Pitkään on jo puhuttu ja viime vuonna haastettukin suorittamaan Roopen kanssa BH-koe tänä syksynä.
Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko.
No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle.
Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa.
Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran paikalla makuusta joka todellakin makasi vielä samassa paikassa mihin olin jättänyt.
No sitten koittikin tottis osuus... no siitä ei sit sen enempää kuin hävettää vielläkin, kun Roope löysi elämänsä kumppanin ja vielä arvostelua kuunneltaessa se uikutti pääkallellaan tyttö tervun suuntaan.
Seuraaminen oli täyttä sittiä, täys käännöset pitkiksi, istumaan menossa aseteltiin kuulemma metrin verran peppu villoja ja maahan menossa istuttiin.
Ainut positiivinen asia oli hyvin onnistunut henkilöryhmä. niin ja tuli todistettua mikä teho tänne kutsulla on mein Roopeen. Luokse tulossa meinas lähteä tyttö tervua moikkaamaan, mutta napalla käskyllä vaihtoi suuntaa ja tuli luokse.
No kaikesta huolimatta se ei ehkä ollut ihan niin kamalaa miltä itsestä tuntu, kun kuitenkin läpi päästiin.
Ja kaupunki osuudella Roope jo näyttikin osaamis tasonsa, kun otin sen käskyn alle. Kyllä siellä vaan seurattiin ja tehtiin, mitä nyt jotkut asiat hirvittivät niin paljon et niiden ajaksi vähän herpaantui, mutta kaikki mikä kokeeseen kuului niin meni ihan hyvin.
Elikkä saatiin me se Bh titteli, vaikkakin jo olin luopunut ajatuksesta tottiksen henkilö ryhmään mentäessä.
Nyt kai sit tarvis tosissan alkaa valmistautumaan kisa uraan.
Niin ja ennen kuin toivotan hyvät syksyn jatkot syksyisen myrskyn keskeltä niin kerrompa että muilla pojilla menee hyvin mitä nyt kuonoa rypistetään, kun on aina märkää.
Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille.
P.s Ne joilla on vuosimallia -02 oleva tervu niin niille ei enään saa uusia aivoja. Valmistus on lopetettu.
Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko.
No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle.
Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa.
Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran paikalla makuusta joka todellakin makasi vielä samassa paikassa mihin olin jättänyt.
No sitten koittikin tottis osuus... no siitä ei sit sen enempää kuin hävettää vielläkin, kun Roope löysi elämänsä kumppanin ja vielä arvostelua kuunneltaessa se uikutti pääkallellaan tyttö tervun suuntaan.
Seuraaminen oli täyttä sittiä, täys käännöset pitkiksi, istumaan menossa aseteltiin kuulemma metrin verran peppu villoja ja maahan menossa istuttiin.
Ainut positiivinen asia oli hyvin onnistunut henkilöryhmä. niin ja tuli todistettua mikä teho tänne kutsulla on mein Roopeen. Luokse tulossa meinas lähteä tyttö tervua moikkaamaan, mutta napalla käskyllä vaihtoi suuntaa ja tuli luokse.
No kaikesta huolimatta se ei ehkä ollut ihan niin kamalaa miltä itsestä tuntu, kun kuitenkin läpi päästiin.
Ja kaupunki osuudella Roope jo näyttikin osaamis tasonsa, kun otin sen käskyn alle. Kyllä siellä vaan seurattiin ja tehtiin, mitä nyt jotkut asiat hirvittivät niin paljon et niiden ajaksi vähän herpaantui, mutta kaikki mikä kokeeseen kuului niin meni ihan hyvin.
Elikkä saatiin me se Bh titteli, vaikkakin jo olin luopunut ajatuksesta tottiksen henkilö ryhmään mentäessä.
Nyt kai sit tarvis tosissan alkaa valmistautumaan kisa uraan.
Niin ja ennen kuin toivotan hyvät syksyn jatkot syksyisen myrskyn keskeltä niin kerrompa että muilla pojilla menee hyvin mitä nyt kuonoa rypistetään, kun on aina märkää.
Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille.
P.s Ne joilla on vuosimallia -02 oleva tervu niin niille ei enään saa uusia aivoja. Valmistus on lopetettu.