Siirry pääsisältöön

Vilinää vilskettä...

Jos näillä main on tonttu-ukot olleet liikeellä, niin pojat eivät ainakaan saa paljoa lahjoja.

Mistäköhän sitä taas aloittaisi. Jos näin ekaksi palattaisiin edelliseen postaukseen ja aiheeseen Tsäkurin uudet vaatteet.

Piti viikko sitten jo kirjoitella aiheella "Tsäkurin entiset vaatteet ja nykyiset rääsyt". No se viikko sitten meni jo. Ne rääsyt on revitty paikkaus kuntoon, takki on korjattu ja takki on rikottu.

Kiinnitys remmi on syöty poikki jo pariin kertaan.

Rinnan kohdalla oleva kumilanka on järsitty poikki.

Kaula-aukkoa on yritetty suurentaa ja kylkeen reikää tehty.

Takki alkaa olemaan yksi suuri tilkkutyö, kun siinä alkaa olemaan niin paljon paikkoja.

Milloin takki on roikkunut tarroistaan ovi verhossa ja tästä syystä kiinnitys synteemi on menossa tuotekehitykseen.

No onneksi Tsäkulle alkaa kasvamaan pohjavilla. Mökki on lämmin, kun se on ulkopuolelta vuorattu lumella. Vaarana lumella vuoraamisessa on, et koppi tulee liian lämpöiseksi ja herra alkaa nukkumaan kylmällä terassilla.

No ei tässä kaikki Tsäkurin koiruudet. Tässä eräs ilta otettiin herroja sisälle ja Tsäku päätti lähteä autotallin ovelle ja siitä suunta naapuriin. Tuli muuten tehtyä korkokenkä juoksun satasen ennätys lumihangessa. Suosittelen käy kuntoilusta. Tsäku se katteli mitä sitä taas sekoillaan, kun juostaan kuin viimeistä päivää ja huudetaan hysteerisenä "et prkl mene, tänne ja heti". Herra se oli totuttuun tapaan naama virneessä, kun lähdettiin kotia kohden ja yritti vielä matkalla kampata lumihankeen.

Jos Tsäku on ennättänyt niin ei ole Misse poikakaan vaan maannut.

Vieressä tyyli näyte Missen kerjäystyylistä. Tuon kissan kuulossa se ei ole mitään vikaa. Uskomattoman hyvin kuulee ja haistaa, kun pojille laitetaan Hau Hau makkaraa. Ei mene montaa sekunttia, kun Misse on kerjäys asemissa ja tönöttää pienellä punaisella jakkaralla hellan vieressä.

Sitten jos siirtyisi tämän tontin toiseen äksöni kohtaukseen. Tässä eräs aamu Misse herra tuli sisälle karvatupsuin koristeltuna. Tarkamman syynäyksen tuloksena pinta naarmuja vähän siellä sun täällä, viisi kynttä poikki, yhdessä anturassa haava ja armoton läjä karvatupsuja.

Taas oli herra ottanut matsia, mutta minkä kanssa. Aamun valjettua pääsi pihalle tutkimaan ja talon päädystä löytyikin taistelu tanner, mutta ei sinne johtavia tai poistuvia jälkiä. Tarkemmin kun katseli niin löytyihän ne jäljet, mutta lumi oli ehtinyt ne jo peittää. Hetken Sherlock Holmesia leikkien niin löytyihän vielä muutamia jälkiä, jotka eivät olleet peittyneet. Netti tutkiskelun ja valokuvaamisen jälkeen päädyin Supikoiraan. Mahtaa supikoiralla olla naama ruvella.

Mitäs tämä viimeinen jäsen sitten on ennättänyt. Iwan on sentään tullut kiltisti sisälle, se ei ole tapellut, muuta kuin äitpän kanssa ja Impulla on karvat joten ei tarvitse pukeakkaan.

Elikkä elikkä. Otetaampa sitten käsittelyyn äitpän kanssa tappelu. 

Juu..u. Kaukkari saattaa olla himpan ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Se osaa sen myös näyttää monin eri tavoin. Minä olisin vain kokeillut sopiiko ne pinkit huomio valjaat herran päälle.

Ekaksi yritetään syödä ne valjaat, kun yritän saada niitä pään läpi, sen jälkeen saada hepuli, sit yritetään hyökätä niiden valjailden kimppuun (ne oli edelleen mun kädessä).

Kun oltiin pyöritty lumihangessa, huudettu, itketty ja hammasta kiristetty, niin herra antoi sovittaa. Tai se tais mennä niin, että minä sovitin makso mitä makso, herra nimittäin makas selällään potki vimmatusti jaloillaan mua, kun yritin tunkea päätä valjaisiin.  Mutta ne saatiin päälle ja olivat niukasti sopivat, kun herran turkki on tuuheimmillaan.

Roope on ollut varmasti tämän nelikon kiltein ja rauhallisin. Roope keskittyy taateli kakun tuhoamiseen. Voiko joku koira olla niin kaheli jonkun taatelikakun perään.