Kuukauden päivät on muutosta vierähtäneet. Vielä ei pojat ole saaneet raitisilma myrkytystä, elikkä melkein hengissä ollaan.
Ei tuo muutto paljoa päänvaivaa ainakaan pojille aiheuttanut. Heistä taitaa olla vaan hauskaa, kun saavat katsella peltojen yli maisemia. Niin ja ne uudet kopit... taisivat kumpainenkin ihastua, kun on ikkuna pihalle päin ja oma terassi jolla voi pötkötellä. Hieman nyt Impun tarhaa on saanut vahvistaa eli kaikki puu osat vuorattu pellillä tai verkolla.... sattuu herraa aina välillä vit******** kun ei saa herkkuja tai joku pölvästi on kehdannut tulla naapuri pellolle puimaan juts sillon, kun tuuli käy tarhaan päin. Tsäkurille heti alkuunsa tehtiin vahva tarha ja kaikki varmistettiin niin ettei sieltä pääse ulos, eikä ole ainakaan vielä päässyt. Uhkasin kyllä kumpaistakin et laitan villahousuista tolpan nokkaan roikkumaan, jos ei pysytä tarhoissa.
Millenium-kissa Misse ei ole ollut moksiskaan koirista, eikä koiratkaan jaksa Misselle kiukutella. Missestä on vaan kovaa vauhtia tulossa "pikku kaukkari"... saa meinaas vahtia mitä kaikkea poikien ruokakupeista katoaa kissan suuhun, kun ne odottavat vientiä nälkäisille.
Niin ja jos palaisi siihen raitisilmamyrkytykseen... Aluksi jo meinasin heittää lapaset nurkkaan, kun pojat eivät meinanneet tulla toimeen tarhoissaan yhtä aikaa, vaan oltiin aina rähisemässä. No erään kauniin syyspäivän ne olivat aamusta iltaan ja melkein sovinnolla. No kävin kyllä kerran karjumassa kitarisat metrin ulkona "et jollei yhteis elo ala toimimaan, niin viskon kävyillä niin kauan et toimii". Tästä keuhkoamisesta sain mulkaisuja "paska akka, kun ei anna tapella".
Niin päivä meni hienosti, mitä nyt sit illalla, kun oli Impun aika mennä sisälle syömään, niin Pappa sai tappelun aikaiseksi ja siinä rytäkässä se jotenkin sai tungettua varpaansa aidanraosta ja tietenkin Imppu käytti tilanteen hyväkseen ja päätti purra oikein kunnolla. No nyt ollaan sit pari viikkoa paketoitu Papan jalkaa, josta puuttuu yksi kynsi ja antura halki. Varvas olisi varmasti paljon paremmassa kunnossa, jos vaan joku antaisi pakettien olla rauhassa, eikä menis neliveto päällä aina kun pääsee remmin päähän.
Eli tämmöistä kaukkari poppoolle tällä kertaa...No mitenkäs sitten Roope.
Se on alkanut pikku hiljaa älyämään, et hän voi tehdä mitä lystää... no sen seurauksena on iskän leivän päältä muutaman kerran hävinnyt makkarat ja ollut kuolat tilalla. Roope on alkanut uskaltaa norkoilla pöydän laidalla, kun ei ole enään ketään komentamassa.
Treenaamaankin taas varmasti lähdetään, kun treenit muuttuu sunnuntaille ja kiireinen ohjaajakin ennättää kouluttamaan. No kyllähän kotonakin pystyy treenaamaan, mut se on jotenkin jäänyt, ,kun aina on niin kova kiire.. mukamas.
Mut hyvät syksyn jatkot.
Ei tuo muutto paljoa päänvaivaa ainakaan pojille aiheuttanut. Heistä taitaa olla vaan hauskaa, kun saavat katsella peltojen yli maisemia. Niin ja ne uudet kopit... taisivat kumpainenkin ihastua, kun on ikkuna pihalle päin ja oma terassi jolla voi pötkötellä. Hieman nyt Impun tarhaa on saanut vahvistaa eli kaikki puu osat vuorattu pellillä tai verkolla.... sattuu herraa aina välillä vit******** kun ei saa herkkuja tai joku pölvästi on kehdannut tulla naapuri pellolle puimaan juts sillon, kun tuuli käy tarhaan päin. Tsäkurille heti alkuunsa tehtiin vahva tarha ja kaikki varmistettiin niin ettei sieltä pääse ulos, eikä ole ainakaan vielä päässyt. Uhkasin kyllä kumpaistakin et laitan villahousuista tolpan nokkaan roikkumaan, jos ei pysytä tarhoissa.
Millenium-kissa Misse ei ole ollut moksiskaan koirista, eikä koiratkaan jaksa Misselle kiukutella. Missestä on vaan kovaa vauhtia tulossa "pikku kaukkari"... saa meinaas vahtia mitä kaikkea poikien ruokakupeista katoaa kissan suuhun, kun ne odottavat vientiä nälkäisille.
Niin ja jos palaisi siihen raitisilmamyrkytykseen... Aluksi jo meinasin heittää lapaset nurkkaan, kun pojat eivät meinanneet tulla toimeen tarhoissaan yhtä aikaa, vaan oltiin aina rähisemässä. No erään kauniin syyspäivän ne olivat aamusta iltaan ja melkein sovinnolla. No kävin kyllä kerran karjumassa kitarisat metrin ulkona "et jollei yhteis elo ala toimimaan, niin viskon kävyillä niin kauan et toimii". Tästä keuhkoamisesta sain mulkaisuja "paska akka, kun ei anna tapella".
Niin päivä meni hienosti, mitä nyt sit illalla, kun oli Impun aika mennä sisälle syömään, niin Pappa sai tappelun aikaiseksi ja siinä rytäkässä se jotenkin sai tungettua varpaansa aidanraosta ja tietenkin Imppu käytti tilanteen hyväkseen ja päätti purra oikein kunnolla. No nyt ollaan sit pari viikkoa paketoitu Papan jalkaa, josta puuttuu yksi kynsi ja antura halki. Varvas olisi varmasti paljon paremmassa kunnossa, jos vaan joku antaisi pakettien olla rauhassa, eikä menis neliveto päällä aina kun pääsee remmin päähän.
Eli tämmöistä kaukkari poppoolle tällä kertaa...No mitenkäs sitten Roope.
Se on alkanut pikku hiljaa älyämään, et hän voi tehdä mitä lystää... no sen seurauksena on iskän leivän päältä muutaman kerran hävinnyt makkarat ja ollut kuolat tilalla. Roope on alkanut uskaltaa norkoilla pöydän laidalla, kun ei ole enään ketään komentamassa.
Treenaamaankin taas varmasti lähdetään, kun treenit muuttuu sunnuntaille ja kiireinen ohjaajakin ennättää kouluttamaan. No kyllähän kotonakin pystyy treenaamaan, mut se on jotenkin jäänyt, ,kun aina on niin kova kiire.. mukamas.
Mut hyvät syksyn jatkot.