Vuodet vierii, niin ettei huomaakaan...
...tai sitten siihen vaikuttaa, ettei Iwan tunnu vanhenevan, vaikka vuosia tulee lisää.
Talven koomassa maaten ja luitaan sohvan nurkassa hautoen.
Tällöin jopa erehtyy luulemaan,
että järkeä on tullut päähän ja ikä alkaa näkymään käytöksessä.
Kevään ensimmäiset lämpöiset auringon säteet,
kun tavoittavat tarhan nurkan.
Tuolloin tuo karvakasa herää eloon ja menossa ei ole järjen häivää.
Se sama kujeileva vintiö palaa,
kuten muinakin keväinä,
juuri sopivasti syntymäpäiviksi.
Mahtavan suuret onnittelut sisaruksille
Iwanille ja Jelenalle
Iwanille ja Jelenalle