Lehtirannan Wolflimit

Paljoa ei olla tehty sitten Viron reissun. Nyt on vietetty ansaittua lepotaukoa. Aksaamassa ollaan käyty ja torstaisin treenaamassa, jos ollaan ennätetty. Kassun kanssa ollaan muutamaan otteeseen ajeltu Kideä (W.Cladina) katsomaan. Samalla kun Kassu on  Kiden kanssa temunnut, niin on ohimennen ihmetellyt pikkumiestä... Jos Kassulta kysytään, niin se on jokin hiton maahinen, joka nyppii häntä korva ja häntäkarvoista, kun menee liian lähelle kuononsa tunkemaan. Pienten sormien hamutessa tuuheaa tupsua selän päällä Kassu ymmärtää ottaa etäisyyttä suotta uteliaaksi käyvästä pikkumiehestä. Kuinkas sitten meillä sunnuntaina töitä... Kassu se taas uteliaisuutensa tähden joutui hommiin. Jos olisi osannut pysyä poissa, niin olisi saanut jatkaa aamu uniaan, mutta kuinkas kävikään kun uteliaisuus voitti. Kehräyskursin mainosta olin vääntämässä ja siihen täytekuvaa juuri ottamassa, kun Kassu päätti rantautua paikalle. No... Eikun koira maate ja kerät kehiin ja kuvia ottamaan. Om...

Mitä tulee kun kaksi hölpöttävää ja sähköjäniksen lailla suuntaa muuttavaa blondia kessuineen lyödään yhteen?? Reissu josta ei puutu naurua ja sattumia joista riittää lisää naurua. Ajatus kahden blondin ja kessujen reissusta lähti maailmanvoittajasta. Olisi tämäkin reissu jäänyt tekemättä, jos ei oltais nassutettu ylihintaisia lihapullia messarin yhdessä raflassa näyttelypäivän päätteeksi. Vihdoin ja viimein koitti SE viikko ja reissun alku alkoi häämöttämään. Pitkin viikkoa tuli pakkailtua kamoja ja jottei olisi liikaa turhaa kamaa, niin suunniteltiin Kaisan kanssa mitä kumpikin ottaa mukaansa. Onnistuttiin hommassa aika hyvin, mitä nyt Kassu yritti kovin auttaa ja kanteli koko viikon, valmiiksi kasaan koottuja, kamoja pitkin taloa. Tästä se lähtee. Torstaina koitti SE päivä, kun pihaan kaartoi auto, josta pomppasi reissun aikana sydänkäpyseksi muodostunut Cara (W.Carlina). Luontoäiti tosin taisi olla suunnitelmistamme erimieltä ja yritti hankaloittaa reissuamme heittämä...

Menneellä viikolla tuli useamman kerran oltua laiska ja laitettua nauhoitus pyörimään poikien touhuja seuratessa. No kukapa nyt vesisateeseen edes viitsii lähteä kameraa ulkoiluttamaan, vaikkakin kauniitakin ilmoja oli, mutta silloin ei ennättänyt tai ollut kamera hyppysten lähettyvillä. Villiä leikkiä on pojilla riittänyt. Iwaniin on taas iskenyt syksyn pakkaskärpänen, joka tietää vallatonta käytöstä ja riehumista. Se on kyllä kumma, kun lämpötila laskee nollan tietämiin, niin Iwanista löytyy turbovaihde. Vaikka koira on jo 8,5 vuotias, niin käytöstavat on kuin puolivuotiaalla. Ihan alkuunsa saatte nauttia poikien riehumis leikistä äänitehosteiden kera. Onkos tuo nyt niin ihme, että Kassukin on oppinut örisemään. Viikko sitten jo tuli pojille heitettyä luut tarhaan. Iwan on omasta mielestään omansa kalunnut ihan riittävän puhtaaksi, mutta Kassun mielestä siinä on vielä paljon kalutavaa. Iwania ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan yrittää epätoivoisesti saada Kassun kanssa...

Nyt on lomailtu reissaamisesta... No silti ei olla kotona toimettomana makoiltu. Joka torstaiset tottistreenit ollaan käyty ja nyt ollaan treenattu ajatuksella Bh-koe. Seuraamiskaavio alkaa onnistumaan tuolta touhutoope Kassulta. Välillä kyllä ylimääräistä häiriötä aiheuttaa Kassun lukuisat ihanat tyttöystävät. Ainut mikä tarvisi bh-koetta silmällä pitäen tehotreeniä on henkilöryhmä. Usein kokeita seuranneena ja henkilöryhmässä päänsä pyörälle pyöriessä on tullut todettua, että sitä treenataan aivan liian vähän. Nyt vain tarvisi saada itseään niskasta kiinni ja järjestää itselle tilaisuuksia treenata. Paikkamakuu tarvii kyllä vielä treeniä, jotta siitä saadaan täysin varma. Niskasta kiinni ottamisesta tulikin mieleen. On tässä tullut todettua, että Kassu on Apulannan sanoin "Ravistettava ennen käyttöä". Treeneihin mennessä ollaan luotu tiettyjä maneereja. Autosta ulos ja perusasento mistä saa vapautuksen ja sen jälkeen pienelle lenkille ja autoon takaisin hetkeksi (tosin...

Lauantai aamuna kello soi jo ennen kukon äänenavausta. No ei sentään mikään mahdoton herätys ja samoihin aikoihin taisi kukkokin heräillä. Edellis ehtoona oltiin jo tavarat pakattu autoon ja auto odotti oven edessä viimeisiä tavaroitaan ja matkustajiaan valmiina seikkailuihin. Aamun valjetessa saavuimme satamaan. Kassu katseli uteliaana autojen paljoutta ja suuria kelluvia purkkeja. Kovin pitkään emme ennättäneet odottelemaan lähtöselvityksessä, kun jo ensimmäiset tutut näimme. Kantolan Hanna ja Juha olivat päässeet paremmin vetävään jonoon ja pyrhälsivät ohitsemme... no sentään muutaman sanasen ennätimme vaihtaa autosta toiseen. Matkan suurin jännitys kohdistui autokannella liikkumiseen. Kassu kun väistää autoja ja niitähän piisasi, mutta hyvin me selvittiin... tai no hiace ei selvinnyt. Kattoantennin muovipääliset jäi jonnekin Viking Amorellan autokannelle. Paikka oltiin ihan otettu max. 2.4m korkealle ja ramppiin ajaessa päästiin oikein hienosti rimojen ali, mutta ka...