Siirry pääsisältöön

"Laiskottelua" tai ainakin voisi luulla niin.

Jotenkin tuntuu, ettei olla tehty sit niin juur mitään... Toisaalta kun alkaa miettimään, niin ollaan ennätetty olemaan siellä täällä ja tuolla.

Juhannuksen jälkeinen viikko otettiin lepiä. Mitä nyt torstaina käytiin vähän treenimässä. Koko viikko kerättiin voimia viikonlopun voimain ponistukseen. 28 ja 29.6 oli Forssan kaikkienrotujen näyttely Mustialassa, jonne osallistuttiin talkoo sekä näyttely väkenä. Vielä kun omaa hieman hullun mielenlaadun, niin on talkoo hommissa, sekä kehässä samana päivänä.
Lauantai aamuna, kun koitti lähdön hetki, niin Kassu katseli korvakarvat solmussa ja silmät sikkurassa, et tarvis tulla autoon vai. Sen verran oli herra unensekaisessa olotilassa, ettei edes muistanut tehdä temppuilu kierrostaan.
Heti aamusta Kassu pääsi vahtimaan kehähuollon käyntiin polkaisua, kun hänet häkkeineen sijoitettiin eteisen nurkkaan. Kassun meni aamu rattoisasti piipittäesse, niin että suurin osa luuli linnun olevan keittiössä.
Hyvää tuuria, kun meillä tuntuu olevan näiden aikataulujen kanssa, niin kehä oli tietenkin heti aamusta.

Sen verran kaukaa viisas olin ollut aamun pikku tunteina paikalle ryömiessä, että olin käynyt pystyttämässä teltan jo valmiiksi ja vienyt suurimman osan tavaroista telttaan odottamaan. Näin oli helppo pinkaista keittiöstä kehä alueelle, muita Waatalaisia vastaan ja sai myös heti ruveta laittamaan Kassua kuntoon.
Meillä oli oikein Waata miitinki. Paikalle saapuivat Ceekkosten Cara (W.Carlina) ja Kide (W.Cladina), Deekkosten Domi (W.Doronicum) ja Darma (W.Darmera) sekä Eekkosen Elmo (W.Elymus) ja Essi (W.Erika) niin ja tietenkin suuri valkoinen eli Meile.
Onneksi meille sattui aurinkoinen näyttelypäivä. Muuten olisi saattanut olla kurassa korviaan myöten, kun nyt jo tuppasi olemaan. Ei oikein mustialan puistoalueen ruoho tahtonut kestää, kun on saanut koko alkukesän vettä taivaalta. No toisaalta mieluummin tuolla, kuin raviradalla. Olisi sielläkin nurmi alueet ihan samanlailla märkiä, ellei märempiä ja kavioura olisi märkä tai pöllyävä, joka sotkisi ihan samanlailla vaatteet.
Mutta jatketaan kuvien kera....

Kuvaaja Milja Laaksi & Karoliina Simola

Alemmasta kuvasta olen tyytyväinen... tai siis en kuvasta, kun se ei taas näitä mitenkään mega edustavia ole, kuin Kassun osalta. Mutta... tuo hiton elohiiren ja ikiliikkujan välimaastossa oleva koiraksi kutsuttu, osaa seistä paikallaan kun tuomari tulee kopeloimaan, eikä hypi kuin vieterilelu.
Tuomarinahan meillä tosiaan oli Leni Finne. Leni ei ihan mieltynyt Kassuun. Tuloksena nuorten eri2.

Kuvaaja Milja Laaksi & Karoliina Simola

Jottei näyttelyistä vallan jännitys loppuisi, niin täytyy välillä repäistä ja rikkoa kaavoja. Kassuhan on tyttöjen perää siinä määrin, että näyttelyssä otetuista kuvistakin sen näkee. Essi kun oli kehässä, niin kaikissa juoksu kuvissa Kassu tuijottaa kehänlaidalta intensiivisesti Essin suuntaan.
No mikä se jännitys ja kaavojen rikkominen sitten oli... Kassuhan on aina tullut kasvattaja ryhmässä porukan hännillä. Tällä kertaa päätettiin laittaa pakka sekaisin ja järjestää koirat Kassu, Cara, Darma, Essi järjestykseen. Hyvinhän Kassulta tuo joukon vetäminen meni... mitä nyt ei suostunut hitaasti liikkumaan vaan oli pakko juosta omaa tahtia, mutta taakse päin ei vilkuiltu. Kasvattaja ryhmämme oli 2 ja Kp.

Arvostelu vuoron odottelua.
Kuvaaja Milja Laaksi & Karoliina Simola
Kun Kessu kehä oltiin kunnialla suoritettu loppuun niin oli aika ruveta odottamaan Meilen kehää ja ennen kaikkea viettämään piknikkiä. Jo oli yhtä sun toista herkkua, oli makeaa ja suolaista, eikä tarvinnut nälkää nähdä. Niin ja tietenkin mukana oli mun kirsikkatomaatit, jotka Pirkoin sanoin ovat jo klassikko.


Kuvaaja Milja Laaksi & Karoliina Simola
Sentään tiimimme kameran takana hääränneet ovat olleet sen verran hitaita, etteivät kaameimpia ilveily kuvia ole ennättäneet tallentamaan tai sitten säälivät sen verran, etteivät näytä niitä. No tästä huolimatta minä ja Terhi ollaan päästy edustavaan kuvaan... Ollaan Terhin kanssa parkkeerattu paraati paikalle eli suoraan herkkupöytien viereen.

Kuvaaja Milja Laaksi & Karoliina Simola

Kiitos jälleen kerran Waatan tiimi. Kyl me vaan ollaan niin hyvä tiimi.

Viikonlopusta kun selvittiin niin koitti sateinen työviikko. Keskiviikkona Kassu jopa pääsi työmaskotiksi ja kyläilemään. Tarkoituksenahan meillä oli mennä Somerolle mätsäriin, mutta skipattiin se ja ajettiin ohi, kun vettä tihutti sekä parkkiksella tuntui olevan meidän makuun liikaa autoja. Ei kiinnostanut vaan mennä, kun oli sateinen ilma ja autoista päätellen olis mennyt aikaa... miten niin ollaan herkkä nahkaisia.
No eipä haitannut, et ei menty mätsäriin, kun päästiin mässäilemään mansikkakakkua, raparperipiirakkaa ja ties mitä herkkuja ja nähtiin kesän makein sateenkaari. Oikein tarkkaa, kun katsoo niin näkee kuvassa olevan kaksi sateenkaarta.




Keskiviikko iltana otettiin myös, voisiko sanoa perinteeksi muodostunut harjaustuokio. Pakko puleerata tuota turkkia keskellä viikkoakin tai muuten menee niin solmuun "ongelma" karvanlähtö alueilta. Kassulla tuntuu olevan samanlainen karvanlähtö, kuin Bobilla aikoinaan. Hitaasti ja hartaasti karvat lähtee irti ja niitähän ei tiputeta, vaan ne saa ihan harjata pois, jottei vaan helpommalla pääsisi.
Tuossa viikolla Vilma oli tuskissaan poikiaan harjaillut ja muotoillut karvoista kessu figuurin. Tv ohjelmaa loppuun katsellessani päätin Kassun karvoista muotoilla myös... tosin Kassusta lähti sen verran vähän irti, ettei siitä oikein kunnollista tahtonut saada. Toisaalta hidas karvanlähtö lohduttaa, vaikka se hermoja välillä raastaakin... meillä sentään on viellä mahdollisuus, että WDS:n aikaan olisi karvat.



Torstaina olikin torstai treenit. Päätettiin Kassun kanssa laittaa näyttelytreenit jäihin WDS:ään asti ainakin. Eli me hinkkasimme tottista. Tarvis kyllä tuonkin saralla kunnostautua, mutta jos nyt kun ei näyttelyjä treenata.

Kuvaaja Kikka & Mika

Johonkin kummaan Kassu onnistui hukkaamaan liikkeestä istumisen. Alkuun ok, mut sit alkoi tarjoomaan maahan menoa. No saatiin tämä sentään uudelleen uppoamaan päähän. Istu maahan seiso setti... siis mikä... eiks kaikilla käskyillä kuulukkaan mennä maahan ja kun maahan meno ei kerta kelpaa, niin mä tuun sun luokses... eks ookki pätevä, kun ihan ite päättelen, et aina pitää mennä maahan. Onneks tällä kertaa pysy tassut maata kohden, eikä pyörähdelty selän kautta ympäri.

Loppuun vielä kidutettiin pientä kessua. Kassu "omasta mielestään joutui" olemaan paikka makuussa muiden keskellä, kun muut liikkui.
Pientä neuvottelua jouduttiin alussa käymään.

Kuvaaja Kikka & Mika
 Hyvinhän se siinä pysyi, kun oli vielä remmi varmistuksena.

Kuvaaja Kikka & Mika
Kunnes joku sanoi tänne....
Kun ei kauniisti uskottu, ettei nousta toisen käskystä, niin alettiin hieman lukemaan lakia.
Alla kuva Kassun ja mun henkevästä keskustelu tuokiosta. Teksti taisi olla sen verran painokelvotonta murinaa, et hyvä ettei kellään ollut video kameraa.

Kuvaaja Kikka & Mika
Niin ja loppuun täytyy vielä muistaa Iwanin metkut mainita. Sillä on joku kauhukakarakausi menossa. Jannen hermoja koetellaan, kun aina tilaisuuden tullen yrittää livistää tarhasta karkuun. Tähänkään ei tarvittu kuin yksi mahdollisuus ja komealla kaarella Iwan oli päättänyt loikata ruohonleikkurin yli, kun Janne oli sitä työntämässä tarhaan sisälle. Hetken villinä ja vapaana tietä kirmatessa oli mieleen juolahtanut -Hitto se meni tupaan eli ruokaaaaa. Hetken neuvottelun jälkeen Iwan oli suostunut tuvasta lähtemään tassulaan, muttei tarhaan. Kaiken saa läpi kun lyö perseen maahan, heittäytyy selälleen ja rupeaa potkimaan jaloillaan, kuin tikkukaramellistä kiukutteleva kolme vuotias. Kotiin saavuttuani Iwankin suostui menemään tarhaan, kun tehtiin diili... kun menet juosten tarhaan, niin saat peuran lapaluun. Mun on hyvä lahjoo ja paapoo, kun se on koko päivän Jannelle kiukutellu.