Lauantai aamuna kello soi jo ennen kukon äänenavausta. No ei sentään mikään mahdoton herätys ja samoihin aikoihin taisi kukkokin heräillä. Edellis ehtoona oltiin jo tavarat pakattu autoon ja auto odotti oven edessä viimeisiä tavaroitaan ja matkustajiaan valmiina seikkailuihin. Aamun valjetessa saavuimme satamaan. Kassu katseli uteliaana autojen paljoutta ja suuria kelluvia purkkeja. Kovin pitkään emme ennättäneet odottelemaan lähtöselvityksessä, kun jo ensimmäiset tutut näimme. Kantolan Hanna ja Juha olivat päässeet paremmin vetävään jonoon ja pyrhälsivät ohitsemme... no sentään muutaman sanasen ennätimme vaihtaa autosta toiseen. Matkan suurin jännitys kohdistui autokannella liikkumiseen. Kassu kun väistää autoja ja niitähän piisasi, mutta hyvin me selvittiin... tai no hiace ei selvinnyt. Kattoantennin muovipääliset jäi jonnekin Viking Amorellan autokannelle. Paikka oltiin ihan otettu max. 2.4m korkealle ja ramppiin ajaessa päästiin oikein hienosti rimojen ali, mutta ka