Jo on taas aikaa vierähtänyt ja paljon on tapahtunut.
No jos aloittaisi vuoden alusta. Uusi vuosi tuli ja meni. Pojilla oli rokin täyteinen uuden vuoden yö. Heillä ei varmastikaan ollut aavistustakaan seinien ulkopuolella tapahtuvasta räiskeestä ja hyvä niin.
No sitten tulikin taas "perinteisen" ulkomaanreissun aika ja pojat saivat jäädä hoitoon.
Papu jäi kotiin vahti tehtäviin ja siinä sivussa tuli myös "muutama" ylimääräinen kilo hankittua. Tiedä kuinka monta pullaa herra oli viikon aikana kurkustaan alas pupeltanut.
Iwan taasen pääsi mummin luo hoitoon, jossa hän osasi ihastuttaa. vihastuttaa ja olla nirsoileva pikku primadonna. Mummin hän yritti raiskata sängyn rakoon ja siitä hän saikin lisänimen Raiskari Roope. Aamuisin hän esitti serenadin niin, että koko mäki raikasi (iwan pyytää anteeksi, kun melkein aiheutti mummille sydänkohtauksen).
Sisko likan Jellun hän sai kauhun valtaan niin, ettei Jellu enään suostunut menemään samaan huoneeseen veljensä kanssa. (Impun lähdettyä hoidosta Jellu epäili edelleen, et velipoika hyökkää nurkan takaa, jos uskaltaa pistää nenänsä huoneeseen). No kai heillä sentään oli hauskaa edes pihalla, Pimpula ainakin oli mennyt kuin heikko hermo.
Omaa nirsouttaan Imppu oli myös syömä lakossa. Mummi kun ei paloitellut lihoja sopivan kokoisiksi suupaloiksi, niin hän päätti olla syömäti ja luustakin nypittiin vain lihat irti. Ei meidän Imppu mitenkään hankala ole, eikä suinkaan hemmoteltu.
No se siitä hoito viikosta.
Lunta on piisannut hieman liikaakin. Alku vuodesta oli pakko ottaa "kävelytettävä" linko kauniiseen käteen ja alkaa sillä ajamaan lunta pois poikien tarhoista. Lapiolla yritimme, mutta totesimme sen liian työlääksi ratkaisuksi.
Paikka paikoin poikien tarhoissa oli yli metri lunta.
Pimpula olikin ennättänyt itselleen tallaamaan tähystys kukkulan, jolta on myös hyvä tarkkailla naapurin touhuja ja tarpeen mukaan kommentoida. Siltä on myös hyvä karauttaa kylällä asti puhutut serenadit.
Pakkaset ovat taasen olleet kovat tänä talvena, mutta onneksi nyt alkaa jo olemaan lämmintä. Tosin nämä kaksi ehtaa kaukari poikaa ovat edelleen sitä mieltä, että yöllä suorastaan jäätyy tarhaan ja yöksi pitääkin päästä luitaan lämmittelemään sisälle, Imppu omaan nojatuoliin ja Papu muhkealle patjalleen. Kissakin alkaa olemaan jo reippaampi ulkoilija, kuin nämä kaksi karvapalleroa.
Tuossa jokunen aika sitten käytiin myös Papun kanssa lääkärin pakeilla. Nou hätä, se oli vaan tarkastus kuinka hyvä kuntoinen melkein 12 v. koira meillä on.
Kun menimme lääkäriin niin kyseltiin kuinkas paljon tällä nyt sit on ikää. Minä reippaana ilmoittamaan et vajaa 12v. Sen jälkeen saikin katsella lääkärin laajenneita silmiä, kun hän ihmetteli, "niin vanha jo". Tuosta hyvästä Papu olis saanut näyttää hampaansa, kun vanhaksi haukkuu. Mutta ei meidän Papu. Hän taas hurmasi yhden ihmisen lisää alati kasvavaan fanikerhoonsa.
Papulta kuunneltiin sydän, jossa ei kuulunut mitään vikaa. Otettiin verikokeet, jotka paljastivat et Papulla on kuin nuorenkoiran munuaiset ja maksa arvot hieman koholla, mutta taitaa tuo pakkasilla saatu ehta sianrasva tehdä tehtävänsä.
Kaikin puolin lääkäri ei voinut kuin ihmetellä Papun ikää ja hyvää kuntoa. Papu on meidän teräs-pappa.
Samalla kun verta vuodatettiin niin otettin myös dna-tutkimukseen näytteet.
Verinäytteet saatiin hyvin, kun lääkäri priiffattiin etukäteen siitä, et ihan pienellä neulalla ei välttämäti tule tipan tippaa ulos. No se veri mitä lattialle asti meni niin hyytyi kyllä samantien, joten ehkä se tavanomainen neula olis voinut olla samantein tukossa. Mutta se siitä lääkäri reissusta.
Roopenkin kanssa olisi tarkoitus lähteä näytelmiin tänä kesänä, kunhan nyt vaan se pirun kallis pieni paperi lappunen saapuisi kennelliitosta. Jos näytelmiin päästään, niin me ollaan (tai siis Roope on) hammasvikaisia, sokeita ja kaiken lisäksi vielä PALLITTOMIAKIN.
Täällä päin on selvästi havaittavissa, kevään tulo. Pimpula sekä Papu mennä huseeravat kummallisuuksia, eikä yhtään pysty sanomaan miten päin pyöritään. Eräänäkin aamuna Pimpula suuttus, kun haisi toinen koira vaatteissa ja yritti nauskasta persauksista, jonka jälkeen alkoikin mökötys ( minä en sinun kanssa seurustele, pyh). Missekin ravaa ulos sisään ulos sisään.
Mutta eiköhän siinä tärkeimmät. Täytyy alkaa ruveta valmistautumaan kevään/ kesän bilekauteen. Pimpula vielä lähettää oman kevät tervehdyksen kuvan välityksellä.
No jos aloittaisi vuoden alusta. Uusi vuosi tuli ja meni. Pojilla oli rokin täyteinen uuden vuoden yö. Heillä ei varmastikaan ollut aavistustakaan seinien ulkopuolella tapahtuvasta räiskeestä ja hyvä niin.
No sitten tulikin taas "perinteisen" ulkomaanreissun aika ja pojat saivat jäädä hoitoon.
Papu jäi kotiin vahti tehtäviin ja siinä sivussa tuli myös "muutama" ylimääräinen kilo hankittua. Tiedä kuinka monta pullaa herra oli viikon aikana kurkustaan alas pupeltanut.
Iwan taasen pääsi mummin luo hoitoon, jossa hän osasi ihastuttaa. vihastuttaa ja olla nirsoileva pikku primadonna. Mummin hän yritti raiskata sängyn rakoon ja siitä hän saikin lisänimen Raiskari Roope. Aamuisin hän esitti serenadin niin, että koko mäki raikasi (iwan pyytää anteeksi, kun melkein aiheutti mummille sydänkohtauksen).
Sisko likan Jellun hän sai kauhun valtaan niin, ettei Jellu enään suostunut menemään samaan huoneeseen veljensä kanssa. (Impun lähdettyä hoidosta Jellu epäili edelleen, et velipoika hyökkää nurkan takaa, jos uskaltaa pistää nenänsä huoneeseen). No kai heillä sentään oli hauskaa edes pihalla, Pimpula ainakin oli mennyt kuin heikko hermo.
Omaa nirsouttaan Imppu oli myös syömä lakossa. Mummi kun ei paloitellut lihoja sopivan kokoisiksi suupaloiksi, niin hän päätti olla syömäti ja luustakin nypittiin vain lihat irti. Ei meidän Imppu mitenkään hankala ole, eikä suinkaan hemmoteltu.
No se siitä hoito viikosta.
Lunta on piisannut hieman liikaakin. Alku vuodesta oli pakko ottaa "kävelytettävä" linko kauniiseen käteen ja alkaa sillä ajamaan lunta pois poikien tarhoista. Lapiolla yritimme, mutta totesimme sen liian työlääksi ratkaisuksi.
Paikka paikoin poikien tarhoissa oli yli metri lunta.
Pimpula olikin ennättänyt itselleen tallaamaan tähystys kukkulan, jolta on myös hyvä tarkkailla naapurin touhuja ja tarpeen mukaan kommentoida. Siltä on myös hyvä karauttaa kylällä asti puhutut serenadit.
Pakkaset ovat taasen olleet kovat tänä talvena, mutta onneksi nyt alkaa jo olemaan lämmintä. Tosin nämä kaksi ehtaa kaukari poikaa ovat edelleen sitä mieltä, että yöllä suorastaan jäätyy tarhaan ja yöksi pitääkin päästä luitaan lämmittelemään sisälle, Imppu omaan nojatuoliin ja Papu muhkealle patjalleen. Kissakin alkaa olemaan jo reippaampi ulkoilija, kuin nämä kaksi karvapalleroa.
Tuossa jokunen aika sitten käytiin myös Papun kanssa lääkärin pakeilla. Nou hätä, se oli vaan tarkastus kuinka hyvä kuntoinen melkein 12 v. koira meillä on.
Kun menimme lääkäriin niin kyseltiin kuinkas paljon tällä nyt sit on ikää. Minä reippaana ilmoittamaan et vajaa 12v. Sen jälkeen saikin katsella lääkärin laajenneita silmiä, kun hän ihmetteli, "niin vanha jo". Tuosta hyvästä Papu olis saanut näyttää hampaansa, kun vanhaksi haukkuu. Mutta ei meidän Papu. Hän taas hurmasi yhden ihmisen lisää alati kasvavaan fanikerhoonsa.
Papulta kuunneltiin sydän, jossa ei kuulunut mitään vikaa. Otettiin verikokeet, jotka paljastivat et Papulla on kuin nuorenkoiran munuaiset ja maksa arvot hieman koholla, mutta taitaa tuo pakkasilla saatu ehta sianrasva tehdä tehtävänsä.
Kaikin puolin lääkäri ei voinut kuin ihmetellä Papun ikää ja hyvää kuntoa. Papu on meidän teräs-pappa.
Samalla kun verta vuodatettiin niin otettin myös dna-tutkimukseen näytteet.
Verinäytteet saatiin hyvin, kun lääkäri priiffattiin etukäteen siitä, et ihan pienellä neulalla ei välttämäti tule tipan tippaa ulos. No se veri mitä lattialle asti meni niin hyytyi kyllä samantien, joten ehkä se tavanomainen neula olis voinut olla samantein tukossa. Mutta se siitä lääkäri reissusta.
Roopenkin kanssa olisi tarkoitus lähteä näytelmiin tänä kesänä, kunhan nyt vaan se pirun kallis pieni paperi lappunen saapuisi kennelliitosta. Jos näytelmiin päästään, niin me ollaan (tai siis Roope on) hammasvikaisia, sokeita ja kaiken lisäksi vielä PALLITTOMIAKIN.
Täällä päin on selvästi havaittavissa, kevään tulo. Pimpula sekä Papu mennä huseeravat kummallisuuksia, eikä yhtään pysty sanomaan miten päin pyöritään. Eräänäkin aamuna Pimpula suuttus, kun haisi toinen koira vaatteissa ja yritti nauskasta persauksista, jonka jälkeen alkoikin mökötys ( minä en sinun kanssa seurustele, pyh). Missekin ravaa ulos sisään ulos sisään.
Mutta eiköhän siinä tärkeimmät. Täytyy alkaa ruveta valmistautumaan kevään/ kesän bilekauteen. Pimpula vielä lähettää oman kevät tervehdyksen kuvan välityksellä.