Tsäkur se on taas viihdyttänyt vinkeydellään.
Tuossa pari päivää sitten kun tuli pakkaset leudon jälkeen oli taas esitys tarhassa "etkö huomaa mulla on kamala vilu ja tassutkin paleltuu", ne tassut paleli just niin kauan kun olin näköpiirissä.
No jos ei surkea ilme auttanut niin sitten keksitään jotain muuta... Olen ottanut tavaksi että menen aina aamusella istuskelemaan Tsäkurin koppiin ja siellä rapsutellaan. No eilen aamulla tein taas saman, mutta kun piti lähteä kopista pois niin Pappa menikin kopin oven eteen seisomaan ja siitä lyssähti syliin sen näköisenä "et sä lähde mihinkään, nyt raavitaan". No aikamme neuvoteltuamme pääsin kopista ulos ja sisälle lämmittelemään (en ollut huomannut ottaa hanskoja mukaan ja ulkona oli älyttömän kylmä).
Niin ja kyllä se Tsäkur jaksaa tepsuttaa. Eilen heitettiin ~6km lenkki ja hyvin jaksoi. Tosin loppu matkasta kun päästin herran vapaaksi niin se lähti täyttä laukkaa kotia kohden, pysäntyi kyllä kun huusin "etkö meitä odota ollenkaan". Pappa jäi tuohtuneen näköisenä seisomaan keskelle tietä ja olis varmaan huutanut jos osais "pistäkää nyt sitä töppöstä toisen eteen". Niin eikä ole jalka vaivannut yhtään vaikka joka aamu pupukaurinkenguru hypyt liukkaalla pihalla esittääkin, kun pääsee pihalle.
Mutta ei täällä tämän ihmeempiä.. Imppu kuorsaa vielä niin et seinät täräjää (se on himpan aamu uninen kaveri) ja Pappa se jo tohinoissaan odottaa ulos pääsyä, kun äsken kävin sille sanomassa et kohta pääsee... eli minä rupean kiskomaan pilkkihaalaria niskaan et tarkenee mennä pihalle.
Olen yrittänyt Pappalle ehdotella (Impulle myös) jos ne lainais tota turkkiin mulle. Jostain kumman syystä kumpikaan ei ole lämmennyt ajatukselle.