Tsäkuria on puraissut syyskärpänen, joka saa herran pomppimaan kuin kumipallo ja pään sisäisen ajatus toiminnan parivuotiaan tasolle. Vai voiko tätä sanoa peräti uutta nuoruuttaan elävän koiran hömpötyksiksi.
Tsäkur kun innostuu niin etutassujen tanssaamisella ei ole rajoja vaan mitä pidempään kestää saada kengät jalkaan niin sitä tiheämmin tassut käy. Hypyt ja pomput ovat myös herran erikoislaji. Pukkihyppy ja potku taakse päin onnistuu vallanmainiosti ja välillä pomppiessa peppu onkin jo meno suuntaan.
Ja kun herraa oikein kiukuttaa niin rapa lentää, kun tarhassa olevaa kiukkumonttua suurennetaan. Kopin lattiakin on saanut osansa herran kaivuu innosta. Vanerin palat ja rimat ovat lennelleet, kun herra on muotoillut ja suurentanut nukkuma monttuaan.
Uusia herkkuja on myös löytynyt. Banaani on suurin herkku, jonka voi viedä vaikka pöydän reunalta.. niin herkkua se on. Pistaasi pähkinätkin maistuvat ja kahvi. Kaukkari joka ei ensi alkuun syönyt kuin lihaa niin juo nykyään kahvia ja kahviaan juodessa saa pitää huolta mukistaan ettei siellä ole ylimääräistä kuonoa juomassa. Iwankin on pistaasi pähkinöiden lumoissa, ne on samanlaista herkkua, kuin Tsäkurille banaani.
Uusia ystäviäkin Tsäkur on saanut. Yksi uusi ihminen on päässyt sisäpiiri rinkiin ja saa tepastella ihan rauhassa Tsäkurin pyhissä paikoissa elikkä kotitalossa ja pihassa ja matkustaa samassa autossa niin ettei herra ole taakse laitettuna.
Toisiin koiriinkin ollaan totuteltu. Autossamme yhtä aikaa Tsäkurin kanssa on ollut pahin vihollinen Saksanpaimenkoira. Tsäkurhan ei tunnetusti oikein noista sakemanneissa tykkää, mutta autoilu onnistui pienten alku rähinöiden jälkeen.
Roope on Tsäkurin mielestä eri arvoasteikolla kuin muut koirat. Roopen kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka muille koirille autosta rähistään niin Roopelle ei sanota sanaakaan, vaan katsellaan et siinä se menee.
Vaikka pappa muille koirille yleensä rähisee niin on myös koirarotu jota Tsäkur välttää. Se rotu on pieni, pippurinen ja punaturkkinen Suomenpystykorva. Vanha tuttumme pystykorva narttu Noora päätti eräs päivä rähähtää Tsäkurille ja minä olin valmis pitelemään Tsäkuria ettei se pääse hyökkäämään, mutta siinä samassa meinasinkin olla jo selälläni, kun Tsäkur lähti toiseen suuntaan täyttä laukkaa karkuun, kun vihainen eukko hyökkää kimppuun. Sen jälkeen Tsäkur on todennut et pystykorvat on kamalan pelottavia, ne aina rähjää ja niiden ohi täytyy juosta äkkiä korvan luimussa pää maata viistäen.
Tsäkur on saanut yhtä sun toista aikaan, mutta kaikkea ei näin kerralla muista. Mutta ensikerralla enemmän juttua Tsäkurin toilailuista.
- - - - - - - - - -
Roopen kanssa pk-tottis treenailu on tuottanut tulosta ja ensi vuonna olisi edessä BH-koe. Roopen velipuolen omistaja haastoi tarjoamaan ensi vuonna kakku kahveet, kun tänä vuonna hän oli muiden läpi menneiden joukossa tarjoamassa. No olihan tuo BH-koe muutenkin ensi vuodelle suunniteltu tavoite.
Bobi se tepsuttaa onnellisena ja rähisee. Bobi on kyllä niin talon kunkkua että... Siinä on kanssa koira joka tuntee arvonsa ja osaa ilmaista, jos häntä ei kohdella hänen arvolleen sopivalla tavalla.
Mutta eipä kai tällä kertaa tämän ihmeempiä... toivottavasti ensi kirjoittelu kertaan ei mene ihan yhtä kauan ja tarvitsisi yrittää vähän aktiivisemmin osallistua tuohon koirakuvat viikkohaasteeseenkin.
Terveisin Poijaat.
Tsäkur kun innostuu niin etutassujen tanssaamisella ei ole rajoja vaan mitä pidempään kestää saada kengät jalkaan niin sitä tiheämmin tassut käy. Hypyt ja pomput ovat myös herran erikoislaji. Pukkihyppy ja potku taakse päin onnistuu vallanmainiosti ja välillä pomppiessa peppu onkin jo meno suuntaan.
Ja kun herraa oikein kiukuttaa niin rapa lentää, kun tarhassa olevaa kiukkumonttua suurennetaan. Kopin lattiakin on saanut osansa herran kaivuu innosta. Vanerin palat ja rimat ovat lennelleet, kun herra on muotoillut ja suurentanut nukkuma monttuaan.
Uusia herkkuja on myös löytynyt. Banaani on suurin herkku, jonka voi viedä vaikka pöydän reunalta.. niin herkkua se on. Pistaasi pähkinätkin maistuvat ja kahvi. Kaukkari joka ei ensi alkuun syönyt kuin lihaa niin juo nykyään kahvia ja kahviaan juodessa saa pitää huolta mukistaan ettei siellä ole ylimääräistä kuonoa juomassa. Iwankin on pistaasi pähkinöiden lumoissa, ne on samanlaista herkkua, kuin Tsäkurille banaani.
Uusia ystäviäkin Tsäkur on saanut. Yksi uusi ihminen on päässyt sisäpiiri rinkiin ja saa tepastella ihan rauhassa Tsäkurin pyhissä paikoissa elikkä kotitalossa ja pihassa ja matkustaa samassa autossa niin ettei herra ole taakse laitettuna.
Toisiin koiriinkin ollaan totuteltu. Autossamme yhtä aikaa Tsäkurin kanssa on ollut pahin vihollinen Saksanpaimenkoira. Tsäkurhan ei tunnetusti oikein noista sakemanneissa tykkää, mutta autoilu onnistui pienten alku rähinöiden jälkeen.
Roope on Tsäkurin mielestä eri arvoasteikolla kuin muut koirat. Roopen kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka muille koirille autosta rähistään niin Roopelle ei sanota sanaakaan, vaan katsellaan et siinä se menee.
Vaikka pappa muille koirille yleensä rähisee niin on myös koirarotu jota Tsäkur välttää. Se rotu on pieni, pippurinen ja punaturkkinen Suomenpystykorva. Vanha tuttumme pystykorva narttu Noora päätti eräs päivä rähähtää Tsäkurille ja minä olin valmis pitelemään Tsäkuria ettei se pääse hyökkäämään, mutta siinä samassa meinasinkin olla jo selälläni, kun Tsäkur lähti toiseen suuntaan täyttä laukkaa karkuun, kun vihainen eukko hyökkää kimppuun. Sen jälkeen Tsäkur on todennut et pystykorvat on kamalan pelottavia, ne aina rähjää ja niiden ohi täytyy juosta äkkiä korvan luimussa pää maata viistäen.
Tsäkur on saanut yhtä sun toista aikaan, mutta kaikkea ei näin kerralla muista. Mutta ensikerralla enemmän juttua Tsäkurin toilailuista.
- - - - - - - - - -
Roopen kanssa pk-tottis treenailu on tuottanut tulosta ja ensi vuonna olisi edessä BH-koe. Roopen velipuolen omistaja haastoi tarjoamaan ensi vuonna kakku kahveet, kun tänä vuonna hän oli muiden läpi menneiden joukossa tarjoamassa. No olihan tuo BH-koe muutenkin ensi vuodelle suunniteltu tavoite.
Bobi se tepsuttaa onnellisena ja rähisee. Bobi on kyllä niin talon kunkkua että... Siinä on kanssa koira joka tuntee arvonsa ja osaa ilmaista, jos häntä ei kohdella hänen arvolleen sopivalla tavalla.
Mutta eipä kai tällä kertaa tämän ihmeempiä... toivottavasti ensi kirjoittelu kertaan ei mene ihan yhtä kauan ja tarvitsisi yrittää vähän aktiivisemmin osallistua tuohon koirakuvat viikkohaasteeseenkin.
Terveisin Poijaat.