Viikko takaperin lähdettiin varsinais-suomen rannikko kierrokselle.
Ensimmäisenä kohteena meillä oli Rymättylä. Riemulla ei ollut rajoja, kun Meri (Iso Karhu Gerd) ja Kassu päästelivät menemään.
Aikansa pihalla hippailtuaan ja pienen peltolenkin jälkeen kelpasi uni. Merin loppui veto keskelle lattiaa.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Turun puoleen ja Domia (W. Doronicum) moikkaamaan. Domi ei juurikaan innostunut veljensä ilmestymisestä hänen tiluksilleen.
Perjantai iltana Iwan pääsi pyörähtämään sisällä. Ei meinaa pöydät pysyä paikallaan, kun Imppu menna koheltaa.
Keittiön pöytä on juuri optimi korkuinen, jos Impulta kysytään. Ei tarvitse nähdä edes varvistamisen verran vaivaa, kun pystyy katsastamaan mitä pöydältä löytyy
Perinteinen preeriakoira istunta piti myös esittää ennen kuin läkähtyminen meinasi koittaa.
Lauantai aamun lenkkiseurana oli kaurislauma. Ei heitä paljoa häirinnyt poikien hömpötykset.
Jos Iwanilta kysytään, niin nyt alkaa olemaan lenkki kelit kohdillaan. Ei ole kuuma ja itikoita kiusaamassa... ei ole savi tai lumi tillukoita varpaanväleissä.
Kassua ei niinkään kelit hetkeuta... Tosin on nämä kelit huomattavasti mukavampia, kun ei puolta lenkkipolkua kulje karvojen mukana sisälle.
Huominen onkin jännittävä päivä, kun on pikku naskalihammasta enemmän sun vähemmän. Epäilen että Kassu maastoutuu omaan turvalliseen häkkiinsä, kun naskalihammas ähky käy liian suureksi.