Kai pikku hiljaa voi ruveta sanomaan, että syksy alkaa taittumaan talvea kohden. Ikkunasta kun ulos katsoo niin ei ihan heti voisi uskoa, että talvi on nurkantakana.
Kamera on melkeimpä saanut maata laakereillaan. Kuka sitä tuolla vesisateissa viitsii kuljettaa ja kun ei sada niin on pimeää kuin....
Aksaa ollaan liidetty ja nyt kelpaa liitää kelissä kuin kelissä, kun on seinät ja katto ympärillä. Siirryimme lokakuun lopulla sisähalliin ja en tiedä onko hetkellinen hämääntymisen säiriö vai mikä on syynä, mutta herra on alkanut kuuntelemaan, eikä pörrää kuin höyryveturi pitkin kenttää omiaan.
Tuossa lokakuun puolella Kassu kävi Kiden (W.Cladina) kanssa mätsäröimässä. Kassu oli hienosti nuorten sinisten kakkonen. En muista onko tästä ollut jo puhetta, mutta ompahan sekin nyt kerrottu.
Mätsäreissä on pitänyt käydä siellä täällä ja tuolla, mutta eipä ole tullut lähdettyä. Tai oikeastaan Terhin/Kiden ja minun/Kassun aikataulut eivät ole natsanneet, joten ollaan suosiolla jätetty väliin.
Tästä hyvin aasin häntänä voi hypätä viimeisimpää reissuun. Tosiaan sisä mätsäreitä ollaan kaseltu koko syksy ja se miksi niitä ollaan katseltu... kun talvikurkistaa nurkan takaa niin viralliset näyttelytkin siirtyvät sisähalleihin.
Kerran treenattu parkkihallissa virallisessa ja kerran mätsärissä, joka oli maneesissa. Näin vankalla kokemuspohjalla lähdettiin tuulta purjeissa, kohti Jyväskylän joka syksyistä suurta näyttelyvuoden aloittaja Kv näyttelyä.
Jyväskylän Kv näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 36 kessua (taisi olla ennätys tänä vuonna, jollei erkkaria lasketa). Pelkästään junnu uroksia oli jo 9 kipaletta ja Kassu viimeisenä tietenkin.
No Jyväskylän reissu ei ollut mikään nopeasti pyörähdetty pika visiitti. Perjantaina jo nokka käännettiin kohti Loppea ja ajeltiin Pirkon ja Darman luokse. Siellä pakattiin tavarat yhteen autoon ja lähdettiin neljään pekkaan kohti Jyväskylää.
Tästä reissusta voisi kertoa niin monta tarinaa ja sattumaa. Juttua riittää varmasti pitkäksi ajaksi eteenpäin. Mutta jos yrittää lyhyesti ja ytimekkäästi.
Pelätty automatka meni oikein hienosti, kun kummallakin koiralla oli oma häkki.... Hotelli huoneessakin olisi saanut olla omat häkit.... Ihan kiva että riehuvat ja väsyttävät itsensä... mutta kun nää deekkoset ei väsy! Sängystä toiseen banzai loikkia, syöksyjä sängyn yli ja ali, sängyn päädyn potkimista, lattia raapimista, haukkumista, murinaa, kiljuntaa, lumoutunutta tuijotusta...Tämän kaiken päälle tehtiin vielä kaupunki lenkki. Normaali koira nukkuisi sikeään jo tässä vaiheessa, mutta nämä kaksi jatkoivat sempaloitaan koko halvatun yön. Ihme että olemme Pirkon kanssa ylipäätään edes hengissä... nimittäin siinä vaiheessa, kun yöllä alkaa tv huutamaan, niin oli slaaki lähellä.
Ilta riehuttu, yö riehuttu ja sama meno jatkui aamulla ja vielä näyttelypaikallakin. En tiedä mitkä duracel patterit nuo oli vetässyt, mutta kehässäkin vielä paineltiin, niin että sai tehdä töitä jotta perässä pysyi.
Nyt alkoi Kassulla olemaan jo ison näyttelyn meininkiä ja yksilöjuoksut ja sen jälkeen kilpailuluokan juoksut mentiin pitkällä remmillä kehässä liihottaen. Kassulla ei varmaan vielä kertaakaan ole ollut näin hyvää fiilistä kehässä ja sen näki. Ihan pienen inan Kassu olis saanut reippaammin tapsutella, mutta tiedä oliko tuo seesteinen liihottelu juoksu ihan mielentilasta kiinni. No tuo ina on pikku vika, jos tuolla fiiliksellä mennään.
Jyväskylässä oli Darman ja Kassun lisäksi myös Sumu sisko.
Päivän tulokset:
Kassu Jun eri3
Sumu (W.Dablia) Jun eri3
Darma (W.Darmera) Jun eri2
Kassun kanssa käytiin ennen kuin lähdettiin näyttelystä, niin aikaa viettämässä Kaukkari kehän laidalla. Kassu oli kuin omiensa ympäröimänä. Ei paljoa korvaansa lotkauttanut, jos parin metrin päästä kuului ennenmmän leijonan karjaisua, kuin koiran murahtamista muistattava ääni.
Oli meillä ihan syykin miksi me sinne kehänlaidalle eksyttiin.
Kuulo puheiden mukaan, kun sieltä löytyi lutuisen pussatava seitsemänkuinen vöttönen. Sori Anne sillä on varmaan korvissakin kuolaa ja Kassua ei kannata syyttää... se ei tällä kertaa päässyt korvia hoitamaan, vaikka ne aina Zana tädiltä hoitaakin.
Kotimatka meni ihmeen rauhallisesti, mutta hieman jaksoi vielä Lopelle saavuttaessa riehua.
Kotona kodassa vietetyn välikuoleman jälkeen Kassu jaksoi vielä lähteä Ukkia heittämään kotiin ja samalla kyydillä tuotiin ihka ensimmäiset ja aidot peuran sorkat kotiin. Nyt on ne kauan kauan odotetut sorkat ja vielä neljä kappaletta. Ukkia kotiin vietäessä Kassu vielä muisti putsata mummin silmälasit ja Zanan korvat ohimennessään.
Tänään sitten olisi vuorossa aksa treenit... saa nähdä kumpi on enemmän ulapalla koira vai ohjaaja???
Kamera on melkeimpä saanut maata laakereillaan. Kuka sitä tuolla vesisateissa viitsii kuljettaa ja kun ei sada niin on pimeää kuin....
Aksaa ollaan liidetty ja nyt kelpaa liitää kelissä kuin kelissä, kun on seinät ja katto ympärillä. Siirryimme lokakuun lopulla sisähalliin ja en tiedä onko hetkellinen hämääntymisen säiriö vai mikä on syynä, mutta herra on alkanut kuuntelemaan, eikä pörrää kuin höyryveturi pitkin kenttää omiaan.
Tuossa lokakuun puolella Kassu kävi Kiden (W.Cladina) kanssa mätsäröimässä. Kassu oli hienosti nuorten sinisten kakkonen. En muista onko tästä ollut jo puhetta, mutta ompahan sekin nyt kerrottu.
Mätsäreissä on pitänyt käydä siellä täällä ja tuolla, mutta eipä ole tullut lähdettyä. Tai oikeastaan Terhin/Kiden ja minun/Kassun aikataulut eivät ole natsanneet, joten ollaan suosiolla jätetty väliin.
Tästä hyvin aasin häntänä voi hypätä viimeisimpää reissuun. Tosiaan sisä mätsäreitä ollaan kaseltu koko syksy ja se miksi niitä ollaan katseltu... kun talvikurkistaa nurkan takaa niin viralliset näyttelytkin siirtyvät sisähalleihin.
Kerran treenattu parkkihallissa virallisessa ja kerran mätsärissä, joka oli maneesissa. Näin vankalla kokemuspohjalla lähdettiin tuulta purjeissa, kohti Jyväskylän joka syksyistä suurta näyttelyvuoden aloittaja Kv näyttelyä.
Jyväskylän Kv näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 36 kessua (taisi olla ennätys tänä vuonna, jollei erkkaria lasketa). Pelkästään junnu uroksia oli jo 9 kipaletta ja Kassu viimeisenä tietenkin.
No Jyväskylän reissu ei ollut mikään nopeasti pyörähdetty pika visiitti. Perjantaina jo nokka käännettiin kohti Loppea ja ajeltiin Pirkon ja Darman luokse. Siellä pakattiin tavarat yhteen autoon ja lähdettiin neljään pekkaan kohti Jyväskylää.
Tästä reissusta voisi kertoa niin monta tarinaa ja sattumaa. Juttua riittää varmasti pitkäksi ajaksi eteenpäin. Mutta jos yrittää lyhyesti ja ytimekkäästi.
Pelätty automatka meni oikein hienosti, kun kummallakin koiralla oli oma häkki.... Hotelli huoneessakin olisi saanut olla omat häkit.... Ihan kiva että riehuvat ja väsyttävät itsensä... mutta kun nää deekkoset ei väsy! Sängystä toiseen banzai loikkia, syöksyjä sängyn yli ja ali, sängyn päädyn potkimista, lattia raapimista, haukkumista, murinaa, kiljuntaa, lumoutunutta tuijotusta...Tämän kaiken päälle tehtiin vielä kaupunki lenkki. Normaali koira nukkuisi sikeään jo tässä vaiheessa, mutta nämä kaksi jatkoivat sempaloitaan koko halvatun yön. Ihme että olemme Pirkon kanssa ylipäätään edes hengissä... nimittäin siinä vaiheessa, kun yöllä alkaa tv huutamaan, niin oli slaaki lähellä.
 |
| Lauantai aamulla oltiin niin pirteänä, kun oltiin koko yö riehuttu. Huomaa Darman ja Kassun ilme.. ei me olla mitään tehty. |
Nyt alkoi Kassulla olemaan jo ison näyttelyn meininkiä ja yksilöjuoksut ja sen jälkeen kilpailuluokan juoksut mentiin pitkällä remmillä kehässä liihottaen. Kassulla ei varmaan vielä kertaakaan ole ollut näin hyvää fiilistä kehässä ja sen näki. Ihan pienen inan Kassu olis saanut reippaammin tapsutella, mutta tiedä oliko tuo seesteinen liihottelu juoksu ihan mielentilasta kiinni. No tuo ina on pikku vika, jos tuolla fiiliksellä mennään.
Jyväskylässä oli Darman ja Kassun lisäksi myös Sumu sisko.
Päivän tulokset:
Kassu Jun eri3
Sumu (W.Dablia) Jun eri3
Darma (W.Darmera) Jun eri2
 |
| Kassu ikuistanut kehässä Kolehmaisen Helena ja Tapani |
 |
| Kassun ikuistanut kehässä Kolehmaisen Helena ja Tapani |
Oli meillä ihan syykin miksi me sinne kehänlaidalle eksyttiin.
Kuulo puheiden mukaan, kun sieltä löytyi lutuisen pussatava seitsemänkuinen vöttönen. Sori Anne sillä on varmaan korvissakin kuolaa ja Kassua ei kannata syyttää... se ei tällä kertaa päässyt korvia hoitamaan, vaikka ne aina Zana tädiltä hoitaakin.
 |
| Tskaro Eyti alias Jiri |
Kotimatka meni ihmeen rauhallisesti, mutta hieman jaksoi vielä Lopelle saavuttaessa riehua.
Kotona kodassa vietetyn välikuoleman jälkeen Kassu jaksoi vielä lähteä Ukkia heittämään kotiin ja samalla kyydillä tuotiin ihka ensimmäiset ja aidot peuran sorkat kotiin. Nyt on ne kauan kauan odotetut sorkat ja vielä neljä kappaletta. Ukkia kotiin vietäessä Kassu vielä muisti putsata mummin silmälasit ja Zanan korvat ohimennessään.
Tänään sitten olisi vuorossa aksa treenit... saa nähdä kumpi on enemmän ulapalla koira vai ohjaaja???