Tsäkuriin tutustuin ja ihastuin sen hoidossa käydessä. Niiltä reissuiltaan herra jäi minulle ja muutti luokseni.
Meillä oli paljon opittavaa, kuten sisällä oleminen, josta ei oikein koskaan opittu pitämään suuremmissa annoksissa.
Vaikka auto oli ollut se maailman kamalin paikka Suomeen tullessa, niin silti se oli maailman ihanin paikka loppu elämän ajan. Ei tarvinnut kuin hieman jäädä ovi auki niin herra oli jo autossa.
Vieraita koirian emme ikinä oppineet hyväksymään, varsinkin ne sakemannit jotka piti listiä siltä seisomalta. Iwanin kanssa opittiin tulemaan toimeen vasta vanhempana.
Monta kertaa ollaan paikkailtu taistelu vammoja koirista sekä erottelijoista. Vaikka välillä tapeltiin niin että oli anturat halki ja kynnet irronneena, ei tahti hidastunut ja kynnetkin aikanaan kasvoi takaisin.
Ne kaikki aidan kaltereihin jätetyt hampaat ei kylläkään kasvaneet, mutta muutama katkennut ja haljennut hammas ei häirinnyt.
Tsäkur ei myöskään tykännyt pitkähiuksisista miehistä, jo useamman metrin päästä ilmoitettiin "pysy vaan kauempana".
Tsäkur tunnettiin hymystään. Sillä samaisella hymyllä sulatimme aikanaan myös Pelastetaan koirat ry:n kortti kilpailun äänestäjät voittaen sarjamme.
Meillä oli myös harrastuksia. Tsäkurin bravuureihin kuului murtautua paikkoihin, joista oli ruokaa. Pakastinkaan ei estänyt, vaan sinnekin murtauduttiin ja kaivettiin kaikki syötäväksi kelpaava ulos.Oikeista harrastuksista mukavin taisi olla jäljestäminen omalla reviirillä. Vieraalla ilmaistiin kyllä jälki, mutta ohjaajan olisi kuulunut herran mielestä se mennä, hän vain näytti missä kulkee ja katsoi sen jälkeen "anna mennä siinä se on".
Tsäkur oli elämänsä siitä asti, kun minulle tuli niin perus terve. Ainoastaan loukattu kyynärpää vaivasi koleilla ilmoilla ja makuulle meno kyynärpää tahtoi kulua puhki. Siihen syötiin muutama antibiootti kuuri, mutta kun opittiin tunnistamaan oireet niin pärjättiin kotikonstein.
Viimeisenä kesänään Tsäkur alkoi oireilla. Kirsuun tuli ihottumaan, joka taisi olla esioire. 20.9.2011 luutiin jo herran ajan tulleen, mutta se olikin tavallista ärhäkkäämpi virtsatietulehdus. Tällöin jo oli veriarvoissa häikkää. 7.10.2011 selvisi syy kummille oireille, kilpirauhasen vajaa toiminta.
Sen kanssa pärjättiin ja jopa saatiin annostus kohdilleen ja meilkein jo riemuitsimme herran paranemisesta, mutta vanha sydän ei enään kestänyt tätä kaikkea. Viimeiseen asti herra taisteli, mutta ajantullessa nukahti syliin huokaisten.
Tsäkur oli ainutlaatuinen Kaukasiankoirien pr-työntekijä. Monessa olimme esillä ja mukana, moni sai rapsutella ja herra nautti keskipisteenä olemisesta, moni myös sai nähdä mikä ero omalla ja vieraalla alueella, kun herran niillä kummallakin näki.
(Kuvat on otettu viimeisenä jouluna 2011).