Pojat päättivät ottaa riemun irti aurinkoisista ja lämpöisistä alku viikon päivistä. Kerrankin minä olin oikeassa paikassa ja aikaan puhelimeni kanssa ja sain jopa hieman leikki videota. Ne joilla on äänet päällä niin ei saa pelästyä ääni efektejä. Äänet saattavat kuulostaa pahoilta, mutta se on vain poikien tapa leikkiä.
Jäänyt aiemmin vallan kirjoittamati Impun silmävaivat. Tuossa pääsiäisen aikoihin Impun toinen silmä oli ilmeisesti saanut Kassun kynnestä tai muuten vain ottanut jostain nokkiinsa, kun punoitti aikalailla. Onneksi vaivasta päästiin kotikonstein, eikä tarvittu lääkärin apua. Tosin tuo kotikonstein olikin sitten taistelujen taival, tosin eipä lääkärikään varmaan olisi helpompaa tietä tarjonnut. Iwan kun on herra herkkyys sille päälle sattuessaan niin hänen silmäänsä ei hoideta. Viikon verran kun silmää putsailtiin niin oli monta kertaa sormet kovilla, kun herra yritti kovin konstein torjua putsaus yritykset ja purra vanutupot, mutta se hoidettiin ja saatiin kuntoon. Prkl.
Lauantaina kävimme jälleen pyörähtämässä mätsärissä. Onneksi kun kehät alkoivat myös vesisade lakkasi, sitä ennen katselimme pakun sivu ovesta alueen hulinaa.
Pentuja taisi olla alle parikymmentä. No punaisen saimme ja siihen jäi. Ilmeisesti tuomari ei lämmennyt meille, vaikka Kassu totuttuun tapaan tervehti tuomarin ja tällä kertaa juostiin oikein nätisti ilman lisähyppyjä ja seistiin pitkät tovit. Punaisten kokoomassa odottelimme varmaan reilu 5min yhtä esittäjää, kun oli naapuri kehässä toisen koiran kanssa ja sillä välin meitä muita seisotettiin kehässä. Kassu jaksoi oikein hienosti seistä ja häntäkin pysyi ylhäällä, kun muutaman kerran vapautin ja hieman rapsuttelin ja mikä parasta MINÄ olin OPPINUT myös SEISOMAAN. No toisaalta tulos ei harmita, kun näin palkinnot niin eipä niissä hyvä hävinnyt, ei olis ollut Kassun suun mukaisia.
Tänään sunnuntaina pakkasimme pojat autoon ja käänsimme nokan kohti Paraisia. Lähdimme viemään tuliaisia Kristiinalle ja samalla tervehtimään Manja neitiä. Tuliaisiksi veimme Tsäkurista tehdyn kuvakirjan herran suomen ajoista.
Alku kankeuden jälkeen Kassu ja Manja löysivät yhteisen sävelen ja hetkittäin riemulla ei ollut rajoja.
Kuvausta häiritsi ajoittain paistava aurinko ja sikoilevat kuvaus kohteet. Ei kuvaajan sormet meinanneet olla tarpeeksi nopeat säätämään arvoja ja tulipahan taas todettua kuinka vaativa valkoinen väri on kun aurinko paistaa.
Jäänyt aiemmin vallan kirjoittamati Impun silmävaivat. Tuossa pääsiäisen aikoihin Impun toinen silmä oli ilmeisesti saanut Kassun kynnestä tai muuten vain ottanut jostain nokkiinsa, kun punoitti aikalailla. Onneksi vaivasta päästiin kotikonstein, eikä tarvittu lääkärin apua. Tosin tuo kotikonstein olikin sitten taistelujen taival, tosin eipä lääkärikään varmaan olisi helpompaa tietä tarjonnut. Iwan kun on herra herkkyys sille päälle sattuessaan niin hänen silmäänsä ei hoideta. Viikon verran kun silmää putsailtiin niin oli monta kertaa sormet kovilla, kun herra yritti kovin konstein torjua putsaus yritykset ja purra vanutupot, mutta se hoidettiin ja saatiin kuntoon. Prkl.
Lauantaina kävimme jälleen pyörähtämässä mätsärissä. Onneksi kun kehät alkoivat myös vesisade lakkasi, sitä ennen katselimme pakun sivu ovesta alueen hulinaa.
Pentuja taisi olla alle parikymmentä. No punaisen saimme ja siihen jäi. Ilmeisesti tuomari ei lämmennyt meille, vaikka Kassu totuttuun tapaan tervehti tuomarin ja tällä kertaa juostiin oikein nätisti ilman lisähyppyjä ja seistiin pitkät tovit. Punaisten kokoomassa odottelimme varmaan reilu 5min yhtä esittäjää, kun oli naapuri kehässä toisen koiran kanssa ja sillä välin meitä muita seisotettiin kehässä. Kassu jaksoi oikein hienosti seistä ja häntäkin pysyi ylhäällä, kun muutaman kerran vapautin ja hieman rapsuttelin ja mikä parasta MINÄ olin OPPINUT myös SEISOMAAN. No toisaalta tulos ei harmita, kun näin palkinnot niin eipä niissä hyvä hävinnyt, ei olis ollut Kassun suun mukaisia.
Tänään sunnuntaina pakkasimme pojat autoon ja käänsimme nokan kohti Paraisia. Lähdimme viemään tuliaisia Kristiinalle ja samalla tervehtimään Manja neitiä. Tuliaisiksi veimme Tsäkurista tehdyn kuvakirjan herran suomen ajoista.
Alku kankeuden jälkeen Kassu ja Manja löysivät yhteisen sävelen ja hetkittäin riemulla ei ollut rajoja.
Kuvausta häiritsi ajoittain paistava aurinko ja sikoilevat kuvaus kohteet. Ei kuvaajan sormet meinanneet olla tarpeeksi nopeat säätämään arvoja ja tulipahan taas todettua kuinka vaativa valkoinen väri on kun aurinko paistaa.
Kassulla oli "hieman" vauhdikkaat leikkiin pyyntö kuviot.
Vanhempana osapuolena Manja otti välillä rennosti, kun Kassu paineli omia menojaan pitkin pihaa.
Nyt meillä on tyytyväinen ja väsynyt pikku herra kotona. Iso herra Iwankin on tyytyväinen kun pääsi autoilemaan ja taitaa hänkin olla hieman väsynyt.