Reisusta reissuun eli tienpäällä koko hela viikonloppu.

Taas on reissattu ja vatsalihaksia treenattu naurun merkeissä.

Perjantaina koitti reissuun lähtö. Ensimmäinen pysähdys koitti jo Koskella, kun Kassun kanssa liityimme Mikan, Niken ja Evanin (Evan Jarbo) seuraan.
Perinteitä ei rikottu ja poikkesimme Liedon heselle mätöt heittämässä naamariin. Hieman meinasi hikeä puskea, kun mätön saapuminen kesti ja kesti.

Hyvin kuitenkin ennätimme ja jopa jouduttiin odottelemaan laivaan pääsyä.

Baltic Prinses kuljetti meidät ja useamman juopuneen rapakon taakse Ruotsin maalle. Yöllisen mölinän mukaan olisi ollut tarjolla ilmaista viinaa lantrinkin kanssa, jottei tarvi juoda niin paljoo. Hytin roskiksessakin oli valmiiksi koiran ruuat. Muuten laivamatka meni oikein hienosti ja jopa Kassu ja Evan tulivat hyvin juttuun... jopa siinä määrin, että saivat hengata hytissä vapaana. Kerran vain Evan ilmoitti Kassulle mielipiteensä ja Kassu kun kunnioittaa toisen mielipidettä niin mutkaton yhteiselo oli taattu.

Jos laivamatka meni mutkattomasti, niin stociksesta ulos pääsy ei. Väärään suuntaan, poikittain ja epämääräisesti taksin edessä puikkelehtien selvisimme lopulta oikeaan suuntaan. Että nuo tietyöt ovat mukavia ja varsinkin, kun opasteita on huikaisevan paljon ja liikenteessä, kun ei ole juuri ketään muuta.

Nikke jätettiin Stociksen sekoilun jälkeen matkan varrelle ja Mikan sekä karvaisten poikien kanssa jatkettiin matkaa kohti Strängnäsiä.

Ensimmäinen kohde oli aamupala. Kyseiseen paikkaan olis voinut jäädä kuolaamaan vitriinin takana olevia leivonnaisia. 

Vaikka oltiin alkumatkasta harhailtu niin silti jouduimme odottelemaan aamupala paikan ovien aukenemista. Siinä odotellessa tuli ympärilleen vilkuiltua. Alla oleva kuva on aamupala paikan edustalta ja sattumalta tuo aurinko tuolta noin hienosti pilkistää.

Kuvan tarkoitus oli dokumentaarinen. Ammatillisesta näkövinkkelistä oli ihan pakko tallentaa filmille alla oleva näkymä. Pihakatu päättyy, alkaa, päättyy... en katsonut jatkuiko tuo pitkällekin, kun tuossa vaiheessa ovet aukenivat ja pääsimme murkinoimaan.

Kun kupu oli täynnä niin suuntamisimme muutaman kilometrin matkan näyttelypaikalle.

Cottonit ja Kessut olivat aikataulullisesti n. kymmeneltä ja yhtä aikaa... ei sentään eri päissä hallia. No Mika jäi cottoni kehälle ja minä lyöttäydyin Kantolan Jp:n ja Zerin (Inuline Charing Cross) seuraan.

Kessuja oli ilmoitettuna 6 kpl, joista 1 oli pentu, 3 urosta ja 2 narttua. Tuomarina toimi ruotsalainen Carl Gunnar Stafberg.

Kassulla oli hyvä fiilis päälänsä ja se myös näkyi kehässä ja ilmeisesti myös tuomari huomasi sen.

Kuvaaja Juha Kantola

Kuvaaja Juha Kantola

ROP Waatan Daucus - VSP Dungens Never Ending Story
Kuvaaja Juha Kantola

Kassun tuloksena Ruotsista Avo Eri1 Sa Pu1 Sert Cacib Rop
Nyt on ruotsi nähty ja serti odottamassa suomen valioitumista. Cacib tilikin tuli ns. täyteen tarvittavien osalta, enään puuttuu määräajan täyttyminen, jotta voi saada valioon oikeuttavan cacibin.
Tällä kertaa myös yhteydet pelasi ja pystyi viestittämään koto suomeen Millille & kumppaneille kuulumiset. Myös ennakolta suunniteltu uusinta reissu ruotsiin peruuntui... nyt ei ole tarvetta lähteä hakemaan sertiä ja cacibia ainakaan Kassun kanssa.

Kessu kehästä täytyy kyllä sanoa, et rintarottingilla kelpasi Kassu esittää, kun se on viimeisen päälle harjattu ja siistitty kehään. En ihan ymmärrä jos näyttelyyn menee, miksei koiraa voi harjata kunnolla, edes pääli karvoja, niin ettei takkuja näy. Tosin tämä ilmiö ei ollut vain kessuissa.

Cottonit ja Kessut piti olla samaan aikaa kehässä. Tosin Cottoni kehässä arvostelu eteni etana vauhtia ja ennätin mainiosti seuraamaan Evanin ja Mikan menoa. Evan hävisi nuoremmilleen ja tuli Pu3:ksi.

Cottoni kehän jälkeen alkoi odottelu. Iltapäivän puolella kehään menivät Amerikan akitat. Irlantilais tuomari Michael Leonard tykkäsi juoksuttaa juoksuttaa ja juoksuttaa. Valmiiksi jo pyyhin hikeä otsalta, kun katselin kehän menoa.

Michaelille oli Rop kehässä selvää kuka on paras ja puolikkaan kierroksen jälkeen jo ojensi ruusukkeen.
Kantoloille vielä kerran onnea Zerin ropista. Oli ilo handlata Zerppaa ja tulipahan taas tehtyä uusi rotu valloitus handlattavissa.

ROP Inuline Charing Cross
Kuvaaja Juha Kantola

Tässä välissä oli lounas tauko ja aloimme suunnittelemaan satamaan lähtöä. Jäimme kuitenkin vielä näyttely paikalle kuluttamaan aikaan. Sama se kai missä sitä istuu ja odottaa. Kolmelta alkoi ryhmä kehät niin kuin oli aikataulussa ilmoitettu. Uteliaisuuttamme käytiin vakoilemassa kokoomakehiä ja totesimme, et ruotsalaiset osaa vetää huomattavasti vauhdikkaammin ryhmäkehät, kuin suomalaiset. Tuli kiire laittaa koirat vielä kerran kehä kuntoon. Toinen ongelma olikin koirien ja handlerin määrä. Kaksi koiraa ja samaan ryhmään.... Mika sai kunnian harjoitella kolmen lämmittely kierroksen verran, kuinka Kessu esitetään. Hienostihan se Kassu meni... ei sillä niin väliä kuka siellä remmin jatkona tulee, kunhan se remmin jatko ei yritä sössiä mitään. Tietääpähän jatkossa kennen luokse tassuttaa anovalla ilmeellä, jos tulee tiukat paikat handlattavien kanssa.

Vaikka ryhmäkehän kautta vielä pyörähdettiin, niin silti oltiin tuntia etuajassa suunnitelmasta. No tämä ei haitannut, kun tiesi ettei Stociksen pää välttämäti mene kuin strömsöössä.

Nikke napattiin paluu matkalla kyytiin ja lähdettiin seikkailemaan satamaa kohden. Ainoastaan yksi kunniakierros liikenneympyrässä ja löysimme oikeaan osoitteeseen. Saavuimme satamaan juuri, kun laiva aloitti peruuttamisen laituriin.

Takaisin päin matka meni mukavasti, kun illalla vielä Jp tuli vierailemaan hytissämme. Ainut miinus puoli oli et oltiin suoraan discon alapuolella ja yö menikin "uni" musiikin siivin tutum tum tum tutum tum tum tutum tum tum...

Koti kulmille rantautuessa nopeat sufeet Janssoneilla tavaroiden siirron jälkeen ja kotio pyörähtämään, kunnes taas startattiin reissuun. Suuntana oli Forssa ja palveluskoirien avoimet ovet sekä vuosikokous. Päivän yhteydessä oli valokuvaus mahdollisuus, johon olin varannut ajan. Kassu ei ihan ollut valokuvauksellisessa tikissä matkaväsymyksen johdosta, mutta Iwan näytti parastaan. Iwan sai kovin kehuja, kuinka valokuvauksellinen hän on. Hieman täytyi houkutuslintu Sirpalle (kiitos uhrautumisesta) ilmoittaa, et pysyppä kauempana, mutta muuten meni oikein hienosti ja kaikkien epäilyistä huolimatta Iwan kapusi omatoimisesti kuvaus pöydälle. Nyt Iwanista otettuna aivan mahtavia 9 vuotis kuvia.

Loistavasta viikonlopusta suuri kiitos kuuluu Mikalle ja Nikelle matkaseurasta, niin ja myös Jp:lle. Jp:lle suuren suuri kiitos valokuvista. Loistavassa seurassa on mukava reissata ja hyvin tuli pärjättyä äijä porukan jöön pitäjänä, vaikkakin ei noita tarvinnut paimentaa, kun ovat hyvin käyttyvää sorttia. Sirpalle kiitos valokuvaus avustaja hommista.

Tällä viikolla ei taida ennättää laakereilleen jämähtää, vaan kiirettä pitää, mutta näistä tarinaa tiedossa lähiaikoina.