Sunnuntai on toisille työpäivä.

Paljoa ei olla tehty sitten Viron reissun. Nyt on vietetty ansaittua lepotaukoa. Aksaamassa ollaan käyty ja torstaisin treenaamassa, jos ollaan ennätetty.

Kassun kanssa ollaan muutamaan otteeseen ajeltu Kideä (W.Cladina) katsomaan. Samalla kun Kassu on  Kiden kanssa temunnut, niin on ohimennen ihmetellyt pikkumiestä... Jos Kassulta kysytään, niin se on jokin hiton maahinen, joka nyppii häntä korva ja häntäkarvoista, kun menee liian lähelle kuononsa tunkemaan. Pienten sormien hamutessa tuuheaa tupsua selän päällä Kassu ymmärtää ottaa etäisyyttä suotta uteliaaksi käyvästä pikkumiehestä.

Kuinkas sitten meillä sunnuntaina töitä... Kassu se taas uteliaisuutensa tähden joutui hommiin. Jos olisi osannut pysyä poissa, niin olisi saanut jatkaa aamu uniaan, mutta kuinkas kävikään kun uteliaisuus voitti.

Kehräyskursin mainosta olin vääntämässä ja siihen täytekuvaa juuri ottamassa, kun Kassu päätti rantautua paikalle. No... Eikun koira maate ja kerät kehiin ja kuvia ottamaan. Oman uteliaisuutensa tähden Kassu joutui mannekiiniksi.

No kun kerta koirakin oli paikalla ja juuri edellisehtoona puunattuna, niin tulipahan otettua myös Viron tuomisista virallinen poseerauskuva samaan syssyyn.

Kuvaus kamppeet ja rekvisiitat hujanhajan sulassa sovussa. Namit kyllä muutamaan otteeseen käytiin putsaamassa parempaan talteen ja meinasi matkaan lähteä yksi lankakeräkin.

Jos sitä seuraavaksi jatkaisi joululahjapajan ylläpitoa ja hakisi koirille peuran jämät purtavaksi. Joulukuu saadaan mennäkin matala lentoa paikasta A paikkaan B.

Niin ja melkein meinasi päästä unohtumaan. Puolivuotta siinä melkein meni kesälomineen ja ties minkä viivästysten tähden, mutta tämäkin sai vihdoin ja viimein kennelnimen.... Älkää odottako heti lähivuosina pieniä karvaisia palleroita nimen Wolflimit alle. Kaiken kaikkiaan tuohon nimen anomiseen meni vaivaiset 10 vuotta, mutta nyt on sekin tehty.