Pitkään on jo puhuttu ja viime vuonna haastettukin suorittamaan Roopen kanssa BH-koe tänä syksynä. Monta kertaa tuli mietittyä ilmoitanko ja sen jälkeen perunko. No sitten koitti se viikko jolloin koe on. Armoton loppu viimeistely alkoi ja monta kertaa poljettiin maata jalalla, kun koiran pään sisällä olevat herneet ei kohtaa. Mutta kaikesta huolimatta lähdettiin lauantai aamuna luottavaisin mielin liikkeelle ja koe paikalle. Toivoin sisimmässäni että olisin ensimmäisten joukossa ja pääsisin ensin suorittamaan liikkeet. Mutta eihän näin hyvä tuuri voinut käydä. Oltiin sitten toiseksi viimeinen koira toiseksi viimeisessä parissa ja ekana paikalla makuussa. Paikalla makuu meni ihan hyvin siihen asti kunnes melkein slaakin partaalle ajautunut ohjaaja kuuli liikkeestä maahan käskyn tietäen että seuraava käsky on tänne. Ainoa ajatus mikä päässä oli et nyt pysyt perke**** koira siellä maassa tai tulee tunti turpiin. Ohjaajan helpotukseksi se koira pysyi ja sain kävellä hakemaan koiran