Lehtirannan Wolflimit

Vihdoin ja viimein koitti odotettu viikonloppu erinomaisessa A+ luokan seurassa. Tämän on alkanut pahasti lipsumaan näyttelyihin valmistautuminen. Perjantai iltana hyvä etten rokotuskirjalla harjannut ja numerolappua tunkenut harjaan, kun tavarat oli edelleen viron reissun jäljiltä ja koirakin oli kuin katurakki. No lauantai aamuksi sain kaikki kuosiin ja päästiin Kassun kanssa suuntaamaan kohti Helsinkiä. Tällä kertaa ei sentään ollut myrskyä ja kylissäkin oli sähköt. No jottei liian mukavaa aamulla matkustaminen ole, niin täytyhän luontoäidin paikka paikoin heittää räntää niskaan. Leirimme matala lauantaina. Kessut alkoivat heti aamusta klo 10.00. Tuomarina toimi Brittiläinen Caroline Kisko. Geron (W.Erigeron) kanssa kävin pyörähtämässä junnuluokassa. Hyvä tuntuma oli ennen kehän alkua, mutta omaa arvostelu vuoroa odotellessa Gero bongasi jotain kehän laidalta ja se jokin veti puoleensa. Eh napsahti ja syynä ei suinkaan hieman vauhdikas käytös, vaan karvat. Ensimmäinen laus...

Mitä tulee kun kaksi hölpöttävää ja sähköjäniksen lailla suuntaa muuttavaa blondia kessuineen lyödään yhteen?? Reissu josta ei puutu naurua ja sattumia joista riittää lisää naurua. Ajatus kahden blondin ja kessujen reissusta lähti maailmanvoittajasta. Olisi tämäkin reissu jäänyt tekemättä, jos ei oltais nassutettu ylihintaisia lihapullia messarin yhdessä raflassa näyttelypäivän päätteeksi. Vihdoin ja viimein koitti SE viikko ja reissun alku alkoi häämöttämään. Pitkin viikkoa tuli pakkailtua kamoja ja jottei olisi liikaa turhaa kamaa, niin suunniteltiin Kaisan kanssa mitä kumpikin ottaa mukaansa. Onnistuttiin hommassa aika hyvin, mitä nyt Kassu yritti kovin auttaa ja kanteli koko viikon, valmiiksi kasaan koottuja, kamoja pitkin taloa. Tästä se lähtee. Torstaina koitti SE päivä, kun pihaan kaartoi auto, josta pomppasi reissun aikana sydänkäpyseksi muodostunut Cara (W.Carlina). Luontoäiti tosin taisi olla suunnitelmistamme erimieltä ja yritti hankaloittaa reissuamme heittämä...

Taas on ennättänyt tapahtumaan ja olemaan ties missä. Elokuun lopulla Suomen Keeshond yhdistys järjesti jalostuspäivät. Tässä yhteydessä oli myös uroskavalkaadi eli jalostusuros tarkastus. Ilmoitin Kassun mukaan, kun muutenkin olisi tullut varmasti mentyä kessuilemaan hyvään seuraan. Rengossa järjestetty ulko-osuus alkoi yhteislenkillä. Noin kymmenkunta urosta ja muutama narttu vilestivät sulassa sovussa rengon metsissä, kunnes Kassu päätti ahdistella hieman liikaa Essiä (W. Erica). Essin karahtaessa Kassulle, kaikki muut urokset olivat kärppänä paikalla ja yleinen joukkohässäkkä oli valmis. Itse alkuperäinen hämmingin aiheuttaja Kassu tuli viattoman näköisenä rähisevien urosten keskeltä ja katsoi ilmeellä "noo tappelee, anna lihapulla" ja jatkoi tyytyväisenä tyttöjen perään. Tämä episodi toistui muutaman kerran jopa. No käytiin sitä lenkin aikana viilentymässä järvessä, vaikkei nyt välttämättä olisi tarvinnut. Maa-ampiaispesän pöllähdykseltäkin vältyttiin, kun Kassulla o...

Nyt se on koettu... nimittäin maailmanvoittaja näyttely vm. 2014. Kuvaaja Neringa Uselytė Vielä on muutama haiven päässä ja nekään ei sentään ole harmaita, kun värillä peitetty. Yllättävän hyvään kuntoon sain puleerattua Kassun turkin... tai siis sen turkin mitä sillä on jäljellä karvanlähdön jäljiltä. Silti se vain näyttää kapiselta loppuun kulutetulta pesumopilta muiden tuuhea turkkisten rinnalla. No onneksi moni muukin kärsi turkittomuudesta. Kuvaaja Minna Gustafsson Harvoin sitä on tullut odotettua jonossa, milloin näyttelypaikan ovet aukeavat. Oltiin ihan kärki paikoilla odottamassa sisäänpääsyä ja kehän laidalle päästessä tulikin valinnan vaikeus... mihin laittaa leiri pystyyn, kun ketään muuta kessu porukoista ei vielä ollut ennättänyt kehälle asti. Sisääntulo ovi valinta meni tältä nappiin, kun kahden minuutin päästä ovien avauksesta tämä jo pähkäili kehän laidalla (aika oli helppo tarkastaa soitetusta puhelusta). Kun oli osannut tehdä valinnan mihin leiri py...

Jotenkin tuntuu, ettei olla tehty sit niin juur mitään... Toisaalta kun alkaa miettimään, niin ollaan ennätetty olemaan siellä täällä ja tuolla. Juhannuksen jälkeinen viikko otettiin lepiä. Mitä nyt torstaina käytiin vähän treenimässä. Koko viikko kerättiin voimia viikonlopun voimain ponistukseen. 28 ja 29.6 oli Forssan kaikkienrotujen näyttely Mustialassa, jonne osallistuttiin talkoo sekä näyttely väkenä. Vielä kun omaa hieman hullun mielenlaadun, niin on talkoo hommissa, sekä kehässä samana päivänä. Lauantai aamuna, kun koitti lähdön hetki, niin Kassu katseli korvakarvat solmussa ja silmät sikkurassa, et tarvis tulla autoon vai. Sen verran oli herra unensekaisessa olotilassa, ettei edes muistanut tehdä temppuilu kierrostaan. Heti aamusta Kassu pääsi vahtimaan kehähuollon käyntiin polkaisua, kun hänet häkkeineen sijoitettiin eteisen nurkkaan. Kassun meni aamu rattoisasti piipittäesse, niin että suurin osa luuli linnun olevan keittiössä. Hyvää tuuria, kun meillä tuntuu olevan näide...