Puhuu kuka tahansa, ihan mitä vaan inkkari kesän tulemisesta, niin me väitetään vastaan. Onhan se jo järjen vastaista, et syksyllä kesä (vai onko se siitä ilmaston muutoksesta kyse), meidän mielestä se on tavanomaista lämpimämpi syksy ja Piste. Tosin ei täällä kyllä ole se inkkari "kesä" näyttäytynyt, tais jättää meidät väliin.
No asiaan eli loppukesän tohinoihin Impun ja Missen osalta. Roopesta myöhemmin. Ajattelin Roopen ja Tsäkurin kirjoitukset yhdistää ja tehdä niistä yhden päivityksen, joten sitä odottakaamme.
Mistä aloittaisi. No kenestä muusta kuin peltojen kuninkaasta eli Missestä. On muuten kunkku napsinut siimahännän, jos toisenkin, välillä parikin päivässä todistetusti.
No kesän lämpöhuipun aikaan herra otti aurinkoa ja vietti kissanpäiviä välillä kylkeä kääntäen.
Pihaan eksyi myös kummallisuuksia. Edelleen on selvittämäti mitä lajia kyseinen siivekäs edustaa.
Iwan se pääsi Forssaan kyläilemään, mummia ja sisko plikkoja ollaan käyty moikkaamassa, metsässä rämmitty ym.
No asiaan eli loppukesän tohinoihin Impun ja Missen osalta. Roopesta myöhemmin. Ajattelin Roopen ja Tsäkurin kirjoitukset yhdistää ja tehdä niistä yhden päivityksen, joten sitä odottakaamme.
Mistä aloittaisi. No kenestä muusta kuin peltojen kuninkaasta eli Missestä. On muuten kunkku napsinut siimahännän, jos toisenkin, välillä parikin päivässä todistetusti.
No kesän lämpöhuipun aikaan herra otti aurinkoa ja vietti kissanpäiviä välillä kylkeä kääntäen.
Pihaan eksyi myös kummallisuuksia. Edelleen on selvittämäti mitä lajia kyseinen siivekäs edustaa.
Iwan se pääsi Forssaan kyläilemään, mummia ja sisko plikkoja ollaan käyty moikkaamassa, metsässä rämmitty ym.
Useamman autonvahauksen ja huollon, traktorin ja puimurin korjauksen ym.herra on toiminut ylimpänä laadunvalvojana. Huom. kuvista ei välity oikea ote työhön. Normaali olotila oli olla ketarat oikosena viileässä nurkassa ja hieman silmää raottaa, jos oikein erikoisia ääniä kuului.
Metsässä ollaan käyty katselemassa, josko sieniä löytyisi. Elokuun puolessa välissä ei meillä päin vielä oikein ollut edes kanttarelleja (jos niitä vetisiä ei lasketa), tatteja ei olla löydetty, vaikka kuinka ollaan etsitty.
Syyskuun alussa oltiin Impun kanssa jälkikurssilla maaston näyttäjinä ja siinä samalla huvin vuoksi muutamat jäljet tallattiin.
Vieraassa metikössä jäljestäminen oli mitä oli ja kusiaiset kun nameihin linnottautui niin herra totesi "eti kuulu ite vaan purkkis metästä". No mammahan etsi, kun ei niitä sinne metikköön voi jättää, kun herra löi persuksen maahan ja käsijarrun päälle.
No seuraavaksi oli vuorossa vieraan ihmisen tekemä jälki "omalle" pellolle. Sivu tuuli oli kova ja jäljen vieressä herra tahtoi kulkea, mutta kaikki purkit löydettiin ja kusiaisistakaan ei välitetty. Tosin ne namit jäi muuten kans syömäti, mut ei se se pääasia olekaan. No tulipahan todettua et herra ei kauhian traumatisoituvaa sorttia ole, vaikka eka jälki oli kusiaisia täynnä niin toisella niitä ei enään muistettu. Epäilen kyllä et jäljestys innon takana oli se vieras ihminen omalla maalla.
Iwan se metsä retkillä on kerännyt kaikki mahdolliset rämmäleet mukaansa. Tämän kesän oikein vitsaus on ollut jonkun kasvin siemenet (hitto ei tullut otettua kuvaa, kun nassu oli täynnä niitä). Vihreitä väkäsellä varustettuja siemeniä aivan vierivieressä, eikä niin millään tahdo irrota. Imppu on ollut useamman kerran tämän kesän aikana, kuin piikkisika piikit pystyssä.
Ollaan me sentään oltu kaupungissakin, ettei ihan metsäläisiksi muututa. Käytiin nimittäin oman "kylän" eläinkaupassa herkkuja hakemassa ja herra oli niin että kiltisti, jopa niin kiltisti et kysyttiin saako rapsuttaa, kun on niin suloisen ja kiltin näköinen nallekarhu. Juu, mei ei annettu rapsuttaa, kun ollaan himppa tarkkoja mammasta, ties mitä vieraat ihmiset tekee jos ne liian liki laskee.
Kaupungissa liikkuessa on tullut huomattua et Impulla on kyllä outo vaikutus autoilijoihin. Varpaat suojatielle niin jo tulee tilaa. Tämä ei haittaa yhtään, pääsepähän kaupungissa sujuvammin kulkemaan.
Me jatkamme sienien etsimistä ja suunnitelmien tekemistä, ties mitä yllätyksiä vielä tulee, mutta niistä myöhemmin lisää, kun asiat alkaa varmistumaan.
Heissulivei ja heisansan.
