Lehtirannan Wolflimit

Sitä tuli sitten pyörähdettyä helsingissä vinttikoira radalla näyttäytymässä. Ei tullut sertiä eikä PU sijoitusta kun saimme EH:n (erittäin hyvä), mutta silti olimme urosten avoimen 1. Muut kilpa kumppanit saivat T (tyydyttävä). Mattilan Paavo oli himpan tiukkana ja tiukkuuteen varmasti vaikutti vielä se kun hänellä oli kaksi harjoitus arvostelijaa. Tämä sitten taisi olla Roopen vimonen näyttely tänä kesänä. On vielä yksi näyttely mitä mietin jos menisi koittamaan onnea, mutta se on vielä mietintä myssyssä ja siitä sitten lisää jos päätämme lähteä. Iwankin saa ensi viikolla nelikuukautis rokotuksensa.

No niin vihdoin ja viimein saimme Roopen kanssa sen ensimmäisen sertin. Roope oli avoimen 2 ja pu2 sertin kera. Sää oli todella kuuma ja tukala. Roope hermostui ihan totaalliseti kun tuomari arvosteli sitä. Roope huusi suoraa huutoa kun ei pääse varjoon. Muuten näyttely meni hyvin.. ei äristy paljoa toisille uroksille ym. mitä nyt Roope ei voi sietää näkökentässään samojedinkoiria. No ens viikonloppuna menemme tod.näk. viimeisen kerran tänä kesänä kehään, kun menemme helsingin kesänäyttelyyn Mattilan Paavon mielipiteen kysymään.

Täällä tosiaan on hampaan kiristelyä niin omistajalla kuin pikku herrallakin (Iwan). Herralta on alkanut hampaat lähtemään ja uusia pukkaa lujaa vauhtia.. No eihän se mitään jos hampaat vaihtuu, mutta kun tuo ukko on kuin persauksiin ammuttu karhu. Ikeniä kiristää, syyhyttää ja joka laija ja sitten järsitään luuta joka vaihtuu pöydän jalkaan ja siitä sujuvasti varpaisiin eikä mikään auta. Hampaita ei saa tutkia, kun sattuu ja kaikki on huonosti.. No toivottavasti ne hampit vaihtuis nopsaa niin setä aurinkoinen tulis himppa aurinkoisemmalle tuulelle. Toinen noteerattava asia on se että ukko on melko sisäsiisti.. Tosin aamulla äippä ei saa simmujaan niin nopsaa auki ja aivoja rullaamaan, kun pikku ukon rakko vaatisi. Mutta me jatkamme luun järsimistä ja kiukkuamista, siinä sivussa siivoamme pissiä lattialta.