Kassu tuo sosiaallisuuden ja energian multi huipentuma täyttää tänään vuoden.
Vaikka kuinka lyhyesti yrittäisi vuoden koota nippuun, niin silti siitä ei tule lyhyt tarina.
Jos koira ennättää minuutissa juosta talon alakerrasta ylös ja takaisin, levittää lelunsa, maistaa kaikkea liikkuvaa ja ei liikkuvaa, heittäytyä selälleen ja rampata ulko-ovetasta sisään ja ulos... niin miettikää kuinka monta minuuttia vuoteen mahtuun ja kuinka paljon se on ennättänyt tekemään.
Tarina alkakoon ja kuvat kertokoon puolestaan...
Ensi kohtaaminen ja ensimmäinen kuva. Ehkä tästä olisi jo voinut päätellä millainen riiviö meille on tulossa... ei mitään käytöstapoja, kun kieltä näytetään vieraille ihmisille... niin ja ne kynärpäähän upotetut naskalit.
Ensimmäistä kertaa ulkoilemassa Milli kasvattajan luona.
Tuolloin ikää vaivaiset 4 viikkoa.
Ensi askeleet uudessa kodissa.
Mikä itsesuojeluvaisto?... tuntematon käsite... kaasu pohjassa kohti tuntematonta.
Kotimatkalla ohimennen ennätimme ambulanssi kuskin myös hurmata.
Ehkä olimme koominen näky... pieni kessun rääpäle ja sen rinnalla vasikkaa muistuttava kaukkari.
Ensimmäinen lahja... tuo niin rakas Pessu Pesukarhu.
Valitettavasti Pessu ei ole kestänyt Kassun kovakouraista käsittelyä. Vielä hän hengissä on, mutta täysin amputoituna eli kaikki jalat on Kassu häneltä operoinut.
Lelukopan virka on viihdyttää ja työllistää pientä kessupoikaa. Lelut pois kopasta ja sen jälkeen repimään kangasta irti. Valitettavasti tällekin kopalle meinasi käydä ohraisesti, mutta se viime hetkellä pelastettiin operaatiolta tuhoaminen.
Ensikohtaaminen isoveljen kanssa. Vielä oli turvallisesti aita välissä ja koko ero valtaisa.
Niin ja se itsesuojeluvaisto... edelleen kadoksissa.
Mitä korkeampi paikka sitä parempi poseeraus. Pienempänä sentään siihen riitti kaivonkansi.
Lumien sataessa alkoi Kassukin olemaan jo sen verran iso, että pääsi leikkimään isoveljen kanssa.
Suuruuden hulluuden näki jo pienenä luiden koosta.
Mitä isompi luu, sitä hauskempi se oli.
Mitä isompi luu, sitä hauskempi se oli.
Kassu on pitänyt itse huolen, ettei jää maailman tärkeistä uutisista paitsi.
Kassu on kuin nykyajan lapset... istutaan tv:n ääressä päivät pitkät.
Ensimmäinen joulu ja ensimmäiset joululahjat.
Kuukauden päivät kun oli jo maitopurkeilla treenannut ja Milli kasvattajan luona toteuttanut samaa keittiöpyyhkeeseen, niin pakettien avaaminen sujui, kuin vanhalta tekijältä.
Joulutonttu vuosimallia 2012.
Loppuvuoden tunnelmointia hangilla.
Ei haitannut vaikka korviaan myöden upposi hankeen. Uudella tarmolla ja puhdilla sieltä pompittiin takaisin hangen päälle.
Pienestä pitäen Kassu on joutunut seuraamaan liikennettä aitio paikalta kouluauton kyydistä.
Välillä Kassu myös treenailee kuskin paikalla toimimista.
Millin sanoin: ei tarvi ihmetellä, jos vastaan tulee auto, josta näkyy polkuanturat... se on Kassu.
Helmikuun alussa meno oli vauhdikasta, kun pääsi aurinkoisille hangille kirmaamaan.
Pitkin hankikantoa kiisi vaalea karvapallo, kuin aavikon pölypallo.
Helmikuussa vielä Kassu oli epämääräisen vaalea väriltään. Naamassa sentään oli tummaa, vaikka muuten olemus olikin enemmän pumpulipalloa muistuttava, kuin koiraa.
Veljen korvien puhtaudesta täytyy pitää säännöllisesti huolta.
Eipä ole tarvinnut Impun korvia putsailla, kun Kassu hoitaa sen homman.
Itsesuojeluvaisto puuttuu edelleen... menetetty toivo edes löytää sitä.
Helmikuun loppupuolella kävimme harjoitus näyttelyssä.
Muutamaa päivää aiemmin suusta oltiin viety kahdeksan kappaletta hampaita ja kulmureiden tilalla oli senttien leikkaus haavat, ei silti herran vauhti ollut mihinkään laantunut. Ybersosiaallisuudellaan ja reippaudellaan Kassu hurmasi tuomarin ja olimme kolmansia. Tästä meidän ruusuke jahtimme alkoi.
Kassu on pienestä pitäen vartioinut tomerasti tonttiaan ja kaikki asiaan kuulumattomat äänet ilmoitetaan ja tarkistetaan.
Kevään korvalla rupesimme myös haalimaan harratustarvikkeita ja suunnittelemaan tulevaa kesää.
Osallistuimme kesällä myös oikein jälkikurssille.
Vaikka yleensä mennäänkin Imppu edellä ja Kassu perässä, mutta toisinaan myös toisin päin.
Kassu on joutunut kovaan kouluun heti pienestä pitäen.
Uramme ensimmäinen mätsäri meni ihmetellessä, kuinka paljon maa päällään kantaa koiria.
Toisessa mätsärissä sentään jo hieman alettiin olemaan juonessa mukana ja heti pääsimme palkinnoille asti ollen sinisten kakkosia. Sielläkin tosin täytyi ihmetällä ihan oikeasti vasikkaa muistuttavaa koiraa eli Irlanninsusikoiraa.
Koko kevään, niin kauan kuin lunta ja hankia riitti, Kassu viiletti pitkin peltoja.
Kassun tärkein asia saunassa on kissanruokakupin putsaus.
Sauna koiraa Kassusta ei tule... se on kyllä tullut selväksi... on kuulemma liian kuuma.
Sopu tilaa antaa, jopa henkilöauton takapenkillä.... kunhan Kassu muistaa, että Impun ego ei mahdu 2/3 pienemmälle alalle.
Huhtikuussa lähdimme retkelle rannikolle.
Paraisilla päädyimme tuon niin ihanan suloisen Manja tyttösen vieraaksi.
Ilmeestä päätellen Kassulla taisi olla hauskaa uuden kaverin kanssa.
Huhtikuun lopulla lähdimme ihka ensimmäiseen näyttelyymme.
Jottei rima olisi liian matalalla, niin aloitimme suoraan rodun erkkarista, jossa näimme myös sisaruksia.
Veljekset kuin ilvekset... Domi ja Kassu. Domilla tosin huomattavasti enemmän tukkaa.
Yritimme myös jotain mahdoton.
Kassun ja Darma siskon yhteisesiintymistä pariluokassa, joka kyllä kariutui heti lähtötelineisiin.
Kassu tuo hyvinkin tietoinen pojan koltiainen ei malttanut jättää juoksuista siskoaan rauhaan.
Niin ja ikä oli pari päivää alle seitsemän kuukauden.
Zana tuo ihanaakin ihanampi hoitotäti. Kassun ensimmäinen vieraskoira tuttavuus ja niin rakas.
Zanalta muistetaan hoitaa aina korvat, silmät ja lopuksi vielä putsataan suupielet.
Kun Kassulle alkoi kertymään kokoa niin Imppukin alkoi ymmärtäämään, mistä ihmeen karvapallerosta on kyse ja sen kanssa voi jopa leikkiä.
Kesäkuun alussa Kassulle koitti kauhistuksen päivä, kun suihkuun joutui.
Herran ensimmäinen pesu ja föönaus.
Ja tämä kaikki ensimmäisen virallisen näyttelyn tähden. Viralliset luokat korkkasimme Hämeenlinnassa kesäkuun lopulla.
Kukkaispoika kukkapenkin kauhu tutkimassa seuraavaa tuhottavaa kohdetta.
Yksi kappale vuorenkilpipenkkejä on roudattu epämääräisenä kaivettuna kekona kottareilla metsään.
Mätsäreissä on kierretty koko kesä.
Parhaimpiin saavutuksiimme kuuluu BIS4 sijoitus Salossa.
Kassu osaa voittajan tuuletuksen.
Ja tämä tuima katseinen veijari...
Misse peltojen kuningas ei vieläkään ole oppinut ymmärtäämään harmaan, huutavan ja joka suuntaan sinkoilevan karvamytyn päälle.
Heinäkuun puolessa välissä menimme kolmanteen viralliseen näyttelyyn ja ensimmäinen Eri ja vielä Sa:n kera olisi riittänyt, mutta että vielä Sert ja Vsp kaupan päälle.
Ihan ei roppi kehä mennyt nappiin, kun yritettiin pussata tuomari puhki.
Impun hoitotuokio... Kerran viikossa vähintään täytyy isoveljen nassu putsata.
Välillä ehkä hieman liian intohimoisesti yritetään hoitaa veljeä.
Ollaan luovuttu toivosta löytää itsesuojeluvaisto.
Aksa tuo meidän höntsälaji ja me jotka olemme hullutettavissa.
Keväällä menimme alkeiskurssille ja sieltä höynäytettiin seuran mestaruuskilpailuihin.
Hauskaa oli ainakin yleisöllä ja Kassulla, mutta alkoi itseäänkin hymyilyttämään voittajan paikalla.
ForPk:n Mölli Medi Mestari 2013
Kesän aikana saimme lisää uusia koiraystäviä, kun tutustuimme aina niin ihanaan Haiffaan.
Haiffalla alias Jaffalla ja Kassulla on jokin sielujen sympatia suhde.
Myös pientä kessupoikaa täytyy hieman traumatisoida ja laittaa se vuohien kanssa pihalle.
Kyllä Kassu itsestään huolen pitää ja osaa pysyä kauempana, jos etujalkoja tömistetään ja pärskähdellään.
Sisaruksia ollaan myös pitkin kevättä ja kesää treffattu.
Ollaan kyläilty Darman luona ja Domi käynyt meillä. Sumua ollaan tavattu näyttelyissä.
Myös muita sukulaisia ollaan treffailtu.
Vauhdikas vuosi on takana ja tässä on vain murto-osa siitä kaikesta.
Me olemme ennättäneet käymään kolmessatoista mätsärissä, joista melkein jokaisessa ollaan sijoituttu.
Kahdeksassa näyttelyssä, joista kolme ollut pentuluokassa. Tuloksena näistä 1xRop-pentu 1xSert ja 1xVsp.
Aloitettu agility ja voitettu seuran mölli medi mestaruus.
Tarvottu monta kilometriä jälkiä metsään ja ajettu niitä.
Oltu lukuisissa kaupungeissa ja kylissä.
Tavattu ja hurmattu lukematon määrä vieraita ihmisiä.
Kaiken tämän sivussa ollaan tottisteltu ja temppuiltu.
Ja itse syntymäpäivää vietimme Hyvinkään näyttelyssä sukulaisten ja sisarusten kanssa.
Päivä sai huikaisevan lopun, kun kasvattaja ryhmämme W. Darmera, W. Dablia, W. Anemone ja W. Daucus nappasivat Bis1 sijoituksen kasvattaja ryhmässä.
Päivä sai huikaisevan lopun, kun kasvattaja ryhmämme W. Darmera, W. Dablia, W. Anemone ja W. Daucus nappasivat Bis1 sijoituksen kasvattaja ryhmässä.
Onnea myös Darmalle, Disalle, Sumulle ja Domille.
 |
| Hyvinkää 22.09.2013 Bis1 kasvattaja ryhmä W. Daucus, W. Dablia, W. Darmera, W. Anemone |