Palataan ajassa taakse päin... Tarkalleen perjantaihin 19.12... Tuolloin oli vielä ruohonkorsi vähemmän terhakkaana taivasalla kylmissään.
Jos mikään niin The Koiraihmisen elämä on elämäntapa intiaanin elämää. Kuka täysi järkinen tähän muuten lähtisi???
Herätyskello ilmoitti elämänhalustaan ensimmäisen kerran 02.00. Tuo elämänhalu tapettiin hyvinkin nopeasti ja ilmoitettiin – ilmoittelepa itestäs vartin kuluttua uudelleen. Juuri ja juuri omin jaloin jaksoin kammeta itseni liikkeelle ja Kassukin katseli ilmeellä – Hullu. Kello 03.30 käännettiin nokka kohti seikkailuja ja huumori meinasi loppua heti alussa. Kun lähdimme matkaan niin tiet olivat umpijäässä ja armoton sumu ympäröi. Onneksi matkamme eteni kohti etelää ja sulempia teitä, joilloin myös sumu alkoi hälvenemään. Viiden jäljestä jo olimme Helsingissä Länsisatamassa katselemassa mykistävää rekkamerta, joka oli valloittanut pitkäaikaisen parkkiksen.
Kun linja-autot olivat saaneet itsensä rekkojen joukkoon sullottua niin alkoi tavaroiden siirto bussiin. Kun tavarat ja Kassu oltiin pakattuna kyytiin niin seikkailu pääsi alkamaan. Tällä kertaa seikkailun kohteena oli Liettua.
Aika pian alkumatkasta jo huomasi, että Kassu tykkäsi olla toisen kerroksen väkeä. Oliko syynä että näki jotain muutakin, kuin penkkejä vai se ettei lämmitys kärventänyt persvilloja. Kuskien ajotavastakaan ei tällä kertaa rutistu. Kuoppaisista tie osuuksista kyllä rutistiin. Matka Liettuaan meni oikein rattoisasti juorutessa. Rattoisaa matkaa hieman häiritsi juhlatuulella ollut pari, joka kyllä laitettiin Latvian ja Liettuan rajalla joukko voimalla kuriin. Tämän jälkeen seuraava havainto matkasta olikin hieman ennen hotellia, kun tuli vedettyä unta pollaan hiljaisuuden laskeutuessa autoon.
.jpg)
Hotellille saavutiin illasta ja huonetoveri oli iloinen yllätys. Anun kanssa oltiin juoruiltu jo satamasta lähtien ja kas kummaa päästiin vielä kämppiksiksi. Tätä ilakoidessa Mailikin luuli meidän olevan parempiakin tuttuja... Juu oltiihan me satamasta asti tunnnettu.
Kassun ja Dogo tyttö Bean yhteiselo sujui hienosti. Bea tosin oleskeli omassa yksiössään Kassun rellestäessä koko huoneen mitalla. Anu tosin joutui sijaiskärsijäksi Kassun lemmenlurituksista Bealle.
Tällä kertaa ei ollut limenvihreää kylppäriä, mutta Kassulle oli oma sänky.
.jpg)
.jpg)
Lauantai aamu ei ennättänyt valkenemaan, kun jo aamu pisulle suunnattiin. Kiroileva siili pökät vilkkuen viiletettiin Vilnan katuja tukka pystystä.
Ennen aamupalaa koirat autoon, josta suunnistettiin laittamaan murua kupuun. Aamupala oli oikein riittävä... hyvin pärjäsi iltaan asti.
Näyttely paikalle saavuttaessa nopea leiriytyinen (Anulle kiitos Kassun roudaamisesta). Samantien sain ruveta vuorokauden häkki oleskelun takkuja selvittelemään, kun oltiin heti toisena rotuna ja itseasiassa toisena koirana kehässä.
Kassua ei kyllä yhtään napannut esiintyä. Kehän ympärillä oli painostava meno... oli mekkalaa ja karkailevia koiria... Kassun silmät ja korvat pyörivät siihen malliin ettei lentoon lähtö ollut kaukana. Tuomarin Arne Fossin houkutellessa korvia esille, niin Kassu päätti loikata siihen malliin et – pelasta mut kiltti setäääää. Tuomarin meni varmaan lasit pesuun kaikkien pusujen jälkeen mitä Kassu päätti jakaa. En sitten tiedä tykkäsikö Foss Kassusta vai hurmasiko Kassun luonne. Oli miten oli, ei väliä, kun tulos kuitenkin oli Eri1 Sert Cacib Rop.
Loppu päivän Kassu saikin koisata yksiössään, jossa sai vielä kyydin ryhmäkehä halliin.
Ryhmäkehä mentiinkin kiitolaukkaa. Olin oikein huolella hetsannut Kassun kokoomaan, jotta olisi terhakkaan näköinen ja hitto... tää Venäläinen täti tuomari juoksuttikin suoraan isoon kehään. Eipä oikein enään onnistunut kierrosten laskeminen siinä vaiheessa, kun joutui lähtemään liikkeelle ja vielä kunnon paana mille Kassu pääsi purkamaan täpinänsä... Lopputuloksen tiesi ennen kuin näki. Tilaa ja taputtavia ihmisiä, niin mitä muuta tää koira tekee, kuin esittää hyppy koikka loikka laukat ilkikurin virne naamallaan. Kiitos ja näkemiin ja eikun bussille.
Lauantain ja sunnuntain välisen yön huone kuntamme nukkui kuin Karhu talviunilla. Sunnuntai aamuna jälleen samat rutiinit... tosin Kassu olis omasta mielestään voinut jäädä hotellin rappusille istumaan. Vesisateinen Vilna ei innostanut Kassua aamukävelylle.
.jpg)
Sunnuntai aamupäivän Kassu sai koisia yksiössään, kun kehä oli puolen päivän jälkeen. Tosin tuomari Harto Stockmari veti melkosen etuajassa kehää, mutta juuri ennen Kassua päätti pitää tauon. Vaikkei oikein yhteistä kieltä pyörittävän kanssa löytynyt, niin piirtämällä ja kolmea sanaa (this, dog, time) käyttämällä saatiin setvittyä mihin kellon lyömään kehä jatkuu.
Vaikka Kassu sai aamupäivän koisata, niin minä en ennättänyt vetämään lonkkaa. Extemporee esitin ihastuttavan ahneen kleini vetsku Liinun Rop kehässä ja yllätykseksi vielä Ropiksi asti.
Tämän jälkeen sitten aloinkin valmistautumaan Kassun esiintymiseen ja päätin vaihtaa kehä kengät jalkaan... SIIS MITKÄ KENGÄT???... Tämä se oli tyytyväisenä mennyt hame ja toppaliivi päällä sekä kaiken nähneissä talvikengissään lieppeet lepattaen. Hetken jo meinasin, että vaihdan kengät, mutta totesin olkoon. Sidoin vain kengät paremmin jalkaani kiinni.
Eksoottinen pukukokonaisuuteni taisi hämätä Hartoa, kun puhui valtaosalle suomalaisille esittäjille suomea, mutta minulle mumisi englanniksi ja viittoi käsin.
Kassu päätti jatkaa siitä mihin edellispäivänä jäätiin ja tuloksena jälleen Eri1 Sert Cacib Rop. Mitä sitä tahtia himmaamaan, kun vauhtiin oltiin päästy.
Nyt sitten on kaksi Cacibia ja kaksi Liettuan isoa sertiä (toim. huom. yksikin riittäisi) odottamassa Suomen valioitumista.
.jpg)
Ryhmissä tuli taasen lämmiteltyä vetsku Liinun kanssa (toim. huom. et tää kyl tykkää noista haastavista tapauksista... jonnekin Liinun jäljiltä taisi kadota pala kynttä, kun nameja on hamuttu). Kassukin veti hyvällä vireellä hienosti ravaten, mutta kummankin kanssa meni kiitos ja näkemiin linjalla.
Eikun kamat kasaan ja luontoäitiä uhmaten syöksyttiin lumipyryyn ja kohti busseja. Anu jo ansaitsisi henkilökohtainen koira avustaja tittelin, kun minun pakatessa kamoja autoon, niin hän käytti Kassun tarpeillaan.
Illan murua kupuun episodi alkoi väsyneen reissaajan hermoja koettelemaan. Ruokaa ja juomaa saatiin, mutta maksaminen muodostui ylivoimaiseksi tai siis sen laskun osiin saaminen. Ekaksi tuotiin yksi lasku, jonka vääntämisen jälkeen saatiin kahteen osaan... tarkoitus kyllä oli viiteen osaan, mut tässä vaiheessa luovutettiin ja makseltiin sitten toisillemme ruoka kulujamme.
Ruokailun jälkeen alkoi pitkä taival yötä myöden kohti Tallinnaa lumisateen saattelemana.
Jälleen kerran pysähdyttiin rajoilla ja Liettua Latvia rajalla wc episodi taas osoitteli, et taidan olla jostain muualta, kuin suomesta. Reippaasti pujahdin huoltomiesten??? ohi huussiin. Huussissa ollessa alkoi ulkona kalapaliikki. Hetken jo mietin uskaltaako täältä laittaa nenäänsä ulos. Nämä samaiset huoltomiehet olivat muun seurueen aikeet vessaan menosta torpanneet ja estäneet aikeet. Olisi kai tarvinnut maksaa tai jotain??? Minun huussiin menosta nämä eivät olleet välittäneet mitään...?!?!...
Rajalta eteen päin paluumatka on hämärän peitossa, kun tuli vedettyä lepiä ja seuraavan kerran kunnolla tuli heräiltyä juuri ennen Tallinnan keskustaa maiseman ollessa valkoinen. Huoltoasemalla koiria kusetettaessa tuli nautittua aamupala ja Kassu ennätti kuolaamaan niin ihanan nöffi tytön korvat esittäessään kosio tanssejaan.
Satamaan kun ennätimme alkoi myös sankka lumipyry. Taidettiin sitten tuoda tuo pyry perässämme Suomeen asti.
Kassu ilmeisesti oli nukkunut yön hyvin ja laivassakin koisaillut, kun energiaa tuntui riittävän.
.jpg)
Nyt on hyvä lyödä vuosi pakettiin ja rapsutella koiria joulun pyhien yli... Kassu voi silitellä ruusukkeitaan.
Jos mikään niin The Koiraihmisen elämä on elämäntapa intiaanin elämää. Kuka täysi järkinen tähän muuten lähtisi???
Herätyskello ilmoitti elämänhalustaan ensimmäisen kerran 02.00. Tuo elämänhalu tapettiin hyvinkin nopeasti ja ilmoitettiin – ilmoittelepa itestäs vartin kuluttua uudelleen. Juuri ja juuri omin jaloin jaksoin kammeta itseni liikkeelle ja Kassukin katseli ilmeellä – Hullu. Kello 03.30 käännettiin nokka kohti seikkailuja ja huumori meinasi loppua heti alussa. Kun lähdimme matkaan niin tiet olivat umpijäässä ja armoton sumu ympäröi. Onneksi matkamme eteni kohti etelää ja sulempia teitä, joilloin myös sumu alkoi hälvenemään. Viiden jäljestä jo olimme Helsingissä Länsisatamassa katselemassa mykistävää rekkamerta, joka oli valloittanut pitkäaikaisen parkkiksen.
Kun linja-autot olivat saaneet itsensä rekkojen joukkoon sullottua niin alkoi tavaroiden siirto bussiin. Kun tavarat ja Kassu oltiin pakattuna kyytiin niin seikkailu pääsi alkamaan. Tällä kertaa seikkailun kohteena oli Liettua.
Aika pian alkumatkasta jo huomasi, että Kassu tykkäsi olla toisen kerroksen väkeä. Oliko syynä että näki jotain muutakin, kuin penkkejä vai se ettei lämmitys kärventänyt persvilloja. Kuskien ajotavastakaan ei tällä kertaa rutistu. Kuoppaisista tie osuuksista kyllä rutistiin. Matka Liettuaan meni oikein rattoisasti juorutessa. Rattoisaa matkaa hieman häiritsi juhlatuulella ollut pari, joka kyllä laitettiin Latvian ja Liettuan rajalla joukko voimalla kuriin. Tämän jälkeen seuraava havainto matkasta olikin hieman ennen hotellia, kun tuli vedettyä unta pollaan hiljaisuuden laskeutuessa autoon.
.jpg) |
| Viron ja Latvian raja-asema. |
Kassun ja Dogo tyttö Bean yhteiselo sujui hienosti. Bea tosin oleskeli omassa yksiössään Kassun rellestäessä koko huoneen mitalla. Anu tosin joutui sijaiskärsijäksi Kassun lemmenlurituksista Bealle.
Tällä kertaa ei ollut limenvihreää kylppäriä, mutta Kassulle oli oma sänky.
.jpg) |
| Kassu ja Bea |
Ennen aamupalaa koirat autoon, josta suunnistettiin laittamaan murua kupuun. Aamupala oli oikein riittävä... hyvin pärjäsi iltaan asti.
Näyttely paikalle saavuttaessa nopea leiriytyinen (Anulle kiitos Kassun roudaamisesta). Samantien sain ruveta vuorokauden häkki oleskelun takkuja selvittelemään, kun oltiin heti toisena rotuna ja itseasiassa toisena koirana kehässä.
Kassua ei kyllä yhtään napannut esiintyä. Kehän ympärillä oli painostava meno... oli mekkalaa ja karkailevia koiria... Kassun silmät ja korvat pyörivät siihen malliin ettei lentoon lähtö ollut kaukana. Tuomarin Arne Fossin houkutellessa korvia esille, niin Kassu päätti loikata siihen malliin et – pelasta mut kiltti setäääää. Tuomarin meni varmaan lasit pesuun kaikkien pusujen jälkeen mitä Kassu päätti jakaa. En sitten tiedä tykkäsikö Foss Kassusta vai hurmasiko Kassun luonne. Oli miten oli, ei väliä, kun tulos kuitenkin oli Eri1 Sert Cacib Rop.
Loppu päivän Kassu saikin koisata yksiössään, jossa sai vielä kyydin ryhmäkehä halliin.
Ryhmäkehä mentiinkin kiitolaukkaa. Olin oikein huolella hetsannut Kassun kokoomaan, jotta olisi terhakkaan näköinen ja hitto... tää Venäläinen täti tuomari juoksuttikin suoraan isoon kehään. Eipä oikein enään onnistunut kierrosten laskeminen siinä vaiheessa, kun joutui lähtemään liikkeelle ja vielä kunnon paana mille Kassu pääsi purkamaan täpinänsä... Lopputuloksen tiesi ennen kuin näki. Tilaa ja taputtavia ihmisiä, niin mitä muuta tää koira tekee, kuin esittää hyppy koikka loikka laukat ilkikurin virne naamallaan. Kiitos ja näkemiin ja eikun bussille.
Lauantain ja sunnuntain välisen yön huone kuntamme nukkui kuin Karhu talviunilla. Sunnuntai aamuna jälleen samat rutiinit... tosin Kassu olis omasta mielestään voinut jäädä hotellin rappusille istumaan. Vesisateinen Vilna ei innostanut Kassua aamukävelylle.
Vaikka Kassu sai aamupäivän koisata, niin minä en ennättänyt vetämään lonkkaa. Extemporee esitin ihastuttavan ahneen kleini vetsku Liinun Rop kehässä ja yllätykseksi vielä Ropiksi asti.
Tämän jälkeen sitten aloinkin valmistautumaan Kassun esiintymiseen ja päätin vaihtaa kehä kengät jalkaan... SIIS MITKÄ KENGÄT???... Tämä se oli tyytyväisenä mennyt hame ja toppaliivi päällä sekä kaiken nähneissä talvikengissään lieppeet lepattaen. Hetken jo meinasin, että vaihdan kengät, mutta totesin olkoon. Sidoin vain kengät paremmin jalkaani kiinni.
Eksoottinen pukukokonaisuuteni taisi hämätä Hartoa, kun puhui valtaosalle suomalaisille esittäjille suomea, mutta minulle mumisi englanniksi ja viittoi käsin.
Kassu päätti jatkaa siitä mihin edellispäivänä jäätiin ja tuloksena jälleen Eri1 Sert Cacib Rop. Mitä sitä tahtia himmaamaan, kun vauhtiin oltiin päästy.
Nyt sitten on kaksi Cacibia ja kaksi Liettuan isoa sertiä (toim. huom. yksikin riittäisi) odottamassa Suomen valioitumista.
Eikun kamat kasaan ja luontoäitiä uhmaten syöksyttiin lumipyryyn ja kohti busseja. Anu jo ansaitsisi henkilökohtainen koira avustaja tittelin, kun minun pakatessa kamoja autoon, niin hän käytti Kassun tarpeillaan.
Illan murua kupuun episodi alkoi väsyneen reissaajan hermoja koettelemaan. Ruokaa ja juomaa saatiin, mutta maksaminen muodostui ylivoimaiseksi tai siis sen laskun osiin saaminen. Ekaksi tuotiin yksi lasku, jonka vääntämisen jälkeen saatiin kahteen osaan... tarkoitus kyllä oli viiteen osaan, mut tässä vaiheessa luovutettiin ja makseltiin sitten toisillemme ruoka kulujamme.
Ruokailun jälkeen alkoi pitkä taival yötä myöden kohti Tallinnaa lumisateen saattelemana.
Jälleen kerran pysähdyttiin rajoilla ja Liettua Latvia rajalla wc episodi taas osoitteli, et taidan olla jostain muualta, kuin suomesta. Reippaasti pujahdin huoltomiesten??? ohi huussiin. Huussissa ollessa alkoi ulkona kalapaliikki. Hetken jo mietin uskaltaako täältä laittaa nenäänsä ulos. Nämä samaiset huoltomiehet olivat muun seurueen aikeet vessaan menosta torpanneet ja estäneet aikeet. Olisi kai tarvinnut maksaa tai jotain??? Minun huussiin menosta nämä eivät olleet välittäneet mitään...?!?!...
Rajalta eteen päin paluumatka on hämärän peitossa, kun tuli vedettyä lepiä ja seuraavan kerran kunnolla tuli heräiltyä juuri ennen Tallinnan keskustaa maiseman ollessa valkoinen. Huoltoasemalla koiria kusetettaessa tuli nautittua aamupala ja Kassu ennätti kuolaamaan niin ihanan nöffi tytön korvat esittäessään kosio tanssejaan.
Satamaan kun ennätimme alkoi myös sankka lumipyry. Taidettiin sitten tuoda tuo pyry perässämme Suomeen asti.
Kassu ilmeisesti oli nukkunut yön hyvin ja laivassakin koisaillut, kun energiaa tuntui riittävän.
Hauskan kutkuttavan leppoisasta nauru hermoja kihelmöivästä reissusta kiitos kuuluu monelle.
Anulle ja Bealle huippu kämppä ja matkaseurasta.
Millille suomenpään hengessä mukana olleiden tiedoittamisesta.
Agolle erityis kiitos Kassulta... kyllä niillä lepertelyillä ollaan pitkään tyytyväisiä (miten niin Kassu ennätti porukkaa hurmaamaan).
Mirjalle, Anulle, Katille, Mailille ja monille monille muille seurasta ja avusta.
Tämä elämäntapaintiaani sukeltaa koiruuksien viereen viettämään laatuaikaa ja yrittää pitää puolensa joulukinkun syönnissä.
Anulle ja Bealle huippu kämppä ja matkaseurasta.
Millille suomenpään hengessä mukana olleiden tiedoittamisesta.
Agolle erityis kiitos Kassulta... kyllä niillä lepertelyillä ollaan pitkään tyytyväisiä (miten niin Kassu ennätti porukkaa hurmaamaan).
Mirjalle, Anulle, Katille, Mailille ja monille monille muille seurasta ja avusta.
Tämä elämäntapaintiaani sukeltaa koiruuksien viereen viettämään laatuaikaa ja yrittää pitää puolensa joulukinkun syönnissä.