lobakin Victor Azerbaitzanista. Kassu oli uskomattomassa vireessä kuumasta päivästä huolimatta. Ilmeisesti myös se hyvä meininki näkyi ulospäin ja Kassu nousi isosta vitosryhmästä RYP4 sijalle.



Rauma viikonlopun jälkeen oli vapaa viikonloppu, mutta jälleen suuntasimme kaverikoirailemaan.
Oli muutenkin hyvä hieman vetää happea ja kelitkin aina välillä suosivat. Kassu sai avustaa kasvihuone touhuissa, mutta kaalimaalta sai lähtöpassit, kun pomppasi kaalimaan harsojen päälle sotkeutuen niihin ja samalla talloen kaalintaimet... onneksi harso oli se joka otti suurimmat osumat ja joutivatkin paremmille maille Kassun käsittelyn jälkeen.


Sulo on muistanut hoitaa hiirikissan hommiaan ja aina välillä pitänyt Kassun kunnosta huolta juoksuttaen pitkin pihaa hölmöö.



Ennen viralliselle kesätauolle siirtymistä käytiin vielä Hämeenlinnan ryhmiksessä pyörähtämässä... tai siis tulihan sielläkin vietettyä aikaa, kun pari valjakko Helios & Kassu päättivät napata Ropit. 


ROP Waatan Daucus - VSP Gauruotas Vilkas Always Real Blossom
Kuvaaja Ahti Laaksi


Mikäs ryhmäkehiä odotellassa, kun hieman ennen kessu kehän alkua oli tullut telttaamme vieraita. Ahti oli Nessin (Eswood Nereida) kanssa liikenteessä. Voi että mummo oli tohinoissaan, kun pääsi näyttelytunnelmaan mukaan.



Itse asiassa Nessi mummon näyttelypaikalle saapumisella oli syynsä... ei Ahti sattumalta eksynyt Nessin kanssa Hämeenlinnaan asti. Nessi lähti meidän mukana viettämään kesäloma viikkoa Varsinais-Suomen maisemiin.

Nessi - Eswood Nereida 


Ensitöiksi Nessi pääsi pesulle ja puunaukseen. Oli karvan tupsutusta, kynnen lyhennystä ja tassun muotoilua. Kun karvat oltiin saatu ojennukseen, niin kelpasi Nessin ruveta kaveeraamaan Iwanin kanssa. Viikon aikana 11 vuotiaista tuli rauhallisen leppoisat bestikset. Nessillä ja Iwanilla, kun on 17 päivää ikäeroa.

Nessi ja Iwan

Kun Nessi lähti kotiin, niin Kassun kelpasi ruveta viettämään kesälomaa. Ja lomallahan on otettu rennostti. Tongittu kukkapenkkejä, nassutettu heinää ja piehtaroitu ojanpenkalla. 


Välillä on hyvä ladata akkuja ja suunnata katse eteenpäin. Kassu onkin harjoitellut kipparin olemusta, penkin päässä tähystäen lätsä päässä.