...jos ei muilla niin Tsäkurilla ainakin.
Niin se vuosi meni ja vaihtui. Roope oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi oikein urakalla autoilemaan ja kyläilemään joulunpyhinä ja välipäivinä.
No Iwanin ja Tsäkurin vuosi loppui "ihanan" tytön löytämiseen. En sit kyllä tiiä oliko se niin ihana poikien mielestä, mutta kumpikaan ei sille mitään sanonut.
Uuden vuoden aattona, oli kääpiösnautseri tyttö lähtenyt karkuteille ja eksynyt meidän pihaan. Imppu sitä ens tutki tuolipinon alla ja minähän en mitään pimeässa tajunnut, vaan komensin sisälle syömään. Seurasta rohkaistuneena snautseri tyttö oli uskaltanut tulla tuolien alta pois ja oli rapuilla vastassa, kun menin Tsäkurin kanssa pihalle. En ehtinyt tajuamaan muuta kuin jotain rapun edessä, kun oven läväytin auki ja samalla hetkellä olikin jo Tsäkur takaisin sisällä ja ovi piukasti kiinni.
Ensiks luulin että se oli uhkarohkea mäyrä, kun ne viime aikoina on melkein pihassa asti tassutelleet, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen se osoittautuikin hyvin pelokkaaksi pikkukoiraksi, jonka toppahaalarikin oli ihan miten sattuu päällä.
Koiran onneksi Tsäkur ei syönyt ihan heti jälkiruuaksi ja sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero.
Tyttö oli ollut yli neljä tuntia karkuteillä ja eksynyt noin kilometrin päähän mökistään.
No tulipahan tehtyä hyvätyö vuoden viimeisille tunneille, kun tytön palautti oikeille omistajilleen.
No se siitä uudesta vuodesta, joka muuten meni ihan normaaliin tapaan, kuten mikä tahansa päivä vuodesta.
Mutta mutta se uusi vuosi ja uudet kujeet....
Aloitetaan kilteimmästä päästä eli Iwanista yllätys yllätys. Herralla on oikeesti herneitä päässä ja ne jopa kohtaavat. Iwanista on tullut iso poika ja osaa olla kiltisti, mitä nyt on sitä mieltä että äiteellä on kylmä sängyssä ja raahaa rukkaset sänkyyn ja putsaa aina välillä pöydät murusista, mutta pääsääntöisesti kilttimpi mitä viime vuonna. Ainut paha teko nyt oli et se tikkas käteen, mutta omapahan oli taas tyhmyyteni, koskahan saisi itsensä koulutettua... no tuskin koskaan muuta kuin kantapään kautta.
Ja kukas se on yrittänyt ollakaan kiltti. No tietenkin minun tottelevainen ja osaava Roopeni. Hmmm... No vuoden treenit on aloitettu... No joo ei niistä sen enempää ainakaan vielä, kun tuo keskittymiskyky on taas mitä on ja itselläkin aikaa riittää vaikka muille jakaa eli pirunmoista kiirettä pitää ja ajomestarikin yrittää kokoajan torpedoida treeni mahdollisuuksiamme... no ei sentään vaan yrittää järjestää aina tiistai illat vapaaksi että pääsen treenaamaan.
Roopekin muuten osaa pöydältä varastamisen jalon taidon.. ainakin jos erehtyy unohtamaan leipänsä pöydälle, kun lähtee vastaamaan lankapuhelimeen.
Kolmas koijari se kaikkein pahin. No jaa nyt kyllä täytyy taas vähän aikaa miettiä mitä oikein sanoo Tsäkurista.... No jos Iwan on kasvanut henkisesti niin Tsäkur on vaipunut kakaran tasolle. Tässä viikon parin sisällä herra on kaksi kertaa käynyt omatoimisesti vierailemassa nappula säkillä ja pöyrinyt sen jälkeen kuin syöttiläs sika. Ensimmäisellä kerralla se oli päättänyt lajitella palavat roskat omalla tavallaan ja murtautua isoon puiseen puulaatikkoon, jossa nappula säkkiä säilytin. No eihän sitä siellä voinut enään säilyttää vaan siirsin sen isoon huoneeseen ovien taakse, mutta eipä sekään riittänyt, kun herra siirsi nojatuolin pois tieltään ja avasi liukuoven ja repi tiellä olevat tavarat olohuoneen puolelle ja taas oli seurauksena paskaa olohuoneen matolla.
No jollen mitään muuta opi tästä niin Tsäkur alkaa saamaan riisillä höystettyä ruokaa, jotta herran ruokahalu tyydyttyisi.
Mutta eipä täällä kai mitään muuta niin mullistavaa ole tapahtunut joten hyvät vuoden jatkot.
(Huomasin muuten just äsken et, Roope alkaa kohta olemaan netti konkari kun viides vuosiluku alkoi pöyrimään blogi kirjoituksissa ja arkistossa, kohta tulee täyteen neljä puoli vuotta netti elämää).
Niin se vuosi meni ja vaihtui. Roope oli onnensa kukkuloilla, kun pääsi oikein urakalla autoilemaan ja kyläilemään joulunpyhinä ja välipäivinä.
No Iwanin ja Tsäkurin vuosi loppui "ihanan" tytön löytämiseen. En sit kyllä tiiä oliko se niin ihana poikien mielestä, mutta kumpikaan ei sille mitään sanonut.
Uuden vuoden aattona, oli kääpiösnautseri tyttö lähtenyt karkuteille ja eksynyt meidän pihaan. Imppu sitä ens tutki tuolipinon alla ja minähän en mitään pimeässa tajunnut, vaan komensin sisälle syömään. Seurasta rohkaistuneena snautseri tyttö oli uskaltanut tulla tuolien alta pois ja oli rapuilla vastassa, kun menin Tsäkurin kanssa pihalle. En ehtinyt tajuamaan muuta kuin jotain rapun edessä, kun oven läväytin auki ja samalla hetkellä olikin jo Tsäkur takaisin sisällä ja ovi piukasti kiinni.
Ensiks luulin että se oli uhkarohkea mäyrä, kun ne viime aikoina on melkein pihassa asti tassutelleet, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen se osoittautuikin hyvin pelokkaaksi pikkukoiraksi, jonka toppahaalarikin oli ihan miten sattuu päällä.
Koiran onneksi Tsäkur ei syönyt ihan heti jälkiruuaksi ja sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero.
Tyttö oli ollut yli neljä tuntia karkuteillä ja eksynyt noin kilometrin päähän mökistään.
No tulipahan tehtyä hyvätyö vuoden viimeisille tunneille, kun tytön palautti oikeille omistajilleen.
No se siitä uudesta vuodesta, joka muuten meni ihan normaaliin tapaan, kuten mikä tahansa päivä vuodesta.
Mutta mutta se uusi vuosi ja uudet kujeet....
Aloitetaan kilteimmästä päästä eli Iwanista yllätys yllätys. Herralla on oikeesti herneitä päässä ja ne jopa kohtaavat. Iwanista on tullut iso poika ja osaa olla kiltisti, mitä nyt on sitä mieltä että äiteellä on kylmä sängyssä ja raahaa rukkaset sänkyyn ja putsaa aina välillä pöydät murusista, mutta pääsääntöisesti kilttimpi mitä viime vuonna. Ainut paha teko nyt oli et se tikkas käteen, mutta omapahan oli taas tyhmyyteni, koskahan saisi itsensä koulutettua... no tuskin koskaan muuta kuin kantapään kautta.
Ja kukas se on yrittänyt ollakaan kiltti. No tietenkin minun tottelevainen ja osaava Roopeni. Hmmm... No vuoden treenit on aloitettu... No joo ei niistä sen enempää ainakaan vielä, kun tuo keskittymiskyky on taas mitä on ja itselläkin aikaa riittää vaikka muille jakaa eli pirunmoista kiirettä pitää ja ajomestarikin yrittää kokoajan torpedoida treeni mahdollisuuksiamme... no ei sentään vaan yrittää järjestää aina tiistai illat vapaaksi että pääsen treenaamaan.
Roopekin muuten osaa pöydältä varastamisen jalon taidon.. ainakin jos erehtyy unohtamaan leipänsä pöydälle, kun lähtee vastaamaan lankapuhelimeen.
Kolmas koijari se kaikkein pahin. No jaa nyt kyllä täytyy taas vähän aikaa miettiä mitä oikein sanoo Tsäkurista.... No jos Iwan on kasvanut henkisesti niin Tsäkur on vaipunut kakaran tasolle. Tässä viikon parin sisällä herra on kaksi kertaa käynyt omatoimisesti vierailemassa nappula säkillä ja pöyrinyt sen jälkeen kuin syöttiläs sika. Ensimmäisellä kerralla se oli päättänyt lajitella palavat roskat omalla tavallaan ja murtautua isoon puiseen puulaatikkoon, jossa nappula säkkiä säilytin. No eihän sitä siellä voinut enään säilyttää vaan siirsin sen isoon huoneeseen ovien taakse, mutta eipä sekään riittänyt, kun herra siirsi nojatuolin pois tieltään ja avasi liukuoven ja repi tiellä olevat tavarat olohuoneen puolelle ja taas oli seurauksena paskaa olohuoneen matolla.
No jollen mitään muuta opi tästä niin Tsäkur alkaa saamaan riisillä höystettyä ruokaa, jotta herran ruokahalu tyydyttyisi.
Mutta eipä täällä kai mitään muuta niin mullistavaa ole tapahtunut joten hyvät vuoden jatkot.
(Huomasin muuten just äsken et, Roope alkaa kohta olemaan netti konkari kun viides vuosiluku alkoi pöyrimään blogi kirjoituksissa ja arkistossa, kohta tulee täyteen neljä puoli vuotta netti elämää).