Lehtirannan Wolflimit

Viikon piti kiirettä ja juuri ja juuri ehti tavarat purkaa ruotsin reissun jäljiltä (lue: pestä likapyykki). Torstaina oli tohinaa, jos jonkinlaista ja minuutti aikataulutuksella mentiin. Jo aikaisemmin oltiin puhuttu Terhin ja Kaisan kanssa josko taas treffattaisiin. Kaisan saavuttua meille Essin (W. Erica) kanssa ja tavarat pakattuamme autoon, niin käänsimme nokan kohti Terhiä ja Kideä (W. Cladina). Kassukin pääsi tällä kertaa mukaan viihdyttämään leidejä. Hyvinhän tuon kolmikon yhteiselo sujui. Täytyihän pörrö kolmikkoa myös hieman kuvata. Tosin suureksi haasteeksi osoittautui kaikkien kolmen samaan asentoon saaminen. Sait kaksi seisomaan, niin yksi istui, sait kaksi maahan niin yksi seisoi, sait Kassun ja Essin istumaan, niin Kide päätti mennä maahan Essin paikka käskystä. Oli taas mukava nähdä Terhiä ja Kideä. Kide, Essi, Kassu Kide, Kassu, Essi Kassu ja Essi Perjantaina saatiin rauhassa venyä hereille... tai siis oltaisiin saatu, jos sisäinenkello ei

Vuodet vierii, niin ettei huomaakaan... ...tai sitten siihen vaikuttaa, ettei Iwan tunnu vanhenevan, vaikka vuosia tulee lisää. Talven koomassa maaten ja luitaan sohvan nurkassa hautoen.  Tällöin jopa erehtyy luulemaan,  että järkeä on tullut päähän ja ikä alkaa näkymään käytöksessä. Kevään ensimmäiset lämpöiset auringon säteet,  kun tavoittavat tarhan nurkan.  Tuolloin tuo karvakasa herää eloon ja menossa ei ole järjen häivää.  Se sama kujeileva vintiö palaa,  kuten muinakin keväinä,  juuri sopivasti syntymäpäiviksi. Mahtavan suuret onnittelut sisaruksille Iwanille ja Jelenalle

Taas on reissattu ja vatsalihaksia treenattu naurun merkeissä. Perjantaina koitti reissuun lähtö. Ensimmäinen pysähdys koitti jo Koskella, kun Kassun kanssa liityimme Mikan, Niken ja Evanin (Evan Jarbo) seuraan. Perinteitä ei rikottu ja poikkesimme Liedon heselle mätöt heittämässä naamariin. Hieman meinasi hikeä puskea, kun mätön saapuminen kesti ja kesti. Hyvin kuitenkin ennätimme ja jopa jouduttiin odottelemaan laivaan pääsyä. Baltic Prinses kuljetti meidät ja useamman juopuneen rapakon taakse Ruotsin maalle. Yöllisen mölinän mukaan olisi ollut tarjolla ilmaista viinaa lantrinkin kanssa, jottei tarvi juoda niin paljoo. Hytin roskiksessakin oli valmiiksi koiran ruuat. Muuten laivamatka meni oikein hienosti ja jopa Kassu ja Evan tulivat hyvin juttuun... jopa siinä määrin, että saivat hengata hytissä vapaana. Kerran vain Evan ilmoitti Kassulle mielipiteensä ja Kassu kun kunnioittaa toisen mielipidettä niin mutkaton yhteiselo oli taattu. Jos laivamatka meni mutkat

On taas ollut menoa ja meininkiä. Edellis viikonloppuna ennätettiin olemaan jälleen Sinikan aksa koulutuksessa ja heti perään sunnuntaina aksa epikset, joissa tällä kertaa talkoo hommissa. No pääsi Kassukin kisa paikalle haistelemaan hajuja ja tervehtimään sisko plikka Darmaa. Viikolla Saku Sammakko ryömi talvikolostaan haistelemaan kevään tuoksuja ja teki yllätys hyökkäyksen Kassun kimppuun. Nyt alkoi meidän pystien keräys, kun niille on ihan oma kaappikin. No kai tuonne muutakin, kuin vain pystejä, mutta ne nyt saivat sukeltaa ensimmäisenä lasien taakse. Perjantaina käytiin Evaa tervehtimässä ja ovella oli vastaanottokomitea. Kassukin osasi kerrankin olla hiljaa. Ainoastaan isolle mustalle pukille (kauempana kuvassa) piti hieman jurista, kun tuli lähempää katsomaan, mikä pieni harmaa pörrökasa paikalle saapui. Eilen lauantaina riittikin hulinaa, kun neljä Waatalaista ja kaksi vahvistusta kokoontuivat. Osan porukasta oli karsinut jylläävä flunssa aalto.