Ollaan ruvettu pikkuhiljaa nostamaan kierroksia, jotta tahti olisi kohdallaa, kun kevään meno rumba alkaa.
Viikko takaperin oli nykyisen agility seuramme (Koirakerho Tassut) kevätkauden avajaiset, jotka olivat samalla 25 vuotis juhlat. Herkullisen ruuan lisäksi Kassu palkittiin Suomen muotovalion saavuttamisesta vuonna 2015.
Itse palkittu nautti palkinto luunsa illalla tyytyväisenä ja palkinto "pytty" pääsi kaappii koristeeksi. Kassun ei aivan vielä riitä ikä polttelemaan omatoimisesti kynttilää palkinto "pytyssään". Palkinto on nimittäin samalla tuikkukippo.
Viikolla saimme haltuumme myös uuden sadepukumme. Joskus aikanaan jo sovittelin Kassulle koko pukua, mutta silloin luovuin ajatuksesta, kun vartin äheltämisen ja tuhansien hikikarpaloiden jälkeen olin saanut puvun päälle. Tällä kertaa pukeminen onnistui huomattavasti helpommin ja vetoketjun alla oleva leveä kangas läppä myös helpotti huomattavasti vetoketjun kiinni saamisessa.
Aksaamaan ollaan myös ennätetty. Aksan suhteen pilakalu Kassun kanssa ollaan nyt treenailtu kontakteja uudella tyylillä ja katsotaan tuleeko kokeilusta mitään vai palaillaanko vanhaan. Jottei olisi liian vähän touhua, niin käytiin vielä Koskella arkitottiksessa pyörimässä... tai siis sähläämässä... taisi jo väsy painaa ja Kassu näki ihanat frendit piiitkän talvitauon jälkeen, niin eihän sitä ennätä keskittymään.
Illalla alkoi jo silmä painamaan pienellä miehellä... tyytyväisenä maamyyrää muistuttaen Kassu sukelsi peiton alle.
Perjantaina koitti suuri päivä, kun Iwan täytti pyöreän kympin. Nuorimies Kassu sai tosissaan juosta kun kymppi veet Iwan ja Jelena pistivät hipat pystyyn.
Ei voi kuin ihailla, kuinka Jelena jaksaa Kassun ahdistelut... veli Iwanille kylläkin ilmoitettiin heti, jos ei miellyttänyt. Kassua ei paljoa häirinnyt vaikka pirttihirmu Jelena välillä ilmoittelikin haju raon pitämisestä.
Ilmeisesti perjantain synttäri bileissä Kassu ei omasta mielestään ryvettynyt tarpeeksi, kun lauantai aamun lenkillä herra päätti tehdä lähempää tuttavuutta jonkun jätöskasan kanssa. Kauluri ja kylki oli epämääräistä töhnää täynnä vauhtiraitojen muodossa... aamulenkkimme päättyikin sitten suihkuun.
Sunnuntai aamuna yritettiin jälleen lenkkiä ja jopa kuvauskin oli mielessä... No kamera jätettiin suosiolla kotiin ja hyvä niin, kun armoton lumipyry saatteli alku lenkin ajan.
Onneksi puhelimessa on kamera, kun yritettiin jotain, jossa ei ajateltu onnistuvan. Erisuuntiin ryhtäilevä kolmikko ei välttämättä ole se helpoin asia saada pysähtymään samaan kuvaan. Loppu lenkistä kolmikko Kassu, Raksu ja Lennu alkoivat olemaan sen verran väsyksissä, että hetkeksi ennätti pysähtymään.
Onneksi puhelimessa on kamera, kun yritettiin jotain, jossa ei ajateltu onnistuvan. Erisuuntiin ryhtäilevä kolmikko ei välttämättä ole se helpoin asia saada pysähtymään samaan kuvaan. Loppu lenkistä kolmikko Kassu, Raksu ja Lennu alkoivat olemaan sen verran väsyksissä, että hetkeksi ennätti pysähtymään.
Lenkillä kun oltiin purettu suurimmat höyryt, niin oli otollinen hetki tarttua harjaan ja käydä turkki läpi. Kyllä nyt kelpaa Kassun poseerata, kun on harjattu turkki.
