Lehtirannan Wolflimit

Reikiä NOLLA. Sisälläkin käytiin pyörähtämässä. Nahkaluu maistuu paljon paremmalta, kun luulee vieneensä sen kissalta. Syksyn ensimmäiset, "kunnon" pakkaskelit sai aidankin huurteeseen.  Impun kelpaa katsella maisemia tarhastaan. Kaiken muun lisäksi käytiin vielä metsä/pelto retki tekemässä ja Missen kanssa nuuskuteltiin. Misse ei digannut, kun Imppu aivasti ja kuolat lensi päin näköä.

Vihdoin ja viimein tuli kirjoiteltua Tsäkurin ja Roopen tarinaa lyhenneltynä, niihin viimeisiin päiviin asti. Pidemmän aikaa on ollut tarkoitus, mutta nyt päätin pyyhkiä pöydän tulevan tieltä, että on hyvä jatkaa uusiin seikkailuihin. Seikkailuista edempänä ja etukäteen jo varoituksena, ota ämpäri leuan alle tai suojaa näppäimistö kosteus vaurioilta. Aloitetaan näistä luonnon eläimistä. Tässä yksi päivä meni aamukahvi seurueelta kahvit rinnuksille ja pitkin pöytiä, kun minä päätin rääkäistä HIRVI. Hirvi mennä löntysteli pitkin peltoa, mutta pääsi harmittavan kauaksi karkaamaan, ennen kuin ennätin saada kameran kuvaus kuntoon. No saimpahan kuitenkin jonkinlaisen kuvan, vaikka sumuista olikin. Iwan se on päättänyt tiputtaa villansa. Mistä lie johtuu, että on alkanut syksyisin tiputtamaan, kun ennen tiputti keväisin. Kamerallekin kelpasi hieman poseerata karvaamis operaation jälkeen. Villaa taas irtosi ja jos vain joku saisi tuon rukin tuolta kanalan vintiltä tongittua nii

Roopea käytiin vain katsomassa. Rakkautta ensi silmäyksellä. Ei se meille pitänyt tulla, kun jo yksi koira oli. Sisaruksen uuteen kotiin viennin ajaksi Roope tuli hoitoon. Se "hoito" venyi 10 vuoden mittaiseksi. Ruma ankanpoikanen, josta ei belgiä tule. Niin me vain maailmalle näytimme ja Roopesta kasvoi mitä komein uros belgi. Koti koirahan Roope oli, mitä nyt jotain takapiha harrastuksia oli. Kun pääsimme paremmin kulkemaan pitkin Suomea, niin aloimme harrastamaan näyttelyjä. Näyttelyjä harrastimme loppuun asti. Välillä oli taukoa kastroinnin tähden, kun eturauhanen alkoi vaivata. Näyttely sääntöjen muuttuessa pääsimme uudelleen kehiin. Viimeisen näyttelyn kävimme vain kuukautta aiemmin Roopen pois menoa. Käyttöpuolella kisaaminen alkoi kiinnostamaan, kun saimme sertejä näyttelyistä. BH-kokeen verran kisasimme. Näkö tuli esteeksemme kisauralla. Roopella todettiin vuonna 2007 harmaakaihi ja siitä lähdin näkö alkoi heiketä siinä määrin, että päätimme luopua kisa haa

Tsäkur saapui 2006 "joululahjaksi". Nallenappisilmä, nauravapoika, tuo kaikkien "ainakin välillä tuntui siltä" tuntema sydänten valtaaja. Tsäkuriin tutustuin ja ihastuin sen hoidossa käydessä. Niiltä reissuiltaan herra jäi minulle ja muutti luokseni. Meillä oli paljon opittavaa, kuten sisällä oleminen, josta ei oikein koskaan opittu pitämään suuremmissa annoksissa. Vaikka auto oli ollut se maailman kamalin paikka Suomeen tullessa, niin silti se oli maailman ihanin paikka loppu elämän ajan. Ei tarvinnut kuin hieman jäädä ovi auki niin herra oli jo autossa. Vieraita koirian emme ikinä oppineet hyväksymään, varsinkin ne sakemannit jotka piti listiä siltä seisomalta. Iwanin kanssa opittiin tulemaan toimeen vasta vanhempana. Monta kertaa ollaan paikkailtu taistelu vammoja koirista sekä erottelijoista. Vaikka välillä tapeltiin niin että oli anturat halki ja kynnet irronneena, ei tahti hidastunut ja kynnetkin aikanaan kasvoi takaisin. Ne kaikki aidan kaltereihi