Maanantaina koitti arki ja Kassu sai passituksen tarhaan Impun kaveriksi. Maanantaina koitti myös peltojen kuninkaan taistelu... eli Misse oli jonkun kanssa päättänyt ottaa nokkapokat saaden silmäkulmaan osumaa. Hieman turvoksissa, mutta ei sen vakavampaa ollut havaittavissa.
Keskiviikkona Kassu pääsi työn touhuun ja oli pitkästä aikaa viihdyttämässä töissä. Viihdyttäminen oli niin rankkaa, että ensimmäisen tunnin aikana se sai remminsä sotkeentumaan persvilloihin, josta seurauksena epämääräisiä hyppyjä takakontissa kiljahduksen säestämänä. Vähintäänkin luulin, että se oli saanut remmin jameloitua takakinttunsa ympärille, mutta ei se oli vain herran kultaakin arvokkaammissa persvilloissa kiinni.
Illalla töiden jälkeen oli aksa treenien vuoro. Omassa ryhmässä kun treenasimme, niin saimme nauttia pouta säästä. Treenit meni pitkästä aikaa sen verran hyvin koiralta sekä ohjaajalta, että päätimme jäädä vielä toiseenkin ryhmään (ryhmässä oli hieman vajausta). Kun kerta yli määräisinä treenasimme niin olimme viimeisenä radalla. Eikös muuten ole olemassa sellainen sanonta kuin "ahdeella on paskainen loppu"?!? Ehkä hieman ahnehdimme Kassun kanssa, kun kahdessa ryhmässä treenasimme ja saimmekin toisella treenivuorolla oikein kunnon rankkasateen niskaamme. Rankkasade ei haitannut, koska Kassu veti niin upeesti, vaikka yritin koko ajan sitä terrorisoida omilla munauksilla. Kassu on rankkasateen koira.
Keskiviikon treeneissä kokeilimme keppejä ilman ohjureita ja tämähän on ihan minun mielipiteeni asiaan, mutta mun mielestä Kassu "putkiaivo" meni ne paremmin, kuin ohjureiden kanssa. Keinullekin pääsimme pitkästä aikaa... niin ja se maltti siinä keinulla... sitä ei ole enään, mutta puomilla on kun jaksan koko puomin hokea rauhassa, rauhassa, rauhassa niin alas tulokin onnistuu. Oli taas Anita osannut tehdä radalle ties millaista tanssahtelua ym. Kaks ekaa rataa menikin itsellä yrittäessä muistaa ja teinkin kaksi kertaa peräkkäin ihan saman sijoittumis virheen samassa kohden... kun ei mahdu päähän niin ei mahdu. Ehkä tästä sitten niin sisuunnuinkin ja jäin toiseen ryhmään vielä treenaamaan, jossa se sitten jo onnistuikin.
Kassu treenailee näin kotosalla hyppelyä kaurapelossa, josta on video todistusaineistona. Saadaan kans sitä takapotkua kehiin, kun oikein pompitaan.
Harvinaista mutta totta... Pojat osaa joskus istua/ maata sovussa, paikallaan ja rinnakkain, mutta ei katsoa kameraan silloin kun ottaa kuvan.
 |
| Väsynyt leikkijä pehmo pupunsa kanssa. |
Keskiviikkona Kassu pääsi työn touhuun ja oli pitkästä aikaa viihdyttämässä töissä. Viihdyttäminen oli niin rankkaa, että ensimmäisen tunnin aikana se sai remminsä sotkeentumaan persvilloihin, josta seurauksena epämääräisiä hyppyjä takakontissa kiljahduksen säestämänä. Vähintäänkin luulin, että se oli saanut remmin jameloitua takakinttunsa ympärille, mutta ei se oli vain herran kultaakin arvokkaammissa persvilloissa kiinni.
Illalla töiden jälkeen oli aksa treenien vuoro. Omassa ryhmässä kun treenasimme, niin saimme nauttia pouta säästä. Treenit meni pitkästä aikaa sen verran hyvin koiralta sekä ohjaajalta, että päätimme jäädä vielä toiseenkin ryhmään (ryhmässä oli hieman vajausta). Kun kerta yli määräisinä treenasimme niin olimme viimeisenä radalla. Eikös muuten ole olemassa sellainen sanonta kuin "ahdeella on paskainen loppu"?!? Ehkä hieman ahnehdimme Kassun kanssa, kun kahdessa ryhmässä treenasimme ja saimmekin toisella treenivuorolla oikein kunnon rankkasateen niskaamme. Rankkasade ei haitannut, koska Kassu veti niin upeesti, vaikka yritin koko ajan sitä terrorisoida omilla munauksilla. Kassu on rankkasateen koira.
Keskiviikon treeneissä kokeilimme keppejä ilman ohjureita ja tämähän on ihan minun mielipiteeni asiaan, mutta mun mielestä Kassu "putkiaivo" meni ne paremmin, kuin ohjureiden kanssa. Keinullekin pääsimme pitkästä aikaa... niin ja se maltti siinä keinulla... sitä ei ole enään, mutta puomilla on kun jaksan koko puomin hokea rauhassa, rauhassa, rauhassa niin alas tulokin onnistuu. Oli taas Anita osannut tehdä radalle ties millaista tanssahtelua ym. Kaks ekaa rataa menikin itsellä yrittäessä muistaa ja teinkin kaksi kertaa peräkkäin ihan saman sijoittumis virheen samassa kohden... kun ei mahdu päähän niin ei mahdu. Ehkä tästä sitten niin sisuunnuinkin ja jäin toiseen ryhmään vielä treenaamaan, jossa se sitten jo onnistuikin.
Kassu treenailee näin kotosalla hyppelyä kaurapelossa, josta on video todistusaineistona. Saadaan kans sitä takapotkua kehiin, kun oikein pompitaan.
Torstaina olikin perustottis treenit vuorossa, joissa sitten heitettiin lekkeriksi. Oli niin tautisen inhottavan hautova keli, eikä oikein kumpaakaan kiinnostanut/ innostanut. Loppuun vedettiin kyllä onnistuneet näytis treenit ihan yksinään... hieman ryhdikkäämpi Kassu olis saanut olla, mut kun ei itekkään jaksanut ei voi vaatia koiraltakaan.
Normaali perjantai ei ollut mikään normaali.
Ihan ensimmäisenä aamulla, kun Misse suvaitsee saapua paikalle niin sai todeta maanantaisen taistelu arven pahentuneen. No eikun lekuriin Marakatti. Töistä tulo matkalla kävin koppaamassa kuninkaan kyytiin. Olihan sieltä päänupista puserrettu taasen vaihteeksi mätäpaise (nämähän oli riesana noin kolme vuotta sitten, kun Misse tappeli jatkuvasti). Kipupiikki ja pitkävaikutteinen antibiootti oli löyty herran nahkaan ja tehty ventti päähän, jotta kehittyvä mätä tulisi ulos. Näillä eväillä pitäisi viikko pärjätä, jonka jälkeen soitellaan voinnista, jollei huonone... tai siis paise ala kasvamaan uudelleen.
Kassu ja Imppu vuorostaan perjantai iltana kehittivät tiukkasanaiselta kuulostavan keskustelun. En sitten tiedä mikä mahtoi olla jutun juuri, mutta ääni oli kova. Kahdesta keskustelusta toinen päätyi videolle, joten ne kaikki jotka ovat jossain yleisellä paikalla tai koirat herkkiä haukkumaan, niin kohta on maailmassa ääntä ja ihmisiä jotka katsovat ihmeissään. Kuvallisesti video on poskettoman huono, mutta kaikessa ei voi onnistua. Niin ja kiinnitäkää huomioita Kassun tassutyöskentelyyn.
Ihan ensimmäisenä aamulla, kun Misse suvaitsee saapua paikalle niin sai todeta maanantaisen taistelu arven pahentuneen. No eikun lekuriin Marakatti. Töistä tulo matkalla kävin koppaamassa kuninkaan kyytiin. Olihan sieltä päänupista puserrettu taasen vaihteeksi mätäpaise (nämähän oli riesana noin kolme vuotta sitten, kun Misse tappeli jatkuvasti). Kipupiikki ja pitkävaikutteinen antibiootti oli löyty herran nahkaan ja tehty ventti päähän, jotta kehittyvä mätä tulisi ulos. Näillä eväillä pitäisi viikko pärjätä, jonka jälkeen soitellaan voinnista, jollei huonone... tai siis paise ala kasvamaan uudelleen.
Kassu ja Imppu vuorostaan perjantai iltana kehittivät tiukkasanaiselta kuulostavan keskustelun. En sitten tiedä mikä mahtoi olla jutun juuri, mutta ääni oli kova. Kahdesta keskustelusta toinen päätyi videolle, joten ne kaikki jotka ovat jossain yleisellä paikalla tai koirat herkkiä haukkumaan, niin kohta on maailmassa ääntä ja ihmisiä jotka katsovat ihmeissään. Kuvallisesti video on poskettoman huono, mutta kaikessa ei voi onnistua. Niin ja kiinnitäkää huomioita Kassun tassutyöskentelyyn.
Keskustelun jälkeen kumpainen poistui paikalta tyynen rauhallisesti... Ota näiden kotkotuksista aina selvää.
Lauantaina kävimmekin kesäretkellä mummin kanssa. Kassu pääsi retkelle mukaan ja oli intoa täynnä, kun automatkat sai renuta mummin sylissä ja räkiä silmälasit kuolaan. Kiersimme Lopen kautta ostamassa luomu ruokaa ja hörppäämässä kupposet kahvia, muuten matkat menikin tienvarsia vahdatessa, josko löytyisi hyviä sienipaikkoja. Välillä kyllä jalkauduimme katsomaan lähemmin, mutta sieniä ei löytynyt. Sen sijaan löytyi suussa sulavia vadelmia ja mustikoita... Kassua nämä eivät innostaneet, kuin nostamaan niihin kinttuaan.
Mummin luona moikkasimme Zanan ja siinä sivussa tuli hieman hierastua taasen arvon neitiä. Zanalla ja mun näpeillä on jokin yhteinen sävel. Leidin jalka on taasen kiukutellut ja maagiset sormet kun hieman kupsuttelee lapaluista niin alkaa leidille elämä maistumaan... Zanan ilme olisi tarvinnut ikuistaa videolle, voiko koira enään muikeammalta näyttää, kun hieman hierotaan ja pallutetaan.
Mummin luona moikkasimme Zanan ja siinä sivussa tuli hieman hierastua taasen arvon neitiä. Zanalla ja mun näpeillä on jokin yhteinen sävel. Leidin jalka on taasen kiukutellut ja maagiset sormet kun hieman kupsuttelee lapaluista niin alkaa leidille elämä maistumaan... Zanan ilme olisi tarvinnut ikuistaa videolle, voiko koira enään muikeammalta näyttää, kun hieman hierotaan ja pallutetaan.
Loppuun vielä muutama räpsy puhelimen muistista.
 |
| Peikonpoika |
