On taas niin mahottomasti tapahtunut, jotta pakko päivittää, ettei tule romaania kirjoitettavaksi.
Viime viikko kun kääntyi viikonlopulle, niin alkoi koiran täyteinen viikonloppu.
Lauantai aamuna sain sähäkän lähdön, kun olin vallan unohtanut kylällä järjestettävän luonnetestin. Olin jo kauan suunnitellut meneväni katselemaan toisen päivän annin. Unohduksen ja vauhdikkaan lähdön ansiosta ensimmäinen koirakko vain jäi näkemättä. Jopa tällä kertaa muistin ottaa kamerankin mukaan.
Sunnuntaina käänsimme nokan kohti Karjaata. Matkalla tosin koukattiin/ pysähdyttiin sen varran, että pakattiin tavarat yhteen autoon ja jatkettiin matkaa Minnan ja Lennun kanssa yhtä matkaa. Lennu sentään ei ollut vielä aloittanut juoksuaan, mutta tästä huolimatta Kassu sai matkustaa takapenkillä boksissa. Että voi sitten pientä herraa ketuttaa olla boksissa. Varmaan kaikki äänen alat ja vinkumiset esitettiin meno matkalla.
Sitten itse näyttelyyn... parkki paikalla jo meinasin tikahtua nauruun, kun parkkiin ohjaus ei ihan toiminut... Näytetään tule tule, älä sittenkään tule, sitten tyyliin prkl tule sieltä jo ja kun painat tallan pohjaan niin juostaan eteen. No tästä selvittiin ja päästiin kunnialla kehän laidalle asti, josta saatiin ihan kehän laidalta teltta paikka. Ja mehän tultiin paikalle jotain klo 11 paikkeilla.
No jos mennään itse kessu kehään ja tuomariin. Saa nähdä kuinka pitkäksi tämän vuoden aikana tuomareiden "mustalista" kasvaa. Karjaalla meillä oli tuomarina Claudio De Giuliano Italiasta. Ei arvostelu ollenkaan paha ja tulos Nuo Eri1. Mittelit seurasin, kun olivat meitä ennen. Tuntui kopeloivan ja tutkivan koiria, juoksuttikin ihan kiitettävästi. No sitten koitti kessut kehän viimeinen rotu. Öööö en sitten tiedä tuliko tuomarille kiire kotio vai kuinka?!? Kehä alkoi huomattavasti oletettua aikaisemmin eli vauhtia oltiin pidetty koko päivä, mutta kai nyt 5 kessun tarkasteluun voisi vielä paneutua. Kyllähän tuo tuomari kirjoitutti arvosteluun eturinnat ja päänmittasuhteet ym. KOSKEMATTA koiraan. Ei edes hampaita katsonut saatika turkkia hipaissut. Jälkeen päin vitsailin, et kuinkakohan monta jenkkakahvaa se multakin löysi röntgen katseellaan. No onneksi oli saanut hyvää ruokaa, niin oli parempi mieli.
Koti matka sitten menikin jo melkolailla hiljaisissa merkeissä, kun karvakorvat vetivät unta pollaan.
Minnalle ja Lennulle kiitos matka seurasta... joskus uusiks, kun nuo kaksi osaavat yhdessä niin mallikkaasti käyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Tämä viikko onkin sitten ollut yhtä haipakkaa, kun on viimeistä työviikkoa vedetty pakettiin konttorirotan hommia toisella kädellä hoidellessa. No jos Kassu on saanut oloneuvoksena "nauttia" heltaistä niin on ollut aikaa iltasella tuunata herran valjaita. Nyt ilmeisesti selvisi mikä todellisuudessa kuluttaa karvaa Kassun kyljestä. Ei se olekaan se nimilaattaa, joka jo alkuvuodesta poistettiin. Vaan valjaissa oleva remmin lenkki. Nyt on kokeilu menossa ja jos alkaa väri kyllästyttämään niin sakset käteen ja uusi tilalle.
Tuossa tuli tilailtua muille koirille Vänttisen nahkavaljaita ja tietenkin täytyi verrata Kassun valjaita niihin ja kyllä, meillä on Vänttisen valjaat. Tikkaukset ja kaikki ovat identtiset eli ei voi erehtyä. Tosin meiltä puuttuu se ns. kessukahva noista, kun käytettynä olen nuo ostanut. Tuon kessukahvan puutteen vuoksi lenkki pääsee kuluttamaan karvaa, mutta katsotaan kuluttaako enään. Olen kyllä miettinyt, et Kassulle hommais Vänttiset ihan mittatilauksena, mutta on niin kovin pitkä ajomatka mennä ottaa paikan päälle mitat... siis mikä pitkä ei edes 50km.
Kassu kun on saanut viikon olla oloveuvoksena, niin hän on sitten keksinyt ties mitä temppuja. Tämän viikon bravuuri on ruuan kerjäys. Kun ei muuten ymmärretä niin nuostaan pikkujakkaralle ja tökitään nenulla ruokakippoa välillä erittäin merkitsevästi katsoen. Kassu voi todeta, että toimii, kunhan laitetaan kamera pois.
Matot ovat myös olleet rullalla, kun on niin lujaa tultu syömään. Eräs ilta vain meinasi käydä köpelösti, kun jarrutus meinas mennä pitkäks ja tuoli hyökätät kimppuun.
Viime viikko kun kääntyi viikonlopulle, niin alkoi koiran täyteinen viikonloppu.
Lauantai aamuna sain sähäkän lähdön, kun olin vallan unohtanut kylällä järjestettävän luonnetestin. Olin jo kauan suunnitellut meneväni katselemaan toisen päivän annin. Unohduksen ja vauhdikkaan lähdön ansiosta ensimmäinen koirakko vain jäi näkemättä. Jopa tällä kertaa muistin ottaa kamerankin mukaan.
Täältä löytyy aimo annos kuvia päivän koirakoista. Tosiaan ensimmäinen jäi kuvaamatta sekä viimeinen, kun oli pakko lähteä ruokkoamaan Kassua.
Kassu on myös siinä määrin ihastunut tuohon pyöräilyyn, jotta oli yrittänyt väkisin murtautua aidasta läpi, kun olin polkaissut fillarilla kohti luonnetesti paikkaa. Harmi vaan kun nyt on ollut niin vietävän kuumaa, ettei oikein ole viitsinyt fillaroida ja kun olis viileempää niin ei ennätä/ jaksa enään.
Taisi tuo lauantai olla silti raskas päivä Kassulle, vaikka kotona vaan oli, kun illalla niin kovin väsytti ettei jaksanut edes tyynyn tai käärmeksen kanssa riehua.
Sitten itse näyttelyyn... parkki paikalla jo meinasin tikahtua nauruun, kun parkkiin ohjaus ei ihan toiminut... Näytetään tule tule, älä sittenkään tule, sitten tyyliin prkl tule sieltä jo ja kun painat tallan pohjaan niin juostaan eteen. No tästä selvittiin ja päästiin kunnialla kehän laidalle asti, josta saatiin ihan kehän laidalta teltta paikka. Ja mehän tultiin paikalle jotain klo 11 paikkeilla.
No jos mennään itse kessu kehään ja tuomariin. Saa nähdä kuinka pitkäksi tämän vuoden aikana tuomareiden "mustalista" kasvaa. Karjaalla meillä oli tuomarina Claudio De Giuliano Italiasta. Ei arvostelu ollenkaan paha ja tulos Nuo Eri1. Mittelit seurasin, kun olivat meitä ennen. Tuntui kopeloivan ja tutkivan koiria, juoksuttikin ihan kiitettävästi. No sitten koitti kessut kehän viimeinen rotu. Öööö en sitten tiedä tuliko tuomarille kiire kotio vai kuinka?!? Kehä alkoi huomattavasti oletettua aikaisemmin eli vauhtia oltiin pidetty koko päivä, mutta kai nyt 5 kessun tarkasteluun voisi vielä paneutua. Kyllähän tuo tuomari kirjoitutti arvosteluun eturinnat ja päänmittasuhteet ym. KOSKEMATTA koiraan. Ei edes hampaita katsonut saatika turkkia hipaissut. Jälkeen päin vitsailin, et kuinkakohan monta jenkkakahvaa se multakin löysi röntgen katseellaan. No onneksi oli saanut hyvää ruokaa, niin oli parempi mieli.
Koti matka sitten menikin jo melkolailla hiljaisissa merkeissä, kun karvakorvat vetivät unta pollaan.
Minnalle ja Lennulle kiitos matka seurasta... joskus uusiks, kun nuo kaksi osaavat yhdessä niin mallikkaasti käyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Tämä viikko onkin sitten ollut yhtä haipakkaa, kun on viimeistä työviikkoa vedetty pakettiin konttorirotan hommia toisella kädellä hoidellessa. No jos Kassu on saanut oloneuvoksena "nauttia" heltaistä niin on ollut aikaa iltasella tuunata herran valjaita. Nyt ilmeisesti selvisi mikä todellisuudessa kuluttaa karvaa Kassun kyljestä. Ei se olekaan se nimilaattaa, joka jo alkuvuodesta poistettiin. Vaan valjaissa oleva remmin lenkki. Nyt on kokeilu menossa ja jos alkaa väri kyllästyttämään niin sakset käteen ja uusi tilalle.Tuossa tuli tilailtua muille koirille Vänttisen nahkavaljaita ja tietenkin täytyi verrata Kassun valjaita niihin ja kyllä, meillä on Vänttisen valjaat. Tikkaukset ja kaikki ovat identtiset eli ei voi erehtyä. Tosin meiltä puuttuu se ns. kessukahva noista, kun käytettynä olen nuo ostanut. Tuon kessukahvan puutteen vuoksi lenkki pääsee kuluttamaan karvaa, mutta katsotaan kuluttaako enään. Olen kyllä miettinyt, et Kassulle hommais Vänttiset ihan mittatilauksena, mutta on niin kovin pitkä ajomatka mennä ottaa paikan päälle mitat... siis mikä pitkä ei edes 50km.
Kassu kun on saanut viikon olla oloveuvoksena, niin hän on sitten keksinyt ties mitä temppuja. Tämän viikon bravuuri on ruuan kerjäys. Kun ei muuten ymmärretä niin nuostaan pikkujakkaralle ja tökitään nenulla ruokakippoa välillä erittäin merkitsevästi katsoen. Kassu voi todeta, että toimii, kunhan laitetaan kamera pois.
Matot ovat myös olleet rullalla, kun on niin lujaa tultu syömään. Eräs ilta vain meinasi käydä köpelösti, kun jarrutus meinas mennä pitkäks ja tuoli hyökätät kimppuun.
Näyttelytreeni tauko pitää edelleen. Torstaina otettiin taasen tottista treeneissä. Tällä kertaa mentiin koko joukon kera.. siis kaikki 4 jotka olivat jaksaneet vaivautua hellettä uhaten paikalle. Täytyy myöntää, että Kassu yllätti tarmollaan. Olisin voinut veikata, että saisin vetää lahnaa perässäni, mutta ei. Seuruun nopeuden muutokset onnistui tasoon nähden hyvin, jopa hidas ilman että yritettiin koko ajan istua. Kontakti yllättävän hyvä Kassuksi. Ja se paikka makuu... tais viime viikko olla vielä muistissa, kun ei noustu vaikka Kersti ja Candy härnäsivät ja Minna höpötteli Lennulle. Niin ja tällä kertaa Kassu oli vapaana paikka makuussa. No jos melkein kaikki onnistui niin ne jäävät. Jos viime viikolla tarjottiin jatkuvalla syötöllä maahan menoa, niin tällä viikolla sitten istumista, joka hiivatin käskyyn. Jospa ens viikolla olis seisomisen vuoro.
Perjaina Lehtirannan lauma sai uuden jäsenen. Niin suloinen ja pieni "Sulo" saapui Marin luokse. Jospa hänestä kasvaisi suuri ja vahva hiirikissa, joka pitää siimahännät kurissa ja nuhteessa. Vielä ei olla Kassua ja Iwania esitelty uudelle tulokkaalle, mutta pian varmasti he saavat tutustua toisiinsa, jotta oppivat elämään yhteiseloa.
Loppuun vielä Kassun perjantai illan huvitukset. Voiko koira enempää nauttia, kun saa viidakossa seikkailla.