Tässä männä viikolla oli taivaalle eksynyt jokin kummallinen kirkas valopallo, jota kuulemma kutsutaan auringoksi. Kun kerta kotona sattuin olemaan niin, että ennätti vielä kävelemäänkin valoisaan aikaan, niin tilaisuus piti heti käyttää hyväksi ja napata kamera matkaan.
Riemulla ei ollut rajoja, kun jotain murrosikä kauttaan elävä kessu poika pääsi irroittelemaan. Jos ei riemulla ollut rajoja, niin ei kyllä ollut korviakaan.
Kuka on kulkenut minun lenkkipoluilla???
Jokin suuri ja pelottava mörkö hyökkää metsästä... Taisi tuo suuri ja pelottava mörkö olla puukasan lepattava pressu, jota ei kyllä muistettu enään siinä vaiheessa, kun minäkin pääsin puukasalle asti. Kassu vetäs namit naamariin ja lähti konehallin kulman taakse asenteella - tuolla on mörkö ja minä SYÖN sen.... eipä tainut mörköä löytyä.
Kassu harjoittelee maastoutumista.
Loppu lenkistä alkoi jo pientä väsyttämään.
