Täällä on ollut vauhdikas viikko. Tai no väilillä se oli ei niin vauhdikas, mutta ehkä hieman jännä Papan osalta.
Viime viikonloppuna ulkoilimme oikein urakalla, kun oli kaunis sää. No maanantaina Pappa oli hieman noope ja ajattelinkin, että tais olla rankka ulkoilu viikonloppu. Tai sitten ei. Tiistaina herraa ei kiinnosta nousta, eikä liiemmin liikkuakkaan, mutta mainittakoon, ettei ruokahalu ollut minnekään kadonnut.
Aamusta heti puhelimen ääreen ja soittelemaan, jos jonnekin. Piti selvittää minne päästään lääkäriin, aamukahvi seura/ koiran kantoapu, töiden järjestely niin, että joku muu ne tekee tarvittaessa.
11.15 saatiin aika Halikkoon ja tarvittaessa aikaisemminkin. Hieman ennen 11 kurvattiin pihaan ja saatiin herralle järjestettyä hoitohuone valmiiksi., jonne saimme mennä pötköttelemään.
Papasta otettiin verinäytteitä, pissa tutkittiin, anaalirauhaset tyhjennettiin ja kuumetta mitattiin. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini ja fosfori hieman alhaalla ja kuumetta. Mutta se pissa oli kuulemma jotain aivan kamalaa ja eturauhasta pidettiin aivan selvänä syynä. Siltä seisomalta herra vispattiin pöydälle ja sai privaatti kyydityksen röntgeniin, jossa sitten kuvattiin keuhkoista peräsuoleen. No eipä se eturauhanen ollutkaan ja sisuskalutkin näyttivät paikallaan olevan, eikä niissä mitään erikoista näkynyt.
Näillä eiväillä päädyttiin ärhäkkääseen virtsatie tulehdukseen, joka on saattanut jo jonkin aikaa olla, mutta ulos päin ei vain ole mitään näkynyt.
Saatiin hevos kuuri antibiootteja ja kipulääkettä, kun on vanhasta koirasta kyse niin ei saa jäädä paikalleen makaamaan. Loppu tiistai päivä piti tunkea koiran suusta nestettä ja ruokaa ales, kuulemma ihan sama mitä kunhan menee ja pysyy sisällä. Piimävettä saatiin niin kiitettävästi menemään, ettei seuraavana päivänä nähty aihelliseksi lähteä tiputukseen. Olisivat jo tiistaina ottaneet tiputukseen, vaikkei kuivinut ollutkaan, mutta alkoivat miettiä, että siitä saattaa syntyä liikaa stressiä ja antoivat kotiin ohjeet.
Tiistai iltana jo Pappa rupesi piristymään ja keskivikkona, jopa jo tapeltiin mennäänkäö autoon vai tarhaan ja ottiin juoksu askeleita. Nyt ollaan jo melko normaaleita, mitä nyt lääkkeet varmaan hieman väsyttävät.
Antibiootit taitavat olla melkoisen vahvoja, kun jo melkein kuukauden päivät kiusannut ihottuma nenässä alkoi paranemaan muutaman päivän jälkeen.
Perjantaina pojat saivat viikon häslingeistä oikein kunnon luut ja niistä onkin riittänyt hupia. Iwan on hieman nenä sutturalla, kun Pappa on yöt tassulassa ja aamupäivisin tuvassa ja hän joutuu pihalla olemaan, mutta pääse hän sentään autoilemaan niin, että Pappa jää kotiin.
......
Paljon varmaan kaikkea on taas tapahtunut, mutta tämän viikon tapahtumat ovat päälimmäisenä mielessä. Mutta loppuun vielä kuvia poikien luun syönti tuokiosta.
SE PITÄÄ TAPPAA!!
TUKEVA ASENTO PITÄÄ OLLA.
NAMSKIS!
Viime viikonloppuna ulkoilimme oikein urakalla, kun oli kaunis sää. No maanantaina Pappa oli hieman noope ja ajattelinkin, että tais olla rankka ulkoilu viikonloppu. Tai sitten ei. Tiistaina herraa ei kiinnosta nousta, eikä liiemmin liikkuakkaan, mutta mainittakoon, ettei ruokahalu ollut minnekään kadonnut.
Aamusta heti puhelimen ääreen ja soittelemaan, jos jonnekin. Piti selvittää minne päästään lääkäriin, aamukahvi seura/ koiran kantoapu, töiden järjestely niin, että joku muu ne tekee tarvittaessa.
11.15 saatiin aika Halikkoon ja tarvittaessa aikaisemminkin. Hieman ennen 11 kurvattiin pihaan ja saatiin herralle järjestettyä hoitohuone valmiiksi., jonne saimme mennä pötköttelemään.
Papasta otettiin verinäytteitä, pissa tutkittiin, anaalirauhaset tyhjennettiin ja kuumetta mitattiin. Kaikki näytti hyvältä, mitä nyt hemoglobiini ja fosfori hieman alhaalla ja kuumetta. Mutta se pissa oli kuulemma jotain aivan kamalaa ja eturauhasta pidettiin aivan selvänä syynä. Siltä seisomalta herra vispattiin pöydälle ja sai privaatti kyydityksen röntgeniin, jossa sitten kuvattiin keuhkoista peräsuoleen. No eipä se eturauhanen ollutkaan ja sisuskalutkin näyttivät paikallaan olevan, eikä niissä mitään erikoista näkynyt.
Näillä eiväillä päädyttiin ärhäkkääseen virtsatie tulehdukseen, joka on saattanut jo jonkin aikaa olla, mutta ulos päin ei vain ole mitään näkynyt.
Saatiin hevos kuuri antibiootteja ja kipulääkettä, kun on vanhasta koirasta kyse niin ei saa jäädä paikalleen makaamaan. Loppu tiistai päivä piti tunkea koiran suusta nestettä ja ruokaa ales, kuulemma ihan sama mitä kunhan menee ja pysyy sisällä. Piimävettä saatiin niin kiitettävästi menemään, ettei seuraavana päivänä nähty aihelliseksi lähteä tiputukseen. Olisivat jo tiistaina ottaneet tiputukseen, vaikkei kuivinut ollutkaan, mutta alkoivat miettiä, että siitä saattaa syntyä liikaa stressiä ja antoivat kotiin ohjeet.
Tiistai iltana jo Pappa rupesi piristymään ja keskivikkona, jopa jo tapeltiin mennäänkäö autoon vai tarhaan ja ottiin juoksu askeleita. Nyt ollaan jo melko normaaleita, mitä nyt lääkkeet varmaan hieman väsyttävät.
Antibiootit taitavat olla melkoisen vahvoja, kun jo melkein kuukauden päivät kiusannut ihottuma nenässä alkoi paranemaan muutaman päivän jälkeen.
Perjantaina pojat saivat viikon häslingeistä oikein kunnon luut ja niistä onkin riittänyt hupia. Iwan on hieman nenä sutturalla, kun Pappa on yöt tassulassa ja aamupäivisin tuvassa ja hän joutuu pihalla olemaan, mutta pääse hän sentään autoilemaan niin, että Pappa jää kotiin.
......
Paljon varmaan kaikkea on taas tapahtunut, mutta tämän viikon tapahtumat ovat päälimmäisenä mielessä. Mutta loppuun vielä kuvia poikien luun syönti tuokiosta.
SE PITÄÄ TAPPAA!!
TUKEVA ASENTO PITÄÄ OLLA.
NAMSKIS!